Mikä on mun miehessäni. Se inhoaa riitelyä jne. ja yritän hillitä itseäni niin, etten hermostu suotta, tempperamenttinen kun olen. Siinä onneksi onnistun ja mukavaa on yhdessä. Kuitenkin aikaajoin hän kiukuttelee minulle aivan ihme asioista, enkä edes koskaan tiedä mistä se johtuu. Se saattaa alkaa ihan yllättäen kuten tänäkin aamuna. Yhtäkkiä kotoa lähtiessämme hän sanoi, ettei jaksa hakea kännykkää mukaan. Hän tietää varsin hyvin, että laitan hänelle viestiä päivälläkin joskus. Olin ihan ymmälläni, tuli sellainen olo, että minun viestini ei edes kiinnosta. Koskaan ei ole puhelintaan kotiin jättänyt, että mikäs nyt on tullut?
Onko ajatuksia kellään minua viisaammalla?
Siis, jos ei kerta tykkää riidellä, niin miksi yrittää sitten haastaa riitaa?
Onko ajatuksia kellään minua viisaammalla?
Siis, jos ei kerta tykkää riidellä, niin miksi yrittää sitten haastaa riitaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Otat riidanhaastamisena, jos mies ei hae kännykkää mukaan?
Kun pakottavaa tarvetta sille ei ole?
Vain siksi, että sinä haluat laitella viestejä pviän mittaankin?
Entä jos mies joskus oikeasti unohtaa kännykän?
Eroat?
Ihan oikeasti, herää jo.
Jos tuon episodin otit loukkauksena ja haasteena, ei hyvin mene. Kasva vähän.
nyt ymmärsit väärin. Yritin selittää, että hän saa ihan outoja hermoopääkohtauksia ilman mitään syytä, noinkin mitättömästä asiasta. Minä en siis ottanut tässä tilanteessa pulttia. Ihmetytti se tapa jolla hän hermostui kyseisestä asiasta. Se oli siis vain esimerkki kun en nyt muutakaan keksinyt tähän. Todella vaikeaa selittää tätä kun et tunne ihmistä. Siis häneltä se oli outoa käytöstä.
Siitäkö, että vadit hakemaan puhelimen, koska saatat haluta viestittää päivän aikana?
No olisin kiehunut minäkin.
mainitsin edes koko puhelimesta. Ollaan oltu pitkään yhdessä ja aina yleensä on jotain viestiä laiteltu päivän mittaan. Ja tänään oli sellainen päivä, että minun piti saada hänet kiinni yhdessä vaiheessa päivää joten kysäisin vaan ovella, että muistitko ottaa puhelimen, kun olin sen aikaisemmin makkarin pöydällä nähnyt. Siitä hän sitten kimpaantui. On hän joskus minullekin sanonut puhelimesta, enkä ainakaan vielä ole siitä suuttunut;)
Siis yleensäkin kysymykseni on, että jos ei kerta tykkää riidellä, niin pitääkö sitten kiukutella kaikista pikkuasioista ilman mitään erityistä syytä. Ei nyt kannata tuohon esimerkkiin takertua...niin...
Olisikohan miehelläsi sellainen "minä itte"-syndrooma?
Omallani oli suhteemme alkuaikoina kauhea vimma pärjätä ja selvitä ja hoitaa ihan kaikki yksin.
Olla vahva ja jaksaa. Arvaahan sen, että väsyy siinä.
Silloin oli nähtävissä kans tuollaisia piirteitä, että jos johonkin jotain sanoi, tai edes kysyi, kuten sinä nyt siitä puhelimesta, ja toinen ei ollut hoitanut/ muistanut, kuten miehesi sen puhelimen, niin siitä piti alkaa irvístelemään.
Ikään kuin jo asiasta kysyminen kyseenalaistaisi hänen kykyään hoitaa asiansa.
Puhumattakaan, että kysymyinen osui kohdalle(puhelin oli unhtunut)= todiste miehen "heikkoudesta" tai kyvyttömyydestä pärjätä ihan itse.
Vähän monimutkaisesti selitetty, mutta toivottavasti pääsit jyvälle.
Toimiiko se tuolla kaavalla, ukkosi?
Jos, niin ota asia rohkeasti esille. Älä syyttele, vaan kerro, että et sinä häntä muistuta loukataksesi, etkä siksi, ettetkö uskoisi miehen pystyvän hoitamaan asiat itsekseenkin.
Se vain on, suhteessa eläminen sellaista, että vähän huolehditaan siitä toisestakin. :) Ei siksi, että toinen olisi jotenkin rassukka, vaan siksi että on rakas.
Tietysti vielä vähän keventää, mikäli itselläsi on taipumusta yhtään hajamielisyyteen tai pikkuasioiden unohteluun (mulla on yleensä aina kaikki vähän kateissa;) toteamalla, että sehän on itsesi kehittämistä muistaa vähän toisenkin juttuja.
Ehkäpä se siitä. Meillä vitsaillaan vieläkin näiden huolehtimisieni tiimoilta, kun mies on mua 14v vanhempi, että mitenkähän ihmeessä se onkaan pärjännyt elämänsä aiemmin ilman mua, kun väliin vaikuttaa, etten usko hänen töihin selviävän ilman huolehtimista.. :D
On myös hermostuttavaa jos moisen kysymyksen sanoo liian huolehtivalla äänellä. Voi olla että mies tympääntyi enemmänkin siihen että kuulostit lapsesta huolehtivalta äidiltä. Ei välttämättä kande kysellä ottiko hän puhelimen mukaan vaan enemmänkin todeta, että puhelin on makkarin pöydällä jos hän haluaa sen mukaansa.
Aivan samalla tavalla ne miehet hermostuu emännöintiin kuin me naiset äitiemme hössötykseen =)
kyllä ymmärsin mitä tarkoitit;)
Toivotaan, että kiukuttelu loppuu...
itseäni kyllä äidiksi tälle miehelle;)Hän on minua vanhempi ja uskon kyllä että pärjää ihan omillaan ilman minuakin. Hänellä on oma äiti sitä varten, että voi äiditellä. Minä en siihen ryhtyisi. Ehkä tässä on taas joku turhautuneisuuskausi käynnissä, siinä kaikki.
Ei siinä alkuaikoina ollut kyse äitihössötyksestä lainkaan. Mies ei vaan kestänyt ajatusta, että joku tekisi mitä mitään hänen eteensä, ja otti kaiken epäluottamuslauseena.
Jopa sen, kun kerran lähtiessäni miehen asunnolta päin harrastuksiini, kysyin toisnko jotain hyvää iltapalaksi tullessani.
"ei sun tarvi tänne mitään ja kyllä mä itsekin ja äyskis ja tiuskis".
Näistä puhuttiin ja syyski selvisi juuri tuo "minä ihan itte, enkä ikinä tarvi ketään, eikä kenenkään saa luulla, että tarvin mitään tai ketään". :)
Myöhempinä aikoina, kun hynttyyt lyötiin yhteen tämä höösäys ampui yli. Sen taustalla taas minulla alitajuinen epäluottamus, jonka verhosin "huolehtimiseen".
Näin. Psykologiaa, mutta kun syyt tunnisti, voi erikoisuuksilleen ja typeryyksilleen nauraakin.
Omille ja toisen.