Joskus sanotaan, että rumempikin nainen voi saada miehen, mutta mitäs sitten jos sekä ulkonäössä, että luonteessa on puutteita.
Olen lihava ja tavallisen näköinen, enkä edes omista upean hurmaavaa luonnetta. Kasvonikin ovat (tahtomattani) perusilmeeltään sellaiset, että karkotan miehet pois vain vilkaisemalla heihin päin.
Voisin laihduttaa, mutta mitä apua siitä olisi. Saattaisin toki tulla paremman näköiseksi, mutta ei se auta mitään, kun kuitenkin luonteeni karkoittaa kaikki miehet pois.
Ongelmani on, että olen aivan liian ujo, hiljainen, pidättyväinen ja varautunut. Olen yksinkertaisesti äärettömän huono puhumaan ihmisille, jos en heitä tunne kunnolla (tutustumisvaihe), koska en yksinkertaisesti keksi mitään sanottavaa. Ja lisäksi en pohjimmiltani luota kehenkään, tai sitten onnistun takuulla sanomaan jotain tylsää tai kulunutta.
Ja sitten en luota oikeasti kehenkään. Jos mies väittää pitävänsä minusta, niin reaktioni on siihen "en usko, takuulla puhut paskaa". En ikinä ole uskaltanut sanoa kenellekään rakastavani, vaikka olisinkin rakastunut. Pelkään niin paljon, että mies alkaa ivata ja pilkata minua. "Luulitsä että mä puhuin totta väittäessäni rakastavani sua, kaikkea säkin uskot.". ja uskon vielä aikuistenkin miesten käyttäytyvän näin.
Olen ulkopuolelta katsottuna järkevä, kylmä ja harkitsevainen. Tunteitani näytän harvoin kenellekään, sillä pelkään, että niitä aletaan käyttää minua vastaan.
Tiedän, että kirjoitukseni on sekava, koska en oikein itsekään osaa asiaa selittää. Mutta ainakin yritin
Olen lihava ja tavallisen näköinen, enkä edes omista upean hurmaavaa luonnetta. Kasvonikin ovat (tahtomattani) perusilmeeltään sellaiset, että karkotan miehet pois vain vilkaisemalla heihin päin.
Voisin laihduttaa, mutta mitä apua siitä olisi. Saattaisin toki tulla paremman näköiseksi, mutta ei se auta mitään, kun kuitenkin luonteeni karkoittaa kaikki miehet pois.
Ongelmani on, että olen aivan liian ujo, hiljainen, pidättyväinen ja varautunut. Olen yksinkertaisesti äärettömän huono puhumaan ihmisille, jos en heitä tunne kunnolla (tutustumisvaihe), koska en yksinkertaisesti keksi mitään sanottavaa. Ja lisäksi en pohjimmiltani luota kehenkään, tai sitten onnistun takuulla sanomaan jotain tylsää tai kulunutta.
Ja sitten en luota oikeasti kehenkään. Jos mies väittää pitävänsä minusta, niin reaktioni on siihen "en usko, takuulla puhut paskaa". En ikinä ole uskaltanut sanoa kenellekään rakastavani, vaikka olisinkin rakastunut. Pelkään niin paljon, että mies alkaa ivata ja pilkata minua. "Luulitsä että mä puhuin totta väittäessäni rakastavani sua, kaikkea säkin uskot.". ja uskon vielä aikuistenkin miesten käyttäytyvän näin.
Olen ulkopuolelta katsottuna järkevä, kylmä ja harkitsevainen. Tunteitani näytän harvoin kenellekään, sillä pelkään, että niitä aletaan käyttää minua vastaan.
Tiedän, että kirjoitukseni on sekava, koska en oikein itsekään osaa asiaa selittää. Mutta ainakin yritin
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Joskus sanotaan, että rumempikin nainen voi saada miehen, mutta mitäs sitten jos sekä ulkonäössä, että luonteessa on puutteita."
Ei haittaa mitään, jos annat miehelle auliisti reikääsi ja et tavoittele yt-miehiä, vaan kelpuutat oman tasoisesi miehen.
Ei sillä ole väliä ketä tavoittelee. Ei se, että mies ei saa naista (ATM) ole mikään tae siitä, että mies olisi oikeasti sen parempi kuin naisten suosiossa olevat miehetkään. Paskapäisiä tyyppejä löytyy myös "saamattomien" miesten joukosta
Ainakin vaikutat täysjärkiseltä, kirjoitat tajuttavasti ja sinulla on itsekritiikkiä, ehkä liikaakin, mutta parempi minusta niin kuin etteä ei edes yritä nähdä itseään ulkopuolelta.
Suurin ongelmasi on kai epäluuloisuus ja luottamuksen puute? Tunne ettei kukaan kuitenkaan voi pitää sinusta oikeasti? Tai ehkä samastuin itse eniten tuohon, koska ne ovat minun ongelmiani. En tiedä mikä auttaisi... Pistä koko homma paskaksi. Huumoria, roskisti. Tee teatraalisia kuvitteluharjoituksia, joissa luovutat palavan sydämesi miehelle, joka heittää sen seinään ja se putoaa lattialle plots/ ei huomaa koko asiaa eikä sinua ennen kuin työnnät kaukosäädintä kurkkuusi ja yrität tosissasi niellä sen jne.
Läskit pois niin voisin kiinnostua ja varmasti moni muukin.
Suurin ongelma on se ettet osoita kiinnostusta niin mies ajattelee ettet ole kiinnostunut.
Rumuus on suhteellista, ujon ja hiljaisen kanssa voi yrittää olla mutta lihavuus ei ole neuvottelukysymys.
hiljainen ja ujo olisi synonyymi inhottavalle? Joka sellaista väittää, kurkistakoon peiliin. Pidätkö itse varovaisia ihmisiä epämiellyttävinä? Sekin tosin voi johtua vain itsetunnon heikkoudesta. Kunhan ikää tulee lisää, opit varmasti olemaan armollisempi itsellesi ja näkemään asiat oikeissa suhteissa. Siihen asti kannattaa varmasti vältelläkin näitä tutusteluja miesten kanssa. Ne oikeasti inhottavat ihmiset kun pyrkivät käyttämään toisten heikkouksia hyväkseen.
tässä maassa epätoivoisia miehiä riittää.
Ongelmasi on siis pelkästään ulkonäössä sillä naisen luonteella tms. ei ole juuri merkitystä. Miehillä kun ei ole varaa valita ja jos on niin ulkonäön merkitys on 80%.
Voit parantaa ulkonäköäsi laihduttamalla, meikkaamalla, vaatteilla ja kauneusleikkauksilla.
Kokeile nettiä, voit valita sadoista itseäsi laadukkaimmista epätoivoisista miehistä.
Juuri tätä olen miettinyt itsekin, lähinnä juuri näitä latteuksien kasasta noukittuja termejä kuin "Kauneus on katsojan silmissä", "Ei se ulkonäkö vaan luonne", "Moni kakku päältä kaunis", "Ulkokuoreen ihastutaan, sisältöön rakastutaan" ja mitä kaikkea näitä nyt onkaan. En nyt väitä, etteikö lihava voisi olla mukava luonteeltaan, tunnen monia tällaisiä. En väitä, etteikö lihava voisi olla kaunis, tunnen myös monia tällaisia ihmisiä. Valitettavasti itse en kuulu noista kahdesta esimerkistä kumpaankaan.
Ylipainoa on sellaiset 20kg, jakautuneet aika mukavasti koko kehoon, naamasta varpaisiin (rinnat kuitenkin sitten jääneet ilman ylimääräistä rasvaa), perse on leveä ku mikä, reisistä nyt puhumattakaan, naama pyöreä kuin rantapallo. Perusilme taitaa olla jotain vihaisen/tympääntyneen oloista, eikä se nyt oikeastaan parane vaikka koettaisin petrata ilmeisiin, kaunista siitä ei saa tekemälläkään. Nuo niitä ulkoisia seikkoja, mutta ainahan on tämä pelastava luonne ja ajatukset! No mutta kun niitäkään ei ole. Olen tylsä, pidättyväinen ja sarkasmiin vahvasti taipuva persoona. Toisin sanoen paska luonne minullekin kehittynyt.
Eli mitäs sitten sanotte tällaiselle ihmiselle? Koska se on ihan tosiasia, että kaikille ei vaan ole jaettu hyviä pelikortteja tähän peliin, vaan me jäädään pois jo ensimmäisellä kierroksella. Kavereillenikin (ne muutamat jotka minulle on siunaantunut, lähinnä onnettomien (heidän kannaltaan katsoen) sattumien kautta) olen aiheesta kyllästymiseen asti jauhanut, ja noita alussa mainitsemiani latteuksia he minulle aina latelevat. Mutta he ovat ystäviäni, heidän kuuluukin sanoa tuollaista, vaikka oikeasti ajattelisivatkin juuri samoin kuin minä: Paska ulkokuori ja mätä sisältö.
Juuri se tässä häiritseekin, miksi kukaan ei tule sanomaan ääneen sitä mitä kaikki kuitenkin ajattelevat? Noista latteuksista ja tekaistuista kehuista ja "Kyllä sinullekin nyt joku joskus löytyy, ei ole vain sattunut vielä kohdalle"-puheista tulee vain ja ainoastaan paha mieli. Varsinkin kun kaikki nuo repliikit lausutaan omien poikaystävien vierestä. Hyvähän heidän on puhua, ei ole heidän ongelmansa, vaan minun.
"Paska ulkokuori ja mätä sisältö."
Aika paha... Eikö MITENKÄÄN voi kumpaakaan muuttaa...
he tarkoittivat sitä että sinun pitäisi hyväksyä mieheksi se vastenmielisin ulkonäöltään oleva ATM joka on sinun tasoasi?
Vaikuttaa siltä että haluaisit KTM:n, eli itseäsi tasokkaamman miehen, joka ei ole löytänyt oman tasoistaan naista (joka puolestaan tähyää YTM:stä).
Monet kaltaisesi naiset nussituttavat itsensä paksuksi KTM:llä tai YTM:llä ja elelvät sitten yksinhuoltajana täyttä elämää. Tai hakevat ulkomailta miehen.
Miksi kukaan ei sano ääneen..?
Jos yrittää varovasti sanoo et kannattaisko mennä hiukka itseensä voiko tehdä asioille jotain, siitä seuraa suuttuminen ja nimenomaan vetoaminen siihen et hyvähän sun on sanoo ku sul on mies jne.
Kaikkien ei tartte olla laihoja myös lihavista pitäviä miehiä on mut se miten suhtautuu omiin kiloihinsa on taas eri asia. Luonteelle voi myös.. mut ei sillä meiningillä et "mä oon vaan mä enkä muuksi muutu".
Presidentti J.K. Paasikivi: "Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku".
En tiedä, onko ja auttaako.
Luonnetta on loppupeleissä hyvin vaikea lähteä muuttamaan, siinä jää hyvin pitkäksi aikaa itselleen sellainen olo, kuin vetäisi jotain roolia. Varsinkin jos jotain pitempiaikaista parisuhdetta ajattelee, niin varmasti se oikea luonne sieltä sitten ennemmin tai myöhemmin tulee esille ja kulissit kaatuvat. Sen takia olisi mielestäni hyvä mennä omana itsenään, sillä silloin kaikki tietävät heti alusta alkaen millainen henkilö on kyseessä, eikä tarvitse ihastua tähän "feikkiluonteeseen" ja pettyä sitten kun huomaa, ettei tämä olekaan yhtään sellainen ihminen kuin luulin.
Minulle itselleni on esimerkiksi monia pinttyneitä luonteenpiirteitä, joista en välttämättä haluakaan eroon, yhtenä esimerkkinä vaikka sarkasmi, jonka tajua toivoisin myös miehillä olevan. Tuollainen piikittely ja jatkuva (leikkimielinenkin) piruilu vaan tuntuu karkoittavan ihmisiä ympäriltäni, onneksi on muutama samanlaisella kieroutuneella huumorintajulla varustettua kaveria, jotka sitä ymmärtävät. Mutta sitten esimerkiksi itsensä vähättely ja alemmuuskompleksi kehen tahansa muuhun nähden ovat sellaisia piirteitä, joista luopuisin mielelläni, mutta ei sitä voi vaan alkaa taikaiskusta ajattelemaan päinvastoin.
Enkä minä nyt niin rankasti itseeni ota, jos minulle tullaan asioita suoraan sanomaan. Tässäkin mielessä olen hieman outo persoona, että negatiivista kommenttia minun on todella helppo ottaa vastaan, koska silloin tiedän ihmisten tarkoittavan mitä sanovat, joten arvostan sitä suoraan puhumista, en niitä negatiivisia kommentteja. Positiivisiin kommentteihin taas minun on hyvin vaikea suhtautua. Harvoin niitä kuulen, joten ei siltä kannalta ongelmaa ole oikein ollutkaan, mutta jos niitä kehuja harvoin (usein humalaisilta) kavereiltani kuulen, minun tulee todella paha olla niiden positiivisten kommenttien takia, koska tiedän heidän valehtelevan (ja olevan humalassa jolloin mikä ja kuka tahansa on ihana).
Eikä niitä miehiä ole ikinä ympärillä näkynyt, joten minulle on yksi ja sama onko mies omaa tasoani, sitä alempana (hah!) tai ylempänä. Minullahan nyt ei ole varaa lähteä ketään arvostelemaan.