Ensimmäinen ihminen eli luomiskertomuksen Aadam, hänestä sanotaan, että hän oli ensimmäinen ihminen, ja toinen Aadam uusi Aadam on sitten Jeesus Kristus. Ja Paavalihan asettaa nämä sillä tavalla toistensa yhteyteen, ja sanoo, yhden ihmisen eli ensimmäisen ihmisen kautta tuli kaikki synti ja paha maailmaan, ja sitten toisen Aadamin eli Jeesuksen Kristuksen kautta pelastus ja synnistä vapautuminen, ja armahdus.
Niin onhan Jeesus Uusim Aadam, kyllä me tämän ymmärrämme vallan hyvin kirjaimellisesti. Mutta kätkeytyykö tähän sittenkin tuon kirjaimellisen sanonnan sisään jotain, joka paljastaa asian symbolisen allegorian sen symboliikan merkityksen joka paljastaa Aadamin ja Eevan nimiin kätkeytän symbolikan. Raamattuun sisällytetyn symboliikan mukaan Aadam ja Eeva, siis me tavallisina ihmisinä - eli meidän ihmisemme: Jeesus joka on tämä meidän ihmisemme, sinä tulevana ihmisenä, tuon useita miljoonia vuosia kestävän aika - kehitysjakson jälkeen joka tuosta ensimmäisestä Aadamista Jeesus Kristukseen vie.
Jokainen meistä luonnostaan oli Aadam, ja sitten myöskin jokainen lopullisesti henkisen kehityksen tietä lopullisesti rakkaudessa täydellinen. Matt.5:48. sanotaan "Olkaa täydellisiä niinkuin teidä taivaallinen Isänne täydellinen on". Puhummehan me usein jokapäiväisessä merkityksessä/mielessä vanhasta Aadamista
ja Eevasta, siteeraamme sitä ikuista naista, joka on meidän yhteiskuntamme ikuisena vaikuttajana ihmisten välillä, voima joka vaikuttaa siten, että se kiusaa meidä sielunelämäämme jokaisessa ihmisessä, nuo nimet siksi pysyvät symbooleina meille päivittäin. Jatkuu
Niin onhan Jeesus Uusim Aadam, kyllä me tämän ymmärrämme vallan hyvin kirjaimellisesti. Mutta kätkeytyykö tähän sittenkin tuon kirjaimellisen sanonnan sisään jotain, joka paljastaa asian symbolisen allegorian sen symboliikan merkityksen joka paljastaa Aadamin ja Eevan nimiin kätkeytän symbolikan. Raamattuun sisällytetyn symboliikan mukaan Aadam ja Eeva, siis me tavallisina ihmisinä - eli meidän ihmisemme: Jeesus joka on tämä meidän ihmisemme, sinä tulevana ihmisenä, tuon useita miljoonia vuosia kestävän aika - kehitysjakson jälkeen joka tuosta ensimmäisestä Aadamista Jeesus Kristukseen vie.
Jokainen meistä luonnostaan oli Aadam, ja sitten myöskin jokainen lopullisesti henkisen kehityksen tietä lopullisesti rakkaudessa täydellinen. Matt.5:48. sanotaan "Olkaa täydellisiä niinkuin teidä taivaallinen Isänne täydellinen on". Puhummehan me usein jokapäiväisessä merkityksessä/mielessä vanhasta Aadamista
ja Eevasta, siteeraamme sitä ikuista naista, joka on meidän yhteiskuntamme ikuisena vaikuttajana ihmisten välillä, voima joka vaikuttaa siten, että se kiusaa meidä sielunelämäämme jokaisessa ihmisessä, nuo nimet siksi pysyvät symbooleina meille päivittäin. Jatkuu
Vastaukset 4
Vanhimmat
Me tiedämme, että meistä jokainen on kerran ollut Aadam sen luonnollisessa merkityksessä - aivan joka lankesi syntiin/tekoihin - itsekkyyteen omassa itsessään. Tämä on tapahtunut äärettömiä aikoja sitten, tämä kaukainen ihmiskunnan historia, kun ihminen syntyi maanpäälle. Onpa tietysti välttämätöntä puhua Aadamista ja Eevasta, sillä noihin nimiin kätkeytyy hyvin syvästi kuvaavia eri puolia meissä ihmisissä. Jos ajattelemme Aadamia tuota ensimmäistä ihmistä, josta nykyihminen on miljoonien vuosien kuluessa on erittäin järjelliseksi olennoksi saanut kehittyä.
Alkuperäinen Aadam kuvasi aivojamme - ymmärrystämme, eli meidän silloisessa päässämme olevaa tajunnan "siementä"ymmärrystä joka äärettömän pienin "askelin" kehittyi "kukon askelin". Eeva siten kuvasi meidän sydäntämme, sielumme tilaa ja tunnettatamme. "Aadamhan" on luonnollisesti sellainen joka tahtoo tietää ja ymmärtää, ja erikoisesti tietää totuuden (järki meissä on kutsuttu etsimään totuutta). Totuuden Jumalaa ja järkihän se tietysti ensiksi havaitseekin, koska Jumala ja järki on meissä se ominaisuus, jonka täytyy se ensiksi havaita.
On äärettömän hyvä, että ihmisellä on säilynyt tuo alkuperäinen kvaliteetti: joka tahtoi ymmärtää, ja joka tahtoi tietää. Tuo Jumalainen tahto (kvaliteeti) jonka Jumala on säilyttänyt aivankuin pysyvänä aarteena jonka pariin ihminen aina palaa. Mutta emme tietenkään pelkällä järjellä voi ymmärtää Jumalaa, - elämää, itseämme. Sydämen myötävaikutus tulee olla mukana, ilman sen sisäistä ääntä jotka ilmoittavat itsensä sielussamme, ilman sen vaikutusta emme löydä Jumalaa, totuutta.
Siksi Eeva/sydän oli aina mukana. Jeesuskin sanoi: että sydämestämme tulee ulos kaikki meidän itsekkyytemme; kaikki paha, mitä meissä on syntiä. Minkä tähden? Sen tähden, että koska sydämemme on, se mitä me tunnemme, se on meidän todellisuutemme, onhan se lähempänä meitä kuin ajatuksemme. Ko kyllähän ajatus toimii ehkä nopeammin, mutta tunne on se voima joka kuitenkin meissä toteuttaa. Järki on sydämen palvelija, niinhän se on todellisuudessa, sillä järki ja ymmärrys on aina valintapaikalla ja siten antaa tehtävän suosituksen sydämelle - "Eevalle".
Kyllä nihminen oppi lopulta tuntemaan alkaa sydämensä pyrkimyksen, sillä järki alkaa puolustelemaan omaa sydäntään, jokaisen sydämessä on hänen todellisuutensa. jatkuu sitten!
Todellisessa ihmisessä on järki aina sydämen palvelijana, siksi sydän on ensisijalla. Näi tulee olla todellisuudessa. Onhan todella helppoa ajatuksiaan puhdistaa, jos sitä verrataan sydämeen, eli kuinka minä voin muuttaa oman sydämeni? Se olisi mahdotonta, siksi meidän tuleekin ymmärtää, että ihmisen perusolemus eli sielu on katoamaton. Ihminen on aineen kahleisiin jälleen ingarnoituva henki/sielu, joka tuo mukanaan edellisen elämän kokemukset - tiedot jotka hän on varastoinut uutta syntymää varten.
Kun ihminen oppii ajattelemaan menneiden elmän kokemusten kautta syntyen uuteen fyysiseen olemukseensa, niin tuon yhden elämänsä aikana koottu kokemus - tieto/ymmärrys eli viisaus on omaksuttu sydämeen uudessa fyysisessä syntymässä. olisihan ihmisen elämä toivotonta muussa mielessä. Täten ymmärrämme, mitä tarkoitetaan Aadamilla ja Eevalla. Aadam oli tuo ihminen, jonka järki oli vielä kovin heikko, tottakai se etsi ymmärrystä ja tietoa aistiensa välityksellä.
Eeva oli Aadamin sydän allegorisesti, - symbolisesti, joka sanoi: Aadaman, tällä tavalla tai tai oikeammin tuolla tavalla sinä pääset tietoon - sinun täytyy syödä "hyvän ja pahan tiedon puusta ja kokea, ennenkuin pääset tietoon. Aadam ajatteli: juu en minä mitään ymmärrä ellen saa kokea; sanoohan sydämenikin, että vain kokemalla totuus selviää. Ja niimpä Eeva houkuttelee Aadamin ja sanoo järjelle "Aadamille": Sinun pitää kokea. Ja niin "Aadaman" 'järki myöntää, että minun tulee kokea. Jatkuu!
Tämä oli se sysäys aistien välityksellä saatu kokemus joka ulkonaisesti herätti ajatuksen, näinhän se kokemus voi alkaa. Näin meidän täytyy se trhdä. Sydämen ääni se on joka siihen kehoittaa, näin Eevan ääntä eli sydämen ääntä totteli Aadaman/järki - ajatus. Näin ihminen alkoi syödä hyvän ja pahan tiedon puusta, ja sitä yhä edelleen teemme eli syömme hyvän ja pahan tiedon puusta. Mutta kun sitten tulee aika, jolloin tuo allegoria vertauksessaan siirtyy kuvamaan Mariaa joka synnyttää Jeesuksen Kristuksen, eli Eevasta tuleekin Maria, eli Mariaqn sydän joka on puhdas kaikesta - puhdistunut menneiden elämien kuluessa.
Mariasta tulee Pyhä neitsyt, joka ottaa vastaan Pyhän Hengen ja tulee siitä raskaaksi. Siis Eeva muuttuneena Mariaksi ymmärtää, että totuus on minun päämääräni, eli hän lopulta antautuu totuudelle. Kun sielumme on puhdistunut, niin siitä tulee kuin "neitsyt" joka ottaa totuuden hengen, Jumalan sielunsa haltijaksi. Silloin meissä syntyy Kristus Jumalan Poika. Tämä puhdas neitseellinen sielumme synnyttää Kristuksen ja lunastaa sielumme. Ymmärrän, että saan tästä artikkelistani hyvikin katkeraakin palautetta, jos joku vaivautuu sen lukemaan, mutta tehty mikä tehty, en loukkaannu!
Jerusalemissakin oli ihmisiä, jotka ajattelivat, että Jeesus Natsaretilainen on Kristus, Messias, valittu; hän on perustava sen meidän 1000 vuotisen valtakuntamme, ja me juutalaiset pääsemme taas vapaiksi. Mutta heidän pettymyksensä oli suuri, kun heille selvisi, että se valtakunta, jonka Jeesus Kristus tahtoi panna alulle, ei ollutkaan tästä maailmamsata.
Olihan hän sanonut itse, että "minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta". Tämä oli ihmisille vaikea ymmärtää ja käsittää. Vain ne jotka olivat hänet vastaan ottaneet Jeesuksen sanoman, ymmärsivät ja siten sulattaa tuon katkeran totuuden, että ennenkuin Jumalan valtakunta, jossa jossa Jeesus oli, saattoi tulla maan päälle näkyvässä muodossa, niin sen täytyi tulla ensin ihmisen sydämeen. Sillä se valtakunta oli näkymättömissä, sillä' se oli toisessa maailmassa kuin ilmennyt maailma eli taivaissa, ja sentähden se ei voinut muulla tavalla tulla, kuin ihmisten kautta astua maan päälle, eli ihmisen sydämen
, sielun, mielen kautta. Ihmisten piti astua siihen taivasten valtakuntaan Jumalan valtakuntaan, ja toteuttaa sitä maan päällä.
Ja siten saisi sijansa jokaisen ihmisen sydämessä, niin toteuituisi Jumalan valtakunta myöskin ulkonaisesti maan päällä.