Pahaa unta?

En tiedä kuka olet. Kuitenkin jokin pysähdytti tämän viestisi kohdalla.

Rakastuin erääseen mieheen pari vuotta sitten, kun tapasin hänet. Olin haavoittuvainen, enkä uskaltautunut suhteeseen, vaikka halusin tutustua häneen. olisin halunut tavata ja tutustua, jotta olisin voinut nähdä miten kemiat sun muut synkkaavat yhteen. Ei onnistunut. Aina tuli jotain mutkia matkaan. Tämä mies ei ollut koskaan yhteydessä minuun, joten otin sen viestinä, ettei hän ole kiinnostunut minusta. Minä oli se, joka soitti ja koin että tyrkytän itseäni hänelle. Lisäksi koin, että hän kiusoitteli minua muutenkin. Hän ei halunut ystävyyttäni, rakkauttani vaan jotain muuta. Parin kuukauden tiiviimmän "seurustelun" jälkeen tein johtopäätökseni kaikesta. Ja laitoin pisteen koko suhteelle ja aloin elää omaa elämääni. En voinut odottaa, jotain tapahtuvaksi mitä ei tapahtunut. Enkä itsekään ollut siihen valmis. Toisaalta halusin, mutta oli tiettyjä periaatteita, joita halusin noudattaa. On vieläkin, mutta olen joutunut miettimään näitä asioita niin paljon ja tutkimaan, jotta olisin sinut itseni kanssa siinä asiassa. Piste sen takia etten voinut jäädä riutumaan siihen olotilaan jossa olin. En pystynyt työskentelemään. Olin jumissa, eikä se tuntunut hyvältä. En silloin vielä osannut tarttua asioihin, ongelmiin niinkuin nyt. Jos haluaa olla jonkun kanssa, pitää olla valmis sitoutumaan häneen ja tekemään töitä suhteen eteen. Selvittämään mahdolliset ongelmat, eikä juosta karkuun. Olen siinä asiassa tällä hetkellä ehkä liiankin sinnikäs. Ehkä se tasapaino sieltä löytyy.

Lisäksi koin, että en koskaan oikein ollut kelvollinen hänellä sellaisena kuin olin. Naisena millaiseksi minut oli luotu.

Tiedätkö, minusta tuntui, että jotain sisälläni rikkoutui silloin, enkä halua sitä enään. Ja itsetuntoni oli pakkasenpuolella. Enkä halua, että minua kohdellaan niinkuin tämä mies mielestäni minua kohteli.

Aika pian sen jälkeen tapasin miehen, joka oli kuin balsamia haavoilleni. Ja olen hänelle kiitollinen yhdessä viettämästämme ajasta.

En ole koskaan pitänyt ketään miestä niinkuin sanoit pelkkänä pienenä huvina. Päinvastoin olen yrittänyt paeta tai pitää pientä etäisyyttä suojellakseni itseäni, koska olen tunteva, herkkä nainen. Olen kokenut enemmänkin, että miehet sitä tekevät.

Olen aiemmassa suhteessani ex-mieheeni särkynyt palasiksi, pieniksi siruiksi. olen huutanut tuskaani, käynyt suruni läpi, mutta myös löytänyt sen kautta jotain ainutkertaista, jota muuten en olisi löytänyt ja loppujen lopuksi olen kaikkien näiden kokemusten jälkeen vain kiitollinen hänestä, yhteisistä kokemuksista ja yhdessä viettämästämme ajasta. Löysin sitä kautta Jeesuksen ja hänen ehdottoman rakkautensa minuun, jota niin suunnattomasti tarvitsin ja kaipasin. Se eheytti ja paransi kaikki aiemmat haavat. Olen rakastettu sellaisena kuin olen ja jos jotain pitää muuttaa, hän tekee sen myös. Jos Jumala on luonut taivaan ja maan sekä ihmisen, kai hänellä on valta ja voima myös minutkin muuttaa jos on tarpeen. Se on sitä lapsenuskoa. Ja uskon, että olen myös saanut anteeksi kaikki pahat tekoni.Ilosanomahan on se, että syntimme on anteeksiannettu, jos uskomme Jeesukseen. Ja joka päivä huomaa, että tuli loukattua toista, vaikka ei sitä haluaisi. Huomaan oman heikkouteni, mutta armosta saamme elää heikkoinakin.

En tiedä kuka olet. Haluan kuitenkin kertoa sinulle, että olen antanut tälle miehelle anteeksi, rakastan häntä omalla tavallani, mutta... Niinkuin rakastan myös näitä muitakin miehiäni, jos voin näin sanoa.

Olisin toivonut, että tämä mies olisi tullut juttelemaan aiemmin suoraan. Otin häneen monet kerrat yhteyttä ja hän torjui minut, ystävyyteni, kaikki. Mitä olisin voinut tehdä?

Tiedätkö, halusin kertoa tämän jos vaikka olet tämä mies tai jos hän joskus lukee tämän.

Oon tosi pahoillani sun puolesta..tätä ei toivois kenellekkään tapahtuvan!mä tiedän että suhun sattuu, sillä oon ite kokenut ihan saman.kaikki muu tuntuu niin turhalta ja ajattelee vaan omaa rakastaan..eikä muista että pitää muistaa elää eteenpäi eikä unohtaa koko muuta maailmaa!voimia sulle ja muista että vaikka nyt ei tunnu siltä niin siitä pääsee kyllä yli :)

Tiedän miltä sinusta tuntuu :( Tämä runo auttoi minua kun mietin mitä minulle tapahtui, tiesin etten ole yksin ja yritin taas unohtaa.

Valheita
Kirjoittanut: Pipa, 2.4.2004 klo 20.59

En tiedä muistatko minua enää.
En tiedä edes haluatko muistaa vai haluatko unohtaa. Sinä sanot, ettei meillä koskaan ollut mitään oikeaa. Minä tiedän, että sinulle se ei merkinnyt mitään. Oikeasti haluaisin uskoa, että
valehtelet. Haluaisin sinun sanovan, että minä merkitsin sinulle edes jotain, mutta sitä lausetta en saa koskaan kuulla sinun sanovan.

Kun kysyit häneltä kasvokkain, saitko tuollaisen vastauksen?

Musta tuntuu aivan samalta. Pari päivää sitten laitoin koko jutun poikki. Toinen ei ollut tuntenut mitään missään vaiheessa ja itse sentään ehdin jo rakastua, joten tuska on todellakin viiltävä.

Oliko liikaa vaadittu olla avoin?
Mikset voinut olla rehellinen?
Miksi halusit satuttaa?
Miksi päästit lähellesi ja viskasit sitten pois?

Kysymyksiä jotka jäivät ilmaan. Kysymyksiä joihin en saanut sinulta koskaan vastauksia. Rakkauteni ei merkinnyt sinulle mitään. Se oli vain vitsi jolle nauroit. Tämä on mulle raskas painajainen, josta ei voi herätä pois.

Kun kirjoitin, että vain vitsiä, sen perässä oli tarkoitus olla kysymysmerkki. Koska koin, että puukkoa väännettiin sydämessäni, tekemällä niin kuin jotkut tekivät joko yhdessä tai erikseen. Ja kysyin onko tämä vitsiä ja tarkoituksella tehtyä.
Elämäni ei ole ollut helppoa. En enään ole ollut halukas puhumaan tunteistani kenellekään, edes tunteideni kohteena olleelle miehelle. ja minun on pitänyt myöskin itse ihmetellä tunteitani, mitä sisälläni tapahtuu.

Olen ollut kipeä, arka ,ujo ja yritän uskaltautua ulos, olla alttiina kaikille näille tunteilleni, jotka vyöryvät ylitseni hallitsematta. Välillä olen vereslihalla. Enkä enään haluaisi tätä, kaipaisin elämääni rauhaa jo. Enkä tätä hyökyä, joka saa minut välillä hulluuden partaalle. Enkä pysty mihinkään, koska rakastan.

Ja kysyn, kuinka voitte sanoa minun olevan kylmä ja tunteeton. Minun on välillä pakko saada etäisyyttä myös oman itseni takia ja jaksamiseni takia. Te ette pysty ymmärtämään minua ja elämääni. Olen myös tunteva ja kokeva nainen.

Ehkä on vaikea nähdä sitä myllerrystä, joka sisimmässäni on myrskynnyt ja joka aiheuttaa kaikenlaisia reaktioita. Haluaisin niin kovasti dumpata ne. Mutta kun en voi. En oikein löydä edes sanoja kuvaamaan, mitä tapahtuu. Kuinka voisin kertoa kenellekään. Tälläkin hetkellä sormenpäässäni sykkii ja jalkapohjani hehkuvat. Välillä sydän hehkuu, välillä se on niin kipeä ja satutettu, arka. Olen kärsimätön, enkä malta odottaa. Ja kuitenkaan muuta en voi. Mihin minä joudun? Yritän olla viilipytty, jota en voi olla. Ellen sitten ole masentunut toivottoman rakkauden takia. Koska toinen ei rakastakkaan.

Ehkä joku päivä herään tästä unesta ja löydän onnen ja rakkauden taas... Odottelen sinua prinssini, kuka sitten oletkaan..