Olen 25-vuotias kahden (4v. ja 2 v.) lapsen kotiäiti. Olen aikalailla vastuussa kaikesta lapsiin ja kotiin liittyvissä asioissa mieheni työn vuoksi.
Meillä on parisuhteessa mennyt huonosti toisen lapsen odottamisesta lähtie, asiat ovat pahentuneet ja kärjistyneet mitä pitemmälle ollaan edetty. Kävimme parisuhdeterapiassa mutta 5 kerran jälkeen terapeutti sanoi että voimme lopettaa kun lapsi olu syntymässä, mutta jos tahdomme jatkaa myöhemmin niin tervetuloa. Emme jatkaneet.
Olen jatkuvasti väsynyt, en jaksaisi aina edes välttämättömiä asioita, kuten tiskausta, imurointia tai lasten kanssa olemista. Rakastan ja nautin lapsista ja ne ovat minulle tärkeimmät kuin mikään, mutta aina ei vaan jaksa. Välillä on kausia kun huudan heille pienimmästäkin asiasta, välillä taas hermoni kestävät kaiken. Odottaessani toista, neuvolan testien mukaan minulla oli lievä masennus (mitä se sitten onkaan). Lääkkeitä tai jutteluapua en tähän kuitenkaan ole saanut. Olen välillä selittämättömän itkuinen ja ahdistunut. Minulla on huono itsetunto ja jätetyksi tulemisen pelko, joka varmasti aiheuttaa miehelleni paljon paineita.
Mieheni juo aika paljon ja olen tästä monta vuotta marmattanut. Pultsari juoppo hän ei ole, mutta tykkää käydä kaveredien kanssa kaljalla, viikottain. Mieheni on myös pettänyt minua muutaman kerran. Tästä johtuen en meinaisi millään suoda miehelleni näitä kaveri-iltoja, pois arjen keskeltä vaikka toisin ajateltuna mitää pahaa niissä on (tosin en pidä normaalina mieheni alkoholinkäyttöä, kun meillä on pieniä lapsia).
Olen aina syyttänyt miestäni ongelmistamme (siis juominen) mutta nyt olenkin alkanut pohtimaan josko parisuhteemme ongelmat johtuisivatkin minun mahdollisesta masennuksestani. Jos olen liian takertuva ja riippuvainen (minulla ei ole kuin 1 ystävä tällä paikkakunnalla,muut ovat n.200km päässä) joka taas ahdistaisimiestäni.. Erosta on puhuttu kun näin huonosti menee. Toisaalta en haluaisi erota, toisalata taas ajattelen että elämäni olisi helpompaa sen jälkeen. (Vai olisiko?)
Miten teidän parisuhteenne on muuttunut/kärsinyt toisen masennuksen vuoksi? Minkälaisia ongelmia ilmeni ja muuttuivatko ne kun toinen "parani",aloitti mahd lääkityksen tms. Oletteko edelleen yhdessä vai eronneet? Miten masennus ilmeni ja millaisessa tilanteessa? Mistä luulet että masennuksesi on puhjennut vai onko se tullut hiipien?
Masennus ja parisuhde
6
787
Vastaukset
- vanha kettu
No nyt vielä kerran terapiaan, jossa puhutte juomiset ja oman jaksamattomuutesi, mitä siihen neuvoksi, ei kannata jauhaa eroa , jos siihen ei vielä ole ihan tarvetta. Vai puhuitteko viimeksi pettämiset ym, jos asioita siellä pimittää, koko käynnit ovat turhia .
Hyvin monella mies jatkaa "poikamieselämäänsä " lapsista huolimatta , varsinkin kun vaimoa on kotona , eikä arvosta koko työtä pätkän vertaa. Myös se , että kotityöt tympii on kuuleppa ihan terve merkki sinulla.
Oletko ajatellut mennä töihin , vaikka osa-aikaiseksi ja lapset hoitoon . Töistä saisi uuttaa ajateltavaa ja ystäviäkin , ehkä , ainakin aikuiskontakteja . Jos tulonne ovat alhaiset eivät hoitomaksutkaan ole suuria .
Mitäs mieltä siitä ?
Jos sitten olet kahden vaiheilla erota vai ei , mene töihin laita lapset hoitoon ja ota oma asunto , katso miten menee .
Voisitte myös ottaa tavoitteen, yrität parhaasi ja mies yrittää jättää tuon pullon lumon , katsotte , miten se auttaa . Voisitte yhdessäkin miettiä , mitä itse voisi asialle tehdä .
Oletko ehkä ylipainoinen ja mielesi on onneton siksi ? - itsestään
Niin tuskin sitä kukaan muukaan voi tuoda tarjottimella eteen. Se on kenenkään tarapeutin tai ystävän turha neuvoa jos itse tekee vääriä valintoja. Liikunta on parhain "lääke" masennukseen. Vältä kemikaaleja sillä ne aiheuttavat syöpää ja kaikkea epänormaaleja sivuvaikutuksia joita pitää taas lisä lääkkeillä turruttaa.
Itselleni tuli masennus ihan liikkumattomuudesta ja onneksi ajoissa tajusin korjata tilanteen niin ettei pahoja vaurioita ehtinyt syntymään eikä alkanut tulla lääkeriippuvuuksia. Masennuslääkkeitä ei tarvitse jos joka päivä liikkuu säässä kuin säässä. Hankkii hyvät liinkunta varusteet niin ettei tarvitse istua tai maata jos huono keli sattuu. Lääkitykseen turvautuminen on vihon viimeinen keino saastuttaa kroppansa.
Olisit jättänyt jo toisen lapsen tekemättä kun näit miehesi ettei ota vastuuta. Miksi ahnehtia niitä lapsia liikaa jos se ei ole miehelle mikä ilo muuta kuin itsellesi. Sosiaalinen ihminen vähän ottaa muitakin ihmisiä huomioon eikä vain itseään.
Olet sen miehen jotenkin väärään muottiin ja perhe- elämään pakottanut jos noin on käynyt että on pettänyt eikä ole sitoutunut siihen perhe- elämään jota olet itse halunnut. Nuo haaveet joita olet itse toteuttanut ei ole sen puolisosi haaveita ja hyvin tyypillistä itsekkäille naisille. Sanoiko sen terapeutti ja jos sanoi niin en ihmettele ollenkaan. Ihan turhaa käydä missään terapiassa jos ihminen niin itsekäs ettei koskaan kuuntele edes toisten toivomuksia muuta kuin toteuttaa omia mieltymyksiään. Kaikkein parasta on sitten syyttää muita kun sitä onnea ei kukaan tuonutkaan tarjottimella eteen. Voi mikä pettymys ja tarvitaanhan sitä onnellisuus pillerit omaan turhaituneisuuteen.- ap
yhdessä olemme lapset halunneet hankkia ja päättäneet niitä tehdä..mieheni ei suinkaan ollut em. kaltainen ennen toista lasta..
Olen ihan hyvässä uskossa ollut, että nämä lapset ovat myös hänen toivomuksestaan perheeseemme tullut. On aika surullista jos aikuinen ihminen ei saa suutansa auko jo suunnitteluvaiheessa, sanoakseen että "hei, en minä tätä halua" . Ei kai kukaan halua lapsia ja perhettä ihmisen kanssa kuka ei sitä halua jakaa..Minä en ole ajatusten lukija..
Miellän itseni todella epäitsekkääksi ihmiseksi ja mielestäni jo se, että mieheni saa tehdä asioita mistä nauttii, ilman että minä mötkötän vieressä. Enkä puhu nyt mistään "kerran viikossa golfia" vaan mieheni lähtee joka vuosi ulkomaille yksin, matkan pituus riippuu aina tilanteesta, mutta 2viikkoa-kuukausi...
Mutta se siitä, ei liittynyt kysymykseeni tämä mitenkään..
Onnellisuus pillereitä en todellakaan halua, enkä oleta että onnellisuutta minulle tarjottimella tuotaisinkaan.. - organic c
mitä paskaa! Voiko joku olla noin empatiakyvytön? Kyllä parisuhde on 2 kauppa. Tuskimpa ap:n ongelmat johtuvat jostain ihan muusta kuin laiskuudesta. Liikunta nyt on hyvä tuki masennuksen torjunnassa. Ihme vihamielinen asenne. Masentunut tarvitsee apua ja tukea. Viherpiipertäjät voivat hoitaa omaa pikku masennustaan vaikka villalangalla.
- kjkkooio
ap kirjoitti:
yhdessä olemme lapset halunneet hankkia ja päättäneet niitä tehdä..mieheni ei suinkaan ollut em. kaltainen ennen toista lasta..
Olen ihan hyvässä uskossa ollut, että nämä lapset ovat myös hänen toivomuksestaan perheeseemme tullut. On aika surullista jos aikuinen ihminen ei saa suutansa auko jo suunnitteluvaiheessa, sanoakseen että "hei, en minä tätä halua" . Ei kai kukaan halua lapsia ja perhettä ihmisen kanssa kuka ei sitä halua jakaa..Minä en ole ajatusten lukija..
Miellän itseni todella epäitsekkääksi ihmiseksi ja mielestäni jo se, että mieheni saa tehdä asioita mistä nauttii, ilman että minä mötkötän vieressä. Enkä puhu nyt mistään "kerran viikossa golfia" vaan mieheni lähtee joka vuosi ulkomaille yksin, matkan pituus riippuu aina tilanteesta, mutta 2viikkoa-kuukausi...
Mutta se siitä, ei liittynyt kysymykseeni tämä mitenkään..
Onnellisuus pillereitä en todellakaan halua, enkä oleta että onnellisuutta minulle tarjottimella tuotaisinkaan..Oletkin varmasti epäitsekäs ihminen, moniko katsoisi vielä puolisoa, joka luistaa perhe-elämästä, elää kuin poikamies jne.
Kysyt kuinka monella parisuhde jatkui kun toinen parani masennuksesta, miten se muuttui jne. No nythän voi kysyä oletko masentunut jostain elämäntilanteeseen liittymättömästä syystä (tarkoitan neurobiologinen tausta välittäjäaineissa jne.) vai voiko ajatella että itkuisuus, ahdistuneisuus ja alakulo on ihan terveitä reaktioita tilanteeseen??? Eli voiko masennus ensin parantua ja sitten parisuhde, oma jaksaminen korjaantua, vai pitäisikö ajatella että olosuhteiden on muututtava, jotta voit paremmin?
Jos miehesikin lämpeää tekemään jotain tilanteelle, voittehan palata pariterapiaan, tehdä sopimuksia yhteiselämän parantamiseksi jne. Mutta jos miehen panios asioiden edistämiseksi on nollan luokkaa tai lupailee, muttei toteuta mitään uutta käytännössä, muuta itseäsi. Niinkuin joku ehdottikin, hanki aikuiskontakteja työn, harrastuksen tms. kautta, vahvista ylipäätään omia kontakteja kodin ulkopuolelle. Miehelläsikin niitä on, ja niitä tarvitset sinäkin. Lasten kanssa touhuamisiakin jaksaa paljon paremmin, kun on jotain vastapainona. Mahdollisuuksien ja oman innostuksen puitteissa, tietenkin.
- facebookissa,
Äideille, jotka kamppailevat arjen jaksamisen kanssa.
Keskusteluseuraa, vertaistukea ja uusia kavereita äideille.
- Väsyneet kotiäidit -
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https3624359En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e831819Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan651560- 441546
En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o291380Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(591341Persut vajosivat pinnan alle
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka2051335Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej531333Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change81218- 281215