Vapaa-ajattelijat ne vasta ovat fanaatikkoja. Eräässä vapaa-ajattelullisessa julkaisussa (Tampereen Pakanasanomat kesäkuu 2003) sanottiin jokseenkin näin: "Pystyyhän suurin osa vapaa-ajattelijoista erottamaan fanaattisen lahkolaiskristityn ja tavallisen tapakristityn toisistaan". Tarkoittaako tämä, että kaikki uskontokuntien edustajat ovat joko äärikiihkoilijoita tai praktisia ateisteja? Minä en ainakaan ole kumpaakaan.
Vapaa-ajattelijat syyttävät uskonnollisia maailman pilaamisesta. Heille esimerkki kristitystä on tekopyhän protestanttikansan mieliksi uskovaista teeskentelevä G. W. Bush, eikä suinkaan Martin Luther King, Thomas Merton, Dionysios Areopagita, Vaclav Havel tai joku muu rauhan ystävä. Vapaa-ajattelijat ovat keksineet omat määritelmänsä uskonnoille, jotka eivät missään määrin vastaa todellisuutta.
Vapaa-ajattelijat sanovat levittävänsä tieteellistä maailmankuvaa, joka on valmis hylkäämään virheet ja korjaamaan itseään. He siis sanovat olevansa valmiita myöntämään erehdyksensä ja muuttamaan ajattelutapaansa totuudenmukaisempaan suuntaan. Tästä huolimatta vapaa-ajattelijat uskovat edelleen Carlssonin raamattukritiikkiin, vaikka J. Markkanen on jo sen osoittanut virheelliseksi, perusteettomaksi ja valheelliseksi ilman, että vapaa-ajattelijat ovat mitenkään osoittaneet hänen perusteluitaan vääriksi. Carlssonin kirjoitukset ovat heille Raamatun veroinen auktoriteetti, josta he eivät luovu. He vasta ovat fundamentalisteja, vaikka toista väittävät.
Vapaa-ajattelijat sanovat myös edistävänsä todellista uskonnon-, sanan- ja ilmaisunvapautta, vaikka väittävät, että heidän oma ajattelunsa on ainoa oikea. Heidän tarkoituksensa on hävittää uskonnot ja tehdä kaikista ateisteja.
Vapaa-ajattelijat ovat kyvyttömiä ymmärtämään, mikä on aitoa uskonnollisuutta ja mikä kiihkoilua. He itse ovat kiihkoilijoita, fanaatikkoja ja fundamentalisteja.
"Aatteellinen päätavoite on levittää tieteellistä maailmankatsomusta... Tämä tavoite on saavutettu, KUN jokainen on ateisti..." Sanovat myös, ettei tiet. maailmankuva kunnioita auktoriteetteja. Miksi he sitten pitävät yhä kiinni Carlssonin raamattukritiikistä ja virheellisistä uskontomääritelmistään?
"...kristillinen maailmankuva tulee häviämään, niin kuin on käynyt kaikille yliluonnollisuuteen ja mystiikkaan perustuville maailmankuville" Eiväthän veedalainen, islamilainen, juutalainen, buddhalainen ym maailmankuvat ole mihinkään kadonneet!
"Kirkkojen asemaa ja uskontojen valheellisuutta ei tule milloinkaan hyväksyä..." Ai siksikö, että vapaa-ajattelijoilla on ainut totuus, jota kaikkien tulee seurata?
Lainaukset ovat Tampereen Pakanasanomien kesäkuun 2003 numerosta, joten jokainen voi tarkistaa kontekstin niin halutessaan.
PS. Tämän jälkeen en kirjoita näille sivuille enää mitään, ellen sitten taas syksyllä.
Vapaa-ajattelijat syyttävät uskonnollisia maailman pilaamisesta. Heille esimerkki kristitystä on tekopyhän protestanttikansan mieliksi uskovaista teeskentelevä G. W. Bush, eikä suinkaan Martin Luther King, Thomas Merton, Dionysios Areopagita, Vaclav Havel tai joku muu rauhan ystävä. Vapaa-ajattelijat ovat keksineet omat määritelmänsä uskonnoille, jotka eivät missään määrin vastaa todellisuutta.
Vapaa-ajattelijat sanovat levittävänsä tieteellistä maailmankuvaa, joka on valmis hylkäämään virheet ja korjaamaan itseään. He siis sanovat olevansa valmiita myöntämään erehdyksensä ja muuttamaan ajattelutapaansa totuudenmukaisempaan suuntaan. Tästä huolimatta vapaa-ajattelijat uskovat edelleen Carlssonin raamattukritiikkiin, vaikka J. Markkanen on jo sen osoittanut virheelliseksi, perusteettomaksi ja valheelliseksi ilman, että vapaa-ajattelijat ovat mitenkään osoittaneet hänen perusteluitaan vääriksi. Carlssonin kirjoitukset ovat heille Raamatun veroinen auktoriteetti, josta he eivät luovu. He vasta ovat fundamentalisteja, vaikka toista väittävät.
Vapaa-ajattelijat sanovat myös edistävänsä todellista uskonnon-, sanan- ja ilmaisunvapautta, vaikka väittävät, että heidän oma ajattelunsa on ainoa oikea. Heidän tarkoituksensa on hävittää uskonnot ja tehdä kaikista ateisteja.
Vapaa-ajattelijat ovat kyvyttömiä ymmärtämään, mikä on aitoa uskonnollisuutta ja mikä kiihkoilua. He itse ovat kiihkoilijoita, fanaatikkoja ja fundamentalisteja.
"Aatteellinen päätavoite on levittää tieteellistä maailmankatsomusta... Tämä tavoite on saavutettu, KUN jokainen on ateisti..." Sanovat myös, ettei tiet. maailmankuva kunnioita auktoriteetteja. Miksi he sitten pitävät yhä kiinni Carlssonin raamattukritiikistä ja virheellisistä uskontomääritelmistään?
"...kristillinen maailmankuva tulee häviämään, niin kuin on käynyt kaikille yliluonnollisuuteen ja mystiikkaan perustuville maailmankuville" Eiväthän veedalainen, islamilainen, juutalainen, buddhalainen ym maailmankuvat ole mihinkään kadonneet!
"Kirkkojen asemaa ja uskontojen valheellisuutta ei tule milloinkaan hyväksyä..." Ai siksikö, että vapaa-ajattelijoilla on ainut totuus, jota kaikkien tulee seurata?
Lainaukset ovat Tampereen Pakanasanomien kesäkuun 2003 numerosta, joten jokainen voi tarkistaa kontekstin niin halutessaan.
PS. Tämän jälkeen en kirjoita näille sivuille enää mitään, ellen sitten taas syksyllä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"PS. Tämän jälkeen en kirjoita näille sivuille enää mitään, ellen sitten taas syksyllä. "
HYVÄ HYVÄ
(mitä mitä joutuiko Hervannan hörökorva hoitoon)
Tässä on linkki vitsiin ateistiproffasta joka väittelee Jeesuksesta lahkolaisen kanssa. Keskustelu kääntyy odottamattomaan suuntaan:
http://www.hknet.org.nz/atheists-unscientific-page.htm
ja sanoilla leikimistä. ei muuhun oikein perustelut riitä.
Kaikki mikä "on" yliluonnollista, on fanatiaa. Esimerkiksi sekä yliluonnollis-uskovainen, että epärealistinen ateisti ovat molemmat fanaatikkoja, ainakin niinkauan, kun heresiaansa (filosofian heresia) harrastavat. Heresia on vääräoppisuutta, lahkolaisuutta (filosofian lahkolaisuus).
Miten löytäisi, saisi harjoitelluksi, tavoittaisi, kädet, jotka kätevästi ja nopeasti muuttavat/muuttelevat vaikeata helpoksi. Helppo on näistä kahdesta paljon leviämiskykyisempi, sen luonnollinen leviämä on paljon suurempi. Ja luonnollista leviämää kannattaa käyttää, koska oman työn osuus jää paljon pienemmäksi saavutettujen tulosten kasvaessa paljon suuremmaksi.
Oman työn osuutta on sitten tältä pohjalta kiva itse kasvatella, ikäänkuin harkiten paljon kaasua painaa milloinkin. Jos vaikka pääsee tekee oikein kauppoja tuotoksistaan.