Nykyinen yhteiskunta elää nopeatempoista rytmiä, jossa asiat menevät eteenpäin valtavan nopealla vauhdilla. Tällainen kiire ja pika-yhteiskunta tuottaa kärsimättömiä ihmisiä, joilla ei ole kykyä kärsivälliseen elämäntapaan, jota parisuhteessa tarvitaan valtavan paljon. Itsekkyys on myös usein eron syynä. Aviopuolisoa ei oteta oikealla tavalla huomioon, vaan kaikki toiminta avioliitossa perustuu itsekkyyteen.
Avioero jättää syvät haavat varsinkin puolisolle, jota on petetty. Samoin syvät haavat jäävät lapsille, jotka kärsivät usein eniten avioerosta. Olen tavannut useita ihmisiä, jotka ovat kokeneet lapsena vanhimpiensa avioeron. Näille ihmisille on jäänyt syviä haavoja, jotka vaikeuttavat heidän elämäänsä, eivätkä he usein pääse elämässään onnelliseen tasapainon tilaan. Ihminen ei useinkaan ajattele sitä kuinka syviä haavoja avioero jättää ihmisten sydämiin. Avioero tuo monille ihmisille vuosikausiksi hylätyksi tulemisen kokemuksen sekä syvän ahdistuksen petetyksi tulemisen takia. Nämä haavat sitten ikävällä tavalla voivat varjostaa ihmistä koko hänen elinaikansa. Avioero jättää jälkeensä siis usein todella syviä ja ikäviä haavoja.
Lisää infoa. http://koti.phnet.fi/elohim/seksi.html
Avioero jättää syvät haavat varsinkin puolisolle, jota on petetty. Samoin syvät haavat jäävät lapsille, jotka kärsivät usein eniten avioerosta. Olen tavannut useita ihmisiä, jotka ovat kokeneet lapsena vanhimpiensa avioeron. Näille ihmisille on jäänyt syviä haavoja, jotka vaikeuttavat heidän elämäänsä, eivätkä he usein pääse elämässään onnelliseen tasapainon tilaan. Ihminen ei useinkaan ajattele sitä kuinka syviä haavoja avioero jättää ihmisten sydämiin. Avioero tuo monille ihmisille vuosikausiksi hylätyksi tulemisen kokemuksen sekä syvän ahdistuksen petetyksi tulemisen takia. Nämä haavat sitten ikävällä tavalla voivat varjostaa ihmistä koko hänen elinaikansa. Avioero jättää jälkeensä siis usein todella syviä ja ikäviä haavoja.
Lisää infoa. http://koti.phnet.fi/elohim/seksi.html
Vastaukset 12
Vanhimmat
Etenkin lasten kohdalla se näkyy heidän tulevaisuudessaan. Monesti kai ajatellaan, että lapsilla se menee ohi kuin hujahtaen. Pieni laspi mukautuu siihen , koska ei muuta voi. Kun hän kasvaa, myös hänen ajattelunsa kasvaa. Itsessään hän yrittää löytää syitä tilanteeseensa, jossa oikea isä tai äiti ei olekaan kotona. Kotona määräilee oikeastaan täysin vieras ihminen.
Minulla on tässä lähellä nähtävissä, jossa lapsi on joutunut lähtemään kotoaan juuri tästä syystä jopa alle kahdeksantoistavuotiaana. Asia eräässäkin meni niin pitkälle, että nyrkein poika tappeli isäpuolen kanssa.
Miten näiden lasten koulutuksen käy, kuka heistä huolehtii, sillä aikuinenkin opiskelija tarvitsee äidin ja isän lähelleen ainakin toisinaan. Pitää olla koti, johon voi mennä.
Puolisoltä luultavasti jää elämättä monta vuotta, sillä hän tuskin jaksaa edes mennä minnekään, tietenkin riippuen kuinka paljon hänellä on turvallisia tukiverkkoja. Jos niitä ei ole, voi tulla alamäki ja kovaa, viini, laulu ja naiset tai miehet vievät. Menee työpaikka ja terveys. Lähelläni on koti alkoholisteille. Kun katson väkeä, joka siellä on. Valitettavasti ikärakenne, senkun alenee. Aluksi mies saattaa olla vielä jotenkuten hyvin puettu ja vielä joku ryhtikin on. Eipä menee kauaa, kun hänen kävelynsä muuttuu haparoivaksi ja yleinen ulkokuori rapistuu. Viina on tehnyt tehtävänsä aivoissa. Avioerossa yksin jääneet miehet. Eli kyllä se eron hinta kova.
Tätäkin asiaa voi tarkastella monesta eri kohdasta. Usein ne ydinperheiden lapsukaiset välttelevät jo teineinä omaa kotiaan. Vanhemmat riitelevät, juovat. Ärjyvät, eivät välitä. Lapset menvät sitten kavereidensa nurkkiin tai kadulle. Jos lähes 18-vuotiaaksi pärjää vanhempiensa luona, niin se on hyvin. Lähes aikuinen tai aikuinen lapsi ei enää tarvitse kotihoitoa ja hän voi jo perustaa oman kodin, johon mennä.
Viini, laulu ja naiset/miehet voi viedä ihmisen myös avioliitossa. Riippuu täysin ihmisestä.
sellaiset "ehjien kotien" lapset, joiden jokapäiväistä elämää on perheväkivalta? Että isä lyö äitiä tai päinvastoin. Että vanhemmat riehuvat humalassa lasten aikana, puhuvat rumasti toisilleen ja
Eikö mielestäsi näistä jää lapsiin arpia? Onko todellakin niin, että yhdessä pitää pysyä hinnalla millä hyvänsä, vaikka kaikki kärsivät?
No olipa uutinen! Taidat olla vielä keskenkasvuinen. Puhut niin jumalansanana asioista, vaikka et taida tietää mitään avioliittohelveteistä etkä eron syistä. Ja että itsekkäitä ja kärsimättömiä!!!
Aika yksitotinen on AP.n pospotus pakkoliitoista ja sen onnesta.
Se on tosi, että lapsi tarvitsee sitä tukijaa jatkossakin mm.opiskeluissa ym, mutta tämä ei ole riippuvaista avioliitoista.
Avioliitto, missä voidaan huonosti, ei takaa lapselle hyvää opiskelurauhaa riitoineen, eikä väsyneestä vanhemmasta ole sen kummemmin tukea itselleen, kuin lapsellekkaan.
Kyllä se sellaisessa huonossa liitossa elo on yhtä riitelyä ja siitä johtuvaa väkivaltaa koti pullollaan ja lapsi voi huonosti.
Jotkut erot päättyessään ovat helpotus niin lapselle, kuin ainakin sille toiselle vanhemmallekkin.
Tottakai tällaisissa eroissa, missä ei oikeastaan edes tiedetä, miksi erotaan, täytyisi perheneuvojan pakeilla käydä ensin miettimässä eron mielekkyyttä, onhan siinä voinut pari vain ajautua erilleen ja ehkä yhteys vielä löytyä. mutta luulenpa suurimman osan olevan näitä täyttä helvettiä olevia liittoja, joihin tulee kaikille rauha parin erotessa.
Se, että miehet tai naiset alkoholisoituvat, ei ole tosiaankaan sen kumppanin syy ja aika naurettavaa on vyöryttää syy avioeronkaan kontolle. Eiköhän se pullo ole jo näytellyt osaansa siinä päättyneessä suhteessakin aikansa.
Tietenkin sitä avioliittohelvettiäkin on olemassa ja silloin varmasti on oikeutettua viedä lapset eron kautta pois tästä, kyllä hekin silloin sen ymmärtävät. Mutta aina täytyy lapsille kertoa, että asia ei ole heidän vikansa ja todella auttaa heitä pois noista kamrmeista tilanteista. Sinulle lasten jäävälle toivoisin järkeä todella olla lasten kanssa ja viettää aikaa turvallisesti kotona.
Uskoisin että et kovin kiireesti haluakaan uutta suhdetta, mutta lasten tähden älä edes ajattele.
Nykyään on paljon eroja, joita kadutaankin hyvin pian, sillä todellista helvettiä ei ole ollutkaan. On ollut vain uupumusta, joka kyllä pitäisi hoitaa muutoin kuin eroamalla. Silloin lasten on hyvin vaikea ymmärtää ja haavoja jää kaikkialle, toinen on uskottomuus, joka haavoittaa hirvittävästi.
Kaikki viinahöyryiset juhlat ovat uhka uskottomuudelle, varsinkin jos sinne ei ole kutsuttu puolisoa. Pitäisi oikein lailla kieltää sellaiset tilaisuudet joihin ei puolisoa voida kutsua mukaan.
Juuri tuo viina ja juhlatilaisuudet ilman puolisoa tuhoaa monen aviosuhteen.
Itselläni on mies, joka on aivan ihana ihminen selvinpäin ja on ruvennut viimein uskomaan, ettei kotiin tuo viinaa, eikä tule päissäänkään örveltämään, mutta...
Nuo työpaikan illanvietot, saunaillat ym ym. Niissä viina virtaa ja estottomia naisia työpaikalla tissit paljaina ukkojen sylissä itseään tyrkyttävät ja en luota omaanikaan ollenkaan tuossa tilanteessa.
Eroa olen joutunut itsekkin tässä miettimään, kun mies tunnusti kännissä panneensa tällaista (perheellinen hänkin) työkaveriaan ja nyt harmittaa kumpaakin..
Tällaisen kirjoittajan pitäisi tutkailla ihan vain omaa "haavaansa", mistä se on tullut ja miksi asenne on kieroutunut ja vääristynyt. Oletko tullut ikinä ajatelleeksi, millaisia haavoja ja jälkiä parisuhde- / avioliittohelvetit lapsiin, ja aikuisiin, jättävät. - Etpä tietenkään. Puolustat läpimätien liittojen jatkamista etkä ymmärrä, että ihmisistä voi tulla onnellisia ja ehjiä, kun pääsevät nostavat kätensä lantakasasta ylös.
Mikä on todella läpimätä, mikä on oma osuutesi siihen. Misät tulee aviosuhdehelvetti. Tuskin yksin kukaan on syyllinen.
Missä kohdassa sanottiin, että yksi on syyllinen ? Parisuhteessa on kaksi - käsittääkseni.
Surkea avioliitto jättää syvimmät haavat, sekä parisuhteen osapuolille että lapsiin. Lapset joutuvat kokemaan kaikenlaista kamalaa. Hyvässä tapauksessa sentään "pääsevät" huostaanotetuiksi.
Sekä avioliiton että -eron haavat johtuvat onnettomista ihmisistä. Kuten on onnellisia liittoja, on myös onnellisia eroja, mutta niitä on vähemmän, koska onnellisia ihmisiä on vähemmän kuin onnettomia. Ja niinikään sekä erossa että liitossa pari ei ole yhtä onnellinen/onneton. Tästä johtuu myös se, että liitossa onnettomampi on innostuneempi erosta kuin liitossa onnellisempi.
Vanhemmat erosi jo 15 vuotta sitten eikä siitä mitään ihmeellisiä syviä haavoja jäänyt,eikä traumoja ja ihan normaalia elämää mä olen elänyt.
Mun mielestä noita avioeroja liioitellaan muutenkin,ei kai se nyt mikään maailmanloppu ole ja yleensäkin helpotus ja paras ratkaisu kaikille.Miettikääs vaikka 100 vuotta taaksepäin kun se eroaminen ei käynytkään päinsä ja siinä liitossa oli sitten pysyttävä oli se ukko minkälainen väkivaltanen juoppo hyvänsä.