Onko mitään toiveita kunnollisesta naisystävästä?

Joku Vaan kirjoitti:

Olen 41 v, äärettömän kohtelias ja ystävällinen, kaikkia ihmisiä arvostava ja naisia kunnioittava, vaikeuksistakin yleensä positiivista löytävä, hygieniastaan hyvää huolta pitävä, tupakoimaton, lapsirakas, eläinrakas, huumorintajuinen, lähestulkoon absolutisti, ateisti, rehellinen, rauhallinen, jatkuvasti lisää kouluttautuva, ihan sosiaalinen vaikkakin myös ujohko mies. En kiroile tai pidä sisätiloissa hattua päässä. Osaan keskustella luontevasti kotioloissa aiheesta kuin aiheesta ja olen hyvä kuuntelija. En harrasta yhden yön juttuja ja en ole ollut kuin vaimoni kanssa. Minua ei tarvitsisi pakottaa museoihin tai lenkkipoluille, lähtisin mieluusti jonkun mukavan ihmisen kanssa milloin vain. Kirpparit ovat tuttuja myös ja harrastan muutenkin ekologisia juttuja. Olisin uskollinen ja äärettämän lojaali naiselleni. En ole mikään nössö vaikka kiltti olenkin, joten suojelisin kumppaniani viimeiseen asti tarvittaessa, sekä seison mielipiteideni ja tekojeni takana muutenkin. Velvollisuuteni ja lupaukseni pidän.


Nuo oli ne positiiviset puolet, miinuksia on iso lista myös, tässä niistäkin vain osa. Olen myös tätä kaikkea, valitettavasti.


Työtön vasten omaa tahtoani, köyhä siten aineelisesti. Selkeästi ylipainoinen (pituus 184 cm, painoa 95 kg), rillipää, yksinäinen, eronnut (vaimo sai tarpeekseen 11 vuoden jälkeen, siitä on nyt vuosi), lapseton, kiimainen, impotentiksi 15-16 vuotiaana tullut (pistoslääkkeillä seksi onnistuu mutta varattomuuden takia lääkkeitä ei ole mahdollista ostaa kuin satunnaisesti), minulla ei ole rikkaita sukulaisia, en liioin omista kesämökkiä tai autoa. Allerginen eläimille. En viihdy ravintoloissa kun ne ovat aikamoisia "lihatiskejä" joissa saan osakseni vain halveksivia katseita, ja sieltä seuraa saavien miesten pitää olla komeita, nuoria, tyylikkäitä, sanaseppoja, viriileitä, menestyviä, anteliaita, tai ainakin edes humalassa.


Minulle riittäisi yksi ainoa ihminen jolle en aseta mitään ulkonäöllisiä ehtoja, mutta laitapuolen kulkijaa en kuitenkaan kelpuuta. Ikää voisi olla 25-45 v. väliltä, sillä toivon saavani lapsia. Olen haaveillut lapsista kymmeniä vuosia. Tiedän olevani loistava isä jos semmoiseksi onnistun joskus pääsemään, minun elämänarvoni ovat kunnossa. Asun Keski-Suomessa.

Kelpaanko kenellekkään enää toista kertaa vai oliko se tässä tämä elämä, josko naiset voisitte asiaa kommentoida. Kiitos. Sähköpostitse voi kertoa myös mielipiteensä.
[email protected]

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä