Olen naimisissa miehen kanssa, joka vannoi alussa pitävänsä minusta huolta elämämme loppuun asti. Nyt olen vakavasti sairastunut ja elän rutiköyhänä. Mieheni tienaa erittäin hyvin, siis suorastaan huippupalkkaa mutta hänen tulonsa ovat hänen ja minulla ei ole hänen mielestään mitään oikeutta saada hänelta apua. Sossu ei auta edes välttämättömimissäkään kuluissa koska mieheni tulot ovat niin huikeat. Olen loukussa.
Avioliittolaki sanoo, että kumpikin osapuoli vastaa talouden kuluista maksukykynsä mukaan.
Avioliittolaki sanoo, että kumpikin osapuoli vastaa talouden kuluista maksukykynsä mukaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
vastakysymyksen:
Kuinka moni sellainen on edelleen naimisissa, jonka puoliso on sairastunut ja
jolla on monta pientä lasta? Ja miten selviää ja jaksaa arjessa? Ne, jotka eivät ole vastaavaa kokeneet,
voivat jättää tekopyhät hurskatelunsa tällä kertaa väliin, kiitos.
Asiahan on päivänselvä - teoriassa. Ellei ole avioehtoa, rahanne ovat yhteiset.
Käytännössä on olemassa pirullisia puolisoita, jotka pimittävät rahaa aviopuolisolta tai yksinkertaisesti pitävät kuria niin, että antavat rahaa vain juuri ja juuri sen verran, että se ei riitä.
Eli mikähän tässä oli pohjimmainen ongelma?
Teoriassa vois ajatella, että avioeron otettuasi olet vahvemmilla kuin avioliitossa - erossa saisit ulos oman puolikkaasi.
Avioeron sattuessa lapset voi jättää myös miehelle. Kannattaa miettiä tätäkin vaihtoehtoa.
näyttele yhtään mitään roolia.
Minusta on looserimaista jättää sairas puoliso.
Mutta miten jaksat henkisesti, jos toinen ei pysty
osallistumaan tai antamaan mitään tukea?
En minä itsekään haluaisi sellaista puolisoa, joka
jättää jos satun sairastumaan. Ja moraalisesti en
ole kykenevä jättämään sairasta.
Mutta toisaalta on turha väittää, että kaikkea pystyy pyörittämään
yksin tai että se olisi kovin helppoa. Kunhan uteliaisuutta kysyin, että
miten avioliitot kestää puolison sairastumista ja miten siitä on selvitty.
Minulla on lukihäiriö mutta en ole tyhmä, äo=140
miksiköhän en tavoita pointtiasi?
Ystäväni kasvattaa viittä lasta ja tekke kahta työtä. Serkkuni kasvatti seitsemän, nyt jo isoja, lasta , postimiehen työllä. Molemmat yksinhuoltaja- avioeroäitejä.
Minulla ei ole alaikäisiä lapsia eikä lapsia,jotka eivät tulisi toimeen omillaan.
Edelleen; mitä vastauksellasi oli tekemistä aloitukseni kanssa?
Kerro miehellesi että sinä itse pakotat ottamaan avioeron. Silloin omaisuutenne jaetaan ja saat ainakin sosiaalitukea, jos omaisuutta ei ole.
Lapset kyllä pärjäävät, kaikki hyvin niiltä osin. Mutta tämä asetelma: joudun koko ajan vähentämään työntekoa koska voimat eivät riitä. Joudun lopettamaan yritykseni koska sille ei ole jatkajaa ja itse en enää jaksa.
Olisiko parasta todellakin ottaa avioero. En ymmärrä mitä viimeinen vastaaja tarkoittaa tekstissään. Ainoa yhteinen omaisutemme on maatila josta mieheni omistaa pienemmän osan.
Jos eroamme, minun tulisi lunastaa hänet ulos synnyinkodistani jotta minulla olisi paikka jonne kuulun. Mutta siihen minulla ei ole varaa.
Pattitilanne.
Veikkaan edellisen vastaajan olettaneen, että miehesi on tilanteessa varakkaampi osapuoli ja viitaneen sinun mahdollisuuteesi avioerossa saada tasinkoa. Saadaksesi kunnollisia vastauksia sinun kannattaisi joko käydä juttelemassa ihan oikean asianajajan kanssa tai sitten pyrkiä kertomaan riittävästi tietoa, jos yrität saada neuvoja palstalta. Alussa nimittäin sanot olevasi rutiköyhä, ja nyt sanot, että valtaosa yhteisestä omaisuudestanne kuuluukin sinulle. Riippuen maatilan arvosta olet siis ainakin kaikkea muuta kuin rutiköyhä, mahdollisesti olet jopa varakas - varallisuutesi vain on kiinni kiinteässä omaisuudessa eikä pankkitililläsi. Toistaiseksi et vielä ole kertonut mitään siitä, mitä kumpikin teistä omistaa erikseen, paitsi että sinulla on yritys, josta siitäkin saatat saada jotain (toki riippuen siitä, mikä on ollut yrityksen toimiala). Et myöskään ole kertonut, onko teillä avioehtoa tai onko jompikumpi saanut jotain perintönä tai lahjana siten, että puolison avio-oikeus olisi siitä suljettu pois. Kysymyksiä on siis liian paljon, jotta tuollaisilla tiedoilla voisi vastata järkevästi.
Mitä tulee alkuperäiseen huolenaiheeseesi, niin näiden uusien tiedonmurusten valossa tilanteesi ei ole ollenkaan heikoimmasta päästä - vaikka saatatkin joutua realisoimaan omaisuuttasi. Avioliittolaki sanoo tosiaan puolisoiden elatusvelvollisuudesta, mutta tilanteesi ei näytä olevan ihan niin heikko kuin aloituksestasi voisi päätellä eikä siten ehkä miehen velvollisuus osallistua sinun elatukseesi.
Omistamme yhdessä asuinpaikkamme. Siinä on ainoa omaisuuteni, joskin osaksi velkainen. Mieheni kerää omasta palkastaan sivurahastoa täysin omiin tarpesiinsa. Meillä ei ole avioehtoa.
Näiden omien kulujensa johdosta hänellä ei riitä likvidiä auttamisekseni vaan hän on sitä mieltä että minun on selvittävä omillani. Hän on myös vaatinut minua osallistumaan tasaperiatteella kuluihin vaikka hänen maksukykynsä riittäisi hoitamaan kaiken kokonaisuudessaan ja minun taas olisi otettava koko ajan lisää velkaa jotta voisin yltää tähän tasajakoon. Se mielestäni on avioliittolain vastaista silla lakihan sanoo, että molemmat aviopuolisot kustantavat yhteisiä elinkulujaan maksukykynsä mukaan.
Yrityksestäni en saa mitään. Ei siitä sen enempää.
Jos kerran tarvitset rahaa johonkin niin otat mistä saat. Elämä ei ole loputonta, eli se loppuu kuitenkin. Ei ole väliä silloin oletko velkaa vai joku sinulle velkaa.
Puhu miehesi kanssa ensin.
Sitten yhteisestä sopimuksesta otat vaikka lainaa maatilaa kohtaan, tai myyt osuuksia jollekin.
Avioerossa miehesi tuloja ei huomioida, joten silloin voit saada tukea johonkin ( en tunne niitä asioita kunnolla, mutta suhde aviopuolison tuloihin on tällöin katkennut).
Avioero on siis yksi vaihtoehto avustusten saamiseksi.
Aika viileältä tuntuu tuo suhteenne.
Oletko varma, että miehesi tienaa hyvin ?
Entä jos hän on huijannut sinua ja tuloja ei ole ollenkaan tai ihan vähän ?
Jospa puhuisitte asioista rehellisesti. Asiat ovat kaikissa tapauksissa tulevaisuuttanne.
Rahan ja tavaran suhde vaihtelee. Niillä käydään kauppoja koko ajan.
Tavaraa mitataan rahassa ja rahaa tavarassa. Siitä tykkää verottajakin .
Avioliittolaki tai velvoite ei ole minulle tuttua.
Sen tiedän, mitä papin edessä luvataan rakkauden lupauksena.
Jo sekin velvoittaisi avoimeen keskusteluun, eikös vaan?
tai siis.....
kyllä minä tiedän mitä hän tienaa, olen nähnyt verokortit ja palkkakuitit työpöydällä.
Keskustelu voi olla vaikka kuinka avoin mutta se ei johda mihinkään kun osapuolten näkemykset ovat niin vastakkaiset.
"osapuolten näkemykset ovat niin vastakkaiset"
Minusta ongelmanne ei ole lainopillinen vaan ihmissuhdeongelma. Toki laki, jota peräänkuulutat, sanoo asiasta tietyllä tavalla, mutta jos mies on kanssasi eri mieltä, ei lakitekstillä ole mitään virkaa ellet nosta asiasta häntä vastaan juttua. Ja se maksaa, ja lopputulosta ei kukaan voi ennustaa.
Miehelläsi on oikeus kerätä tuloistaan "sivurahastoaan". Mielestäni parisuhteessa pitäsi puhaltaa edes jonkinverran yhteiseen hiileen eli kun toisella on vaikeaa, toinen tukee ja joustaa. Mutta tuntematta tilannettasi tarkemmin, onko mahdollista, että miestä hirvittää, että hän tosiaan joutuu elättämään sinua yksinään pitkäänkin? Aikanaan pääset tietysti eläkkeelle, mutta iästäsi ja sairautesi laadusta riippuen se voi viedä aikaa.
Minua itseäni ihmetyttää jutuissasi, että ne olivat alkuun niin ristiriitaisia (rutiköyhä - isompi osuus maatilasta). Voiko olla niin, että mies pelkää, että suhteellisuudentajusi on tosielämässäkin vähän "sinnepäin", kuten se noissa kommenteissa näkyy, ja että tuhlaat hänen tilinsä? Mutta joka tapauksessa, en tiedä, mitä tavoittelet avioliittolain tulkinnalla asiasta. Ongelmanne tuntuu olevan enemmänkin ihmissuhdeongelma ja sen selvittämistä ehdottaisin ensimmäisenä. Onko suhteellanne vielä tulevaisuutta? Jos on, mitä kummankin pitäisi tehdä sen eteen? Jos ei, mitä johtopäätöksiä siitä pitäisi tehdä? Noihin voitte vastata vain sinä ja miehesi - vaikka edellisen vastaajan ehdottamalla avoimella keskustelulla.
Kumpikin siis vastaa yhteisestä taloudesta kykyjensä mukaan.
Laki velvoittaa: "tarvittaessa voidaan myös avioliiton aikana vahvistaa, että toisen puolisoista on maksettava toiselle elatusapua".
Nyt siis kipin kapin lakimiehen puheille hakemaan hyvät neuvot!
Ja lisäksi... mitä mieltä on yleensä jatkaa tällaisessa kylmässä ja itsekkäässä suhteessa? Jos on vakavasti sairastunut, niin eikö loppuelämän onnellisuus ole tärkeintä, ei raha eikä omaisuus.
Et ole loukussa, et vain näe oikeaa ovea ulospääsyyn.
Hanki kaikki mahdollinen ja mahdoton tieto, etsi ja tutki. Voit löytää hyvinkin luovan ratkaisun ongelmaasi.