Mitä mieltä ootte kaukosuhteen kannattavuudesta? ja sen pitävyydestä? Oon nähny yhtä poikaa vain muutamia kertoja, netin kautta ollaan oltu todella paljon yhteyksissä ja kirjoiteltu paljon. Nyt ollaan vähän niin kuin ajatumassa kaukosuhteeseen (ennen kirjoiteltiin vaan, mutta ei ollut suhdetta, mutta viime tapaamisen jälkeen tultiin aika läheisiksi) mutta en tiedä kannattaisiko vaan lopettaa tähän vaik yrittää jatkaa. Ongelma on se, että ollan kumpikin nuoria kakskymppisiä ja koko elämä edessä. Kumpikin hakee yliopistooon omassa maassaan, joka tarkoittaisi ainakin 6 vuotta kaukosuhteessa.. en tiedä kuinka usein olisi mahdollisuus nähdä. En ole ikinä ennen ollut kaukosuhteeessa, lähinnä siinä mietityttää, että eikö tunteet ollenkaan "kuihdu" kun ei pysty osallistumaan toisen elämään ja kummallakin on omat juttuna ja elämä.. En tiedä miten suhtautua koko kaukosuhteiluun. Tuntuu, että jossain vaiheessa haluaa jonkun lähelle jokapäiväseen elämään, mutta on sitä paljon esimerkkejä pitkistä kaukosuhteista. Kaipa sitä ainakin voi yrittää, tuntuu että jos haluaa lopettaa se olisi helpointa nyt kun tapaamisia on vain muutama.. vaikka ollaankin aika huumassa, mutta silti. Kaukosuhteista on varmasti monia esimerkkejä.. joskus toimii ja joskus ei.
kaukosuhde nuorena, eri maiden välillä..
whatshouldIdo
4775
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hmm, itse en varmaa tossa tilanteessa lähtisi kaukosuhteeseen. Itsellänikin on tosi vaikeaa, olen kaukosuhteessa, opiskeluita on toisaalta vuosi jäljellä, mutta en tiedä tuleeko yhteisestä tulevaisuudesta mitään. Mutta 6 vuotta on tosi pitkä aika, varsinkin kun ei voi tietää onnistuuko yhteiselo sen jälkeen.
Onko sinulle mitään mahdollisuutta opiskella ulkomailla? Jos oisitte yhden vuoden samassa paikassa niin varmaan olisi helpompi tietää tuleeko jutusta pidemmän päälle mitää.
itse tapasin kultani n. 8 kk sitten kun olin kouluni kautta työharjottelussa Englannissa, molemmat mietti siinä tapailun ensimetreillä että mitä mahdollisuuksia jutulla tulee koskaan olemaan koska mulla oli kuitenkin tiedossa väistämätön paluu kotiin ja koulun penkille. Päätettiin kuitenkin että oltiin jo liian "syvällä kusessa" ettei pystytty vain jättää hommaa sikseen, nyt ollaan tavattu n. kuukauden välein, Lontoon & Helsingin väliä ja toisinpäin lennellen, ja ensi syksynä mulla odottaa 3 kk työharjoittelupaikka Lontoossa, poikaystävällä ehkä ensi vuonna vaihtomahdollisuus Helsingissä. Ja vaikka hel-vetin hankalaa se hyvin usein onkin, en ole katunut hetkekäkään että lähdin tähän. Kannattaa muistaa että opiskelupaikat tarjoavat aika hyvin noita kansainvälistymismahdollisuuksia, joten jos vaan jaksaa laittaa kunnolla vaivaa ja tarvittaessa hikeä & kyyneliä peliin niin voitte viettää opiskelun ohella useitakin kuukausia yhdessä :) Ja itse ainakin pyrin ajattelemaan epätoivon ja uskonpuutteen iskiessä että jos suhde kaatuu etäisyyteen (erityisesti jos etäisyys ei mikään mahdoton ole, kun Euroopassa asutaan), niin se kaatuisi joka tapauksessa.
Kannattaa. Haastavaa, mutta paljon antavaa. Itse olen 27v mies ja rakastuttiin kultani kanssa (41v) noin 5-kuukautta sitten, ja sama huuma vieläkin päällä. Vaikka emme ole edes kertaakaan tavanneet, niin kemiat välillämme ovat jotain selittämätöntä, sen olemme huomanneet videokeskusteluissamme. :) Ja euroopassa asuu tämä rakkauteni, joten lento on kyllä helppoa toteuttaa, kun tulee sen aika. Olen jopa harkinnut muuttamista hänen maahansa.. miksi ei.. :) Mielestäni sillä ei ole väliä suhteen kestävyyteen kuinka usein näkee jos se on tosirakkautta. Joten, jos sellaisen löytää, kannattaa todellakin sitä vaalia. Ikäeroakin meillä on ja silläkään ei tunnu olevan mitään väliä. Oikeastaan päinvastoin. On mielenkiintoista jakaa maailmankuvaansa toiselta vuosikymmeneltä olevan naisen kanssa, sekä tutustua hänen maailmankuvaansa. Silmät auki maailmalle on mottoni. ;)
Itsenäni on sama tilanne. Olin jo ennen tapaamistamme vastaanottanut vaihto-opiskelupaikan jenkeissä (ja mies taas asuu Euroopassa), ja järjestelyt on jo siinä vaiheessa, etten oikein voi vetäytyä siitä enkä myöskää enää ehtisi enää järjestää vaihtoa miehen kotimaahan.
Eli jos ryhtyisin nyt kaukosuhteeseen, olen kuitenkin lähdössä syksyllä 5kk ajaksi vielä kauemmaksi! Mutta mitä tehdä kun mies on koko ajan ajatuksissa, vertaan jokaista tapaamaani miestä häneen, ja totean että hän on unelmamieheni, mutta asuu vain väärässä maassa?!
Ensi syksyn jälkeen minun on palattava puoleksi vuodeksi koulun penkille, jonka jälkeen voisin halutessani hakea työharjoitteluun ulkomaille. Mutta vuosi kaukosuhteilua tässä olisi siis tiedossa, josta tuo 5kk olisi kokonaan erossa.
En tiedä, onko minusta tähän. Mutta samalla fiilikset on ne, että olen löytänyt ihmisen, josta haluaisin pitää kiinni. Mies on onnellinen vaihtopaikastani, emmekä ole oikeastaan keskustelleet seurustelusta, tuntuu että tavatessamme kumpikin ajattelee vain carpe diem.. Kuitenkin seuraava tapaaminen on taas jo sovittu, pidämme päivittäin yhteyttä netin välityksellä, ja mieskin on todennut, että pitää minua sielunkumppaninaan.