Vähitellen tullut vähän ongelmia oman anopin kanssa. Kyseessä ei todellakaan ole paha ihminen, vaan kaikinpuolin ihan mukava tapaus anopiksi. Ongelmaksi on vaan alkanut tulemaan anopin marttyyriasenne. Asumme eri puolilla Suomea ja yritämme mahdollisuuksien mukaan päästä miehen äidin luo vierailulle. Kuitenkin kun sinne asti ehdimme, niin vierailusta tulee vähintäänkin painostava. Anoppi sanoo joka väliin, että kun me emme hänen luonaan ikinä käy ja kauhean vähän tulee nähtyä. Lähtöpäivänä alkaa itkeskely ja halailu ja painostaminen, että seuraava vierailupäivä on lyötävä lukkoon. Olemme olleet 12 vuotta miehen kanssa yhdessä, joten olen tottunut tähän vuosien aikana, mutta jostain syystä asia on alkanu ahdistamaan viime aikoina.
Opiskelen täysipäiväisesti ja käyn samaan aikaan töissä, joten yhteistä aikaa mieheni kanssa ei juurikaan jää. Koska anoppi asuu kaukana (10h autolla) on matka sekä rahallisesti että ajallisesti vaikea tehdä edes kuukausittain. Mieheni mielestä hänen äitinsä vain ikävöi, mutta itse koen ahdistavana sen että vaikka olemme anopin luona käymässä, niin hän ei osaa nauttia ajasta lainkaan.
Olemme yrittäneet käydä anopin luona nyt kerran kk viimeisen vuoden ajan ja minua stressaa matka aika lailla. Kaiken lisäksi emme ole nähneet omia vanhempiani melkein 3kk:een, vaikka he asuvat vain 3h matkan päässä. Näiden pitkien anoppivierailuiden takia aikaa ei riitä samalla tapaa omille vanhemmilleni. Kun he eivät vielä ole "vaatimassa" vierailuja, niin jotenkin tulee aina myönnyttyä anopin tahtoon. Tämä näkyy ehkä siinäkin, että mieheni ei ole vielä koskaan viettänyt joulua oman perheeni kanssa. Olemme joko anoppilassa tai sitten menen yksin kotiini jouluksi. Kerrankin anoppi oli jo kesällä "varannut" mieheni jouluksi. Vaikka miehelläni on siskoja, joskus tuntuu, että hänen äidillään on joku omituinen riippuvuussuhde juuri mieheeni.
Itse kai pelkään, että kun perheeseemme tulee lapsia vietämme aikaa vain toisessa mummolassa :(
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Opiskelen täysipäiväisesti ja käyn samaan aikaan töissä, joten yhteistä aikaa mieheni kanssa ei juurikaan jää. Koska anoppi asuu kaukana (10h autolla) on matka sekä rahallisesti että ajallisesti vaikea tehdä edes kuukausittain. Mieheni mielestä hänen äitinsä vain ikävöi, mutta itse koen ahdistavana sen että vaikka olemme anopin luona käymässä, niin hän ei osaa nauttia ajasta lainkaan.
Olemme yrittäneet käydä anopin luona nyt kerran kk viimeisen vuoden ajan ja minua stressaa matka aika lailla. Kaiken lisäksi emme ole nähneet omia vanhempiani melkein 3kk:een, vaikka he asuvat vain 3h matkan päässä. Näiden pitkien anoppivierailuiden takia aikaa ei riitä samalla tapaa omille vanhemmilleni. Kun he eivät vielä ole "vaatimassa" vierailuja, niin jotenkin tulee aina myönnyttyä anopin tahtoon. Tämä näkyy ehkä siinäkin, että mieheni ei ole vielä koskaan viettänyt joulua oman perheeni kanssa. Olemme joko anoppilassa tai sitten menen yksin kotiini jouluksi. Kerrankin anoppi oli jo kesällä "varannut" mieheni jouluksi. Vaikka miehelläni on siskoja, joskus tuntuu, että hänen äidillään on joku omituinen riippuvuussuhde juuri mieheeni.
Itse kai pelkään, että kun perheeseemme tulee lapsia vietämme aikaa vain toisessa mummolassa :(
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
no arvaa onko mulla pinna kireellä...me käydään anoppilassa kerran viikossa, aina ei ehdi ja voi mennä 1,5-2 viikkoo välissä, ja härregyyd mikä marmatus akalta...oikee KATASTROOOOOFFFIIII kun ei olla NIIIIIIN pitkään aikaan nähty.
Teillä ei näköjään muksuja vielä, miksi menet joka kerta mukaan miehes kans?!? Minä lähettäisin miehen äitinsä luo ja menisin ite käymään omien vanhempieni luona jos olisin sinä!
Jos en mene sinne miehen kanssa yhtä aikaa, niin alkaa heti epäily että meillä on joku hullusti. Kerrankin anoppi soitteli, kun olin jättäny käynnin väliin, vkon ajan päivittäin ja kyseli että onko tänään tullu mistään riitaa. Lisäks anoppi syyllistää muakin käymättömyydestä.
Sinänsä huvittavaa, mutta anoppi soitti juuri äsken ja tiedusteli, että ollaanko tulossa viikon päästä visiitille :) Huoh!
Itse en tule erityisen hyvin toimeen oman anoppini kanssa. Näennäisesti olemme väleissä, mutta tiedämme molemmat, että emme voi sietää toisiamme.
Suhteemme alussa kävimme n. 2-3 kertaa kuussa anoppilassa, mutta anopin alentava puhetapa minua kohtaan on saanut minut käytännössä inhoamaan anoppiani. Haluan nähdä kyseistä ihmistä mahdollisimma vähän.
Nykyään käyn anoppilassa n. kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa, vaikka välimatkaa on vain reilut puolitoista tuntia. Alussa anoppi tietenkin ihmetteli, että miksi en ole mukana, mutta onneksi olen hyvä tekosyiden keksijä :D Esimerkiksi se, että luen kokeisiin, olen sairaana, minun pitää auttaa omaa äitiäni jne.
Meillä tilanne on siinä mielessä helpompi, että miehenikään ei erityisemmin oman perheensä seuraa kaipaa, ja hänkin käy vain kerran kuussa vanhempiensa luona nopean reissun.
Minuakin ärsyttää se, että aina kun olemme käymässä anoppini luona, hän "itkee" sitä, kuinka harvoin käymme siellä.
Josa ei hyvita olla miehn vanhempien luona ja miestäsikään ei innostab niin kerran tai kaksi vuodessa on sopiva määrä jos ei viihdy.
Mitä tarkoittaa 10 h autolla ? Pelkkä meno vai meno/paluu ? Matkahan on valtavan pitkä. Huh huh. Ymmärrän että rakastunut nuori mies ajaa tyttöystävän luokse tuo matkan, mutta että äidin takia kerran kuukaudessa.
Pyytäkää anoppi aluksi vastavierailulle. Sen jälkeen ilmoitatte, että pitkän ja rasittavan matkan takia tulette kesälomalla seuraavan kerran käymään. Koska miehelläsi on siskoja, muitakin vierailijoita on.
Ei kai sitä uskalla pyytää vierailulle.
Jossei lähdekään pois enää?
Noin pitkä matka-aika niin 2-5 kertaa vuodessa riittää ja on hyväå snao rahapulan hyväksi syyksi niin ei tartte mennä jos ei hyvitä