Tämä on minun tarinani. Se on karmea tarina.
Tavattiin vaimoni kanssa kuutisen vuotta sitten. Hyvin nopeasti hän ihastui ja rakastui minuun ja tunne kehittyi molemminpuoliseksi. Hän kehui minua siksi oikeaksi ja maailman parhaaksi mieheksi. Muutettiin yhteen nopeati ja pidettiin omanlaisemme ja kalliit häät. Rakkaus kukoisti ja aloin itsekin tuntea hyvin syvästi, että hän on se oikea minulle ja toinen puoliskoni.
Suhteessamme vallitsi avoimuus, paljon keskusteltiin. Joskus riideltiinkin, mutta asiat saatiin ainakin kohtuudella sovittua. Seksi ei aina sujunut, mutta hain lääkäristä apua sen jälkeen taas seksi oli ihanaa. Pidin aina huolen että hän sai ainakin yhden kerran joka rakastelussa.
Sitten yritimme lasta, eikä sitä kuulunut. Menimme hoitohin, tuloksetta. Osittain vaikea tilanne töissä ja lapsettomuus ja se hoidossa käytetyt hormonit laukaisivat vaimollani masennuksen. Tämä aika oli kovaa meille molemmille, sillä samaan aikaan talossamme korjattiin kallista vesivahinkoa. Olin itsekin näiden asioiden takia melkoisen väsynyt enkä aina pystynyt tukemaan masentunutta riittävästi. Usein riideltiin. Elämä silti jatkui ja masennuksen hoito alkoi purra.
Meillä alkoi uusi kukoistus, jolloin olen ollut kaikkien onnellisin koskaan. Sain palautetta, että voisi huomioida häntä enemmän ja yritinkin. Kehuin kauniiksi ja ohimennessä pussasin tai koskin hiukan. Myös seksi alkoi sujua entistä paremmin. Kokeilimme jopa ihan uusia juttuja, joista olimme salaa haaveilleet.
Arkielämässä työt jaettiin. Minä kävin kaupassa viikolla ja viikonloppuna käytiin yhdessä. Minä yleensä siivosin, joskus siivottiin yhdessä. Kotitöistä ei yleensä tullut riitaa, ja jos tuli olin valmis tekemään enemmän.
Koska minulla oli paremmat tulot, hoidin asuntolainaamme ylimääräisiä lyhennyksiä aina kuin voin. Ostin meille myös auton ja vastasin sen kuluista. Rahasta ei koskaan riidelty.
Aloitimme adoptioprosessin, joka ehti jo edetä. Adoptioneuvonnassa käytiin parisuhdettamme läpi ja molemmin puolin onni ja tasapaino suhteessa tuntui olevan totta. Vaimoni silmät oikein hehkuivat onnea ja ylpeyttä kun puhuimme suhteestamme.
Sitten firman pikkujouluissa vaimo löysi toisen miehen ja aikoo muuttaa hänen luokseen. Ei kuulemma mennyt naimisiin kanssani rakkaudesta vaan koska halusi jonkun kanssa naimisiin. Odotteli parempaa miestä.
Sieluni on jäänyt jyrän alle. Olen NIIN ulalla, että en voinut koskaan uskoa näin pihalla olevani. Minulta viedään kaikki, olin elänyt koko viimeiset kuusi vuotta vain tälle yhdelle ihmiselle. Ollaan menossa terapeutille, mutta kuulemma vain jotta ymmärtäisin, miksi hän lähtee. Toivottavasti ymmärrän, sillä tämä ei totta tosiaan mene jakeluun.... huh.
Tarina on tosi.
Tavattiin vaimoni kanssa kuutisen vuotta sitten. Hyvin nopeasti hän ihastui ja rakastui minuun ja tunne kehittyi molemminpuoliseksi. Hän kehui minua siksi oikeaksi ja maailman parhaaksi mieheksi. Muutettiin yhteen nopeati ja pidettiin omanlaisemme ja kalliit häät. Rakkaus kukoisti ja aloin itsekin tuntea hyvin syvästi, että hän on se oikea minulle ja toinen puoliskoni.
Suhteessamme vallitsi avoimuus, paljon keskusteltiin. Joskus riideltiinkin, mutta asiat saatiin ainakin kohtuudella sovittua. Seksi ei aina sujunut, mutta hain lääkäristä apua sen jälkeen taas seksi oli ihanaa. Pidin aina huolen että hän sai ainakin yhden kerran joka rakastelussa.
Sitten yritimme lasta, eikä sitä kuulunut. Menimme hoitohin, tuloksetta. Osittain vaikea tilanne töissä ja lapsettomuus ja se hoidossa käytetyt hormonit laukaisivat vaimollani masennuksen. Tämä aika oli kovaa meille molemmille, sillä samaan aikaan talossamme korjattiin kallista vesivahinkoa. Olin itsekin näiden asioiden takia melkoisen väsynyt enkä aina pystynyt tukemaan masentunutta riittävästi. Usein riideltiin. Elämä silti jatkui ja masennuksen hoito alkoi purra.
Meillä alkoi uusi kukoistus, jolloin olen ollut kaikkien onnellisin koskaan. Sain palautetta, että voisi huomioida häntä enemmän ja yritinkin. Kehuin kauniiksi ja ohimennessä pussasin tai koskin hiukan. Myös seksi alkoi sujua entistä paremmin. Kokeilimme jopa ihan uusia juttuja, joista olimme salaa haaveilleet.
Arkielämässä työt jaettiin. Minä kävin kaupassa viikolla ja viikonloppuna käytiin yhdessä. Minä yleensä siivosin, joskus siivottiin yhdessä. Kotitöistä ei yleensä tullut riitaa, ja jos tuli olin valmis tekemään enemmän.
Koska minulla oli paremmat tulot, hoidin asuntolainaamme ylimääräisiä lyhennyksiä aina kuin voin. Ostin meille myös auton ja vastasin sen kuluista. Rahasta ei koskaan riidelty.
Aloitimme adoptioprosessin, joka ehti jo edetä. Adoptioneuvonnassa käytiin parisuhdettamme läpi ja molemmin puolin onni ja tasapaino suhteessa tuntui olevan totta. Vaimoni silmät oikein hehkuivat onnea ja ylpeyttä kun puhuimme suhteestamme.
Sitten firman pikkujouluissa vaimo löysi toisen miehen ja aikoo muuttaa hänen luokseen. Ei kuulemma mennyt naimisiin kanssani rakkaudesta vaan koska halusi jonkun kanssa naimisiin. Odotteli parempaa miestä.
Sieluni on jäänyt jyrän alle. Olen NIIN ulalla, että en voinut koskaan uskoa näin pihalla olevani. Minulta viedään kaikki, olin elänyt koko viimeiset kuusi vuotta vain tälle yhdelle ihmiselle. Ollaan menossa terapeutille, mutta kuulemma vain jotta ymmärtäisin, miksi hän lähtee. Toivottavasti ymmärrän, sillä tämä ei totta tosiaan mene jakeluun.... huh.
Tarina on tosi.
Vastaukset 127
Vanhimmat
Mitä tuohon enää voi sanoa. Olet rehellisen oloinen ja toinen tekee mitä tekee. Hormonihoitojen aikana laukesi masennus, onko hänellä taipumus sellaiseen.
Vastassasi on nyt toinen ääriteko. Vaimosi mielentila vaihtelee ja tunteet heittelee nopeasti? Olisiko masennuksen toinen ääripää kyseessä. Etsikö hän mielenmasennukseensa uutta rakkautta?
Oletko itse luonteeltasi rauhallinen? Siinä tapauksessa olet tasoittanut toisen mielentilaa mutta hänen uuden suhteensa kanssa voi käydä huonosti jos kumppani ei olekaan rauhallinen.
Tätä ole itsekin miettinyt. Siis, että onko masennus oire jostain muusta (kaksisuuntainen mielialahäiriö tms.), mutta omaisella ei ole oikeutta mennä hoitavan lääkärin ja potilaan väliin kertomaan mielipiteitään. Pelkään, että tämä mahdollisuus jää tutkimatta.
niin se kun toinen päättää vaihtaa kumppania, niin sille ei vaan voi mitään, koska avioliitto ei tarkoita omistusoikeutta, mulla oli ihan samanlainen juttu 4 vuotta sitten 13 vuoden liitto takana, sit vaimo ihastui toiseen, halus heti eron - totesin vaan et mitään ei oo tehtävissä, siinä ei painanu vaa-assa lapset eikä talot eikä mikään muukaan yhtään mitään - mut ei elämä siihen pysähdy kuitenkaan, vaikka se saattaa vähän kipeetä tehä.
On omaisella oikeus ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin, asiat voi kertoa asioina yrittäen jättää oman mielipiteen vähemmälle. Jos alkaa vaahdota, lääkäri tuskin kuuntelee ;-)
Bipolaarisuudessa usein juuri omaiset huomaavat oireet, sairas useimmiten maniassa/hypomaniassa kokee olevansa elämänsä kunnossa. Lääkäri päättää ja tutkii onko puolisosi sairastunut, kannattaa ottaa yhteyttä esim. puhelinajalla ja kertoa miten toinen on muuttunut. Moni lähtee, pettää ja on tuuliviiri ilman että olsii sairas. Eli jos on kyse bipoilusta niin oireita on kyllä muitakin.
No tsiisus! Et voi heti alkaa puhua bipolaarihäiriöstä, jos nainen rakastuu toiseen! Jotain rajaa, kiitos! t: hoitsu
Narsisti=Paholainen!!
Jakautunut persoonallisuus.
Eli dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Se on henkilöllä, joka on kaiken palstahäiriköinnin takana. Valitettavasti tämä ei ole edes vitsi, vaan pelottava fakta.
Hoitsut tiedetään!
Aivan kuin minun kirjoittamani, paitsi että olen nainen. 6 vuotta aviossa mekin, mutta todennäköisesti olemme teitä vanhempia.
Alku ihan kuin meidän yhteiselostamme. Ikäni puolesta sain hormoonihoitoa vaikeisiin vaihdevuosiongelmiin. Sen seurauksena hiipui seksihalut. Käytiin terapiat, luin oppaita, puhuttiin ja puhuttiin...
Lopulta mies teki ratkaisunsa ja etsi uuden, himokkaan naisen. Halusi avioeron heti vireille. Olin kuin puulla päähän lyöty, ei enää mikään auttanut. Nyt olemme asumuserossa ja tunteet heilahtelevat laidasta laitaan.
Kyllä vaimosi on sinua rakastanut. Ei sellaista asiaa pysty teeskentelmään. Kaikki muu, mitä hän nyt jälkeenpäin sanoo, on vain eräänlaista itsepuolustelua.
Tuollaiset pikasuhteet ovat mielestäni vain hetken huumaa, eivätkä kestä kauaa.
Voimia sinulle ! Ajattele nyt itseäsi, ja kuinka saisit oman mielesi tasaspainoon. Et voi elää toisen ihmisen kautta, sorry !
Kiitos kannustuksesta ja tsemppiä sinullekin!
Totta, että elän usein liikaa toisen ihmisen kautta. Olen selittänyt tätä itselleni niin, että pyrin huomioimaan yhteisen edun aina ensin eivätkä minun omat etuni ole yhtä tärkeitä. Mutta tämä tosiaan on vain asian itselleen parhain päin selittämistä...
ps. en ymmärrä, miksi ihmisellä pitäisi vuosikymmenet säilyä seksihimot 19-vuotiaan tasolla... ei kai kukaan haluaisi kumppaninsa jääneen teini-ikäisen kehitysasteelle?!?
Sanoit että ei kai kukaan haluaisi kumppaninsa jääneen teini-ikäisen kehitysasteelle, niin ei se että haluaa seksiä, ole mitenkään "lapsellista"... Outo vertaus.. :>
Kyllä sitä kasvaa ja kehityy, jos suhteessa ei ole muuta kuin seksi ei sillä pikälle pötki.
Mutta törkeältä tuntuu noin tunteeton jättäminen, eri asia jos molemmat haluaa erota.
Vaikka toisaalta sulla meni vain 6v. hukkaan, mulla 18v. tosin erosimme yhteisestä sopimuksesta.. Elämä jatkuu eron jälkeenkin ! Sure aikasi, mutta älä jää siihen, puhu paljon, ettet jää murehtimaan sitä yksin sisällesi.Ystävät,kaverit, suku tärkeitä.
Voi se olla varsin lapsellistakin. Nähty on. Läheltä ja kaukaa.
Lapsi tietenkin haluaa uusimman lelun tai sokeria, ei seksiä. Mutta halu on halu. Isoksi kasvaneena voi yhä sortua halujensa takia lapsellisiin tunteisiin ja toimintamalleihin jossei ymmärrä itseään ja omia vaikuttimiaan.
Vaimosi on ottanut sinusta palvelijan itselleen, parempaa odotellessaan.
joissakin tilanteissa väkivalta on täysin hyväksyttävissä ja pahoin pelkään että sinä olet juuri tuollaisessa tilanteessa.
"Minulta viedään kaikki, olin elänyt koko viimeiset kuusi vuotta vain tälle yhdelle ihmiselle. "
Niin, sehän tuossa onkin varmaan se yksi ongelma.
VÄKIVALTA EI OLE HYVÄKSYTTÄVÄÄ missään tilanteessa !
No onhan tuossa kuudessakin vuodessa ollut aika pitkä yhteiselo teillä.
Ja onhan tuossa ainakin se hyvä puoli, ettei sitä lasta sitten tullut.
Siitä nyt sitten riitelisitte..
Varmaan nainen sinua rakasti aikanaan, mutta tunteet varmaan lakastui, kun vaikeuksia oli liikaa.
Nyt on sitten taas rakastunut ja siihenhän ei ole lääkettä olemassa.
Päästähän irti ja anna mennä. Naisia nyt riittää pilvin pimein..
Kannattaisi seurustella kauemman aikaa, eikä hätiköidä, no nyt varmaan otit opiksesi.
Juu 10 vuotta yhdessä, kolme naimisissa. Kaikki tuntui olevan hyvin kunnes firman juhlissa exä sai heräämisen kuinka minä ole pahinta maailmassa ja yksi työkaveri oli kuin sielunkumppani. Itellä kans paremmat tulot, ei tullut kinaa rahasta, hän oli minulle elämänkumppani, kaikki oli hyvin molemmilla auto, remontoitu asunto, vaki duunit ja oltiin laihdutettu. Sit vään kevään korvalla alkoi tuulet puhaltaa... Vajaa vuosi avieroerosta exä meni uuden miehen kanssa naimisiin, mut ei ollut se sielunkumppani.
viimeinen lause on kyllä niin turha, niin turha... Miksi kannattaisi seurustella kauemmin? Vaikka seurustelisikin, ei se anna mitään takeita siitä, että onni on kestävää! Jos aloittaja olisi vain 6 v seurustellut vailla ihmeempää halua sitoutua, vain varmistellakseen, ettei toinen heti nosta kytkintä... Mitä järkeä?!
Itse jouduin kokemaan äkkirakastumisen ja sen seuraukset viitisen vuotta sitten ; oli mielestäni - ja myös exä mielestä - hyvä parisuhde, jaettiin ilot ja surut, taloudellisesti oli asiat hyvin, yhteisiä ja omia harrastuksia ym ym. Ulkopuolisten silmiin oltiin varmasti sellainen "dream team". Satuttihan se pahasti, kun mies yhden harrastusvknlopun jälkeen ilmoitti, että on rakastunut toiseen ja muuttaa pois heti, kun asunto löytyy. Olin aivan sekaisin ensimmäiset pari kuukautta, mutta kyllä se siitä sitten. Totesin, että turha on harata vastaan, toista ihmistä ja tämän ajatuksia ei voi kahlita. Missään nimessä en ole ajatellut, että ex olisi huijannut minua millään tavalla, vaan uskon, että rakasti minua aidosti. Joku toinen vain tuli ja vei jalat alta... He ovat olleet yhdessä erosta saakka ja vaikka sen onnen katsominen alkuun kirpaisikin, niin hyvä, jos ihminen, joka joskus oli minulle rakas, on onnellinen.
Mä en oikein tuota ymmärrä..
Jos minulle rakas ihminen jättää minut.. Ei se enää ole mulle rakas ! Vaan huijari, eikö lupaukset merkkaa mitään ! Tänään tämä huomenna joku muu kyllä sellanen ihminen on TUULIVIIRI !
Ihailen ennenaikaisia avioliittoja, (en tosin kaikkia ) niitä joissa sitouduttiin toisiinsa, et yhdessä ollaan,ei hampaat irvessä vaan tukien ja rakastaen.
Kun näitä lukee niin tulee mieleen ,millai voi hyvään ja rakastavaan suhteeseen mahtua kolmas, kyllä siellä on se toinen ollut tyytymätön, mutta ei ole vaan kertonut sitä. Tai se toinen kuvittelee et kaikki on hyvin,mutta ei kuiteskaan ole.
Hyvässä rakkauden täyteisessä liitossa ei ole tilaa kolmanelle.
Itse löysin uuden aviolittoni aikana, kun en ollu tyytyväinen ja sen myös vaimolleni sanoin, mutta ex vaimoni ei siihen mitenkään reagoinut, kun sitte hain eroa nii sitte nousi kauhia haloo ja tappelu, et olin hänet pettänyt ja huijannut.
ei sinua huijattu mihinkään vaikka se erotessa siltä tuntuu kun toinen loukkaa "ettei ole koskaan..." se on vain eroprosessia.
Mutta häkkisi rakensit itse, liikaa suorittamalla.... ei semmoinen toimi. Ei kukaan ole noin "hyvä"...
voi näköjään rakentaa itselleen ilman avioliittoakin.
Miten sieltä pääsee pois?
Onko väärin jos toiseen luottaa ? Eikö se juuri ole yksi avioliiton tarkoituskin.
Ja jos ei voi luotta mitä jää ? Ei mitään.
Kun näitä juttuja lueskelee, niin kyllä tämä poikamiehen elämä on ihanaa, ei akka kälätä, eikä toisten polkemat nurkassa vinku.
Olen tässä itse kanssa miettinyt näin nais näkökulmasta,että on se hyvä että pärjää yksinkin itsensä kanssa kun nuo suhdehommat on sellaisia ,että ei tunnu ikinä onnistuvan.Toista ihmistä ei voi kahlita edes avioliiton avulla.Jos ei pysty elämään toisen kanssa loppuikäänsä niin minkäs sille voi.
......oletpa harvinaisen viisas poikamies!!! eikä sitä ilman naista tarvitse olla!!!!
Eikä hali , eikä rakasta.. Asiassa on monta puolta. Jos pelkää jätetyksi tulemista ei mitään saa, hyvääkään.
Elämä on ihanaa, kun on joku joka rakastaa !
Ettei vaimollasi vain olisi bipolaarinen eli ns. kaksisuuntainen mielialahäiriö. Holtiton käytös voisi olla sitäkin. Nimittäin siinä tapauksessa uusi romanssi voi kariutua nopeastikin, ja sen jälkeen mielisairaanhoitoon. Tiedän yhden tällaisen hyvin surullisen tapauksen. Voihan kaikki tämä olla ns. normaalin rajoissakin. Mutta ääritapauksessa tilanne voisi olla tämä.
Nainen, joka hakee turvaa miehestä, laskelmoi ja etsii sopivan näköisen ja oloisen, jota voi tarpeen vaatiessa manipuloida ja saada tekemään omat työnsä. Kuten ymmärrät todellisuudessa olet menettänyt kyseisen ihmisen. Minä olen kokenut saman, aikaan vain meni vähemmän. Syy, miksi aikaa meni vähemmän oli se, että en suostunut palvomaan / palveleen naista joka asiassa. Minulla kun on omat työni ja velvollisuuteni. Tästä seurasi se, että arvon vaimo päätti lähteä. Toki oireita tähän oli kauan.
Ensin jäi paidat silittämättä, myöhemmin tuli huomattavan pitkiä työpäiviä. Eli viihtyi työpaikalla paremmin kuin kotona.
Ainoa neuvo, jonka voin sinulle antaa on seuraava asia. Älä jää tuleen makaamaan, vaan mene eteenpäin elämässäsi. Hän ei ole sinun arvoisesi. Tulee vielä aika, että hän kolkuttaa ovellesi ja pyytää päästä takaisin, tässä vaiheessa älä missään nimessä huoli takaisin. Hän on valintansa jo tehnyt. Eli luottamus on mennyt kirjaimellisesti.
Menneisyydelle et voi mitään, tulevaisuudelle voit paljonkin. Joten lippu salkoon ja menoksi. Ajattele asian hyvää puolta, jos Teillä olisi lapsi, joutuisit maksamaan elatusavut ym. kustannukset. Nyt vielä säästyt niiltä.
Kaikkinaiset eivät käyttäydy tuolla tavoin, toiset kylläkin. He paljastavat itsensä siinä, että eivät halua antaa todellisuudessa itsestään mitään. Vain lihaa eli seksiä. He yrittävät pitää sinut seksin huumalla pihdeissään. Ota askel eteenpäin ja astu asioiden herraksi. Tulevaisuutesi ei voi muuttua kuin paremmaksi.
Nyt, kun tiedät, osaat erottaa todellisen rakkauden ja hurmion omaisen tilan ja huuman toisistaan. Tämä maailma on ollut tällainen koko historian ajan.
Jospa aluksi rauhoittuisit, ettei verenpaineesi nouse liikaa. Niin, jos minä käyn töissä seuraavasti, eli lähden aamulla klo 6.30 ja tulen illalla 22,30 eli teen keskimäärin kahta vuoroa säännöllisesti ja siinä sivussa vielä autan vaimoa oikeustieteellisissä asioissa ja työsopimus asioissa. Niin luulisi tuon osaavan edes tehdä jotakin yhteisen kodis eteen.
Sen sijaan viihtyi tuopaikka seurustellen ei töitä tehden, minkä vuoksi irtisanottu. Eli meni töihin ja vietti siellä aikaa ja unohti tehdä työt, eli häiritsi toisia työntekijöitä ja heidän työpanostaan. Mikäli tällainen henkilö ei kykene edes kotona tekemään jotakin asia on aivan selvä.
Se mitä tulee tuohon vauva käsitteeseen, niin katsotaan sitä myöhemmin, kun olet enemmän lukenut ja ymmärrät elämästä hieman enemmän. Hyvää päivänjatkoa sinulle.
Taisin osua luonteesi heikoimpaan kohtaan tai käyttämääsi metodiin, kun noin kovasti kiivastuit.
Löysäähän sinä sitä kravaattiasi, ettet ihan tukehdu pullaan siellä. ;))
Ja toiseksi, ei ole verenpainetta koskaan ollut, eikä näin sporttisella sitä tulekkaan ja pelkkää naurunpurskahdusta on oloni ollut typerää sönkötystäsi lukiessa. Näin hauskaa ei ole ollut moneen tuntiin!! ;))))) heh heh heh!!
Mitähän ihmettä sullakin on jollekkin naiselle muka annettavana, jos koko ajan itse pyörit siellä töissäsi?? ja odotat vielä toisten sotkusi siivoavan!!!!!!!!!
Ei yhtään mitään!
Ja tuosta vauva-asiasta...minä ole kolme vauvaa teineiksi jo kasvattanut, joten siitäkin asiasta jotain tiedän ja jokainen silittää ITSE paitansa ja huoltaa muutenkin itsensä. ;))
Vielä on itselläni kuule monta velipoikaakin olemassa ja noin avutonta kuin sinä, ei ole yksikään heistä!
Mieskin on olemassa ja omatoiminen hänkin, joten keskityhän nyt vain itse niihin heikkouksiisi ja jätä tyhmät neuvosi ihan sinne yksinpuheluusi, teet itsestäsi vain pellen, sellaisen, jolle me naiset niin mielellämme nauramme! ;))) Kiitos taas nauruista! Hih hih hih!!
On meitä täällä muitakin naisia, joita passauttajaukkelin kirjoittelu naurattaa!
Tuollainen äijä opetelkoon katteleen vaan sitä kotiapulaisen paikkaa sinne kotiinsa ja maksaa paitojensa silittelyt, jos ei
rauta itsellä kourassa pysy.
Olet näemmä joku ukonkuvatus..
Ja se naisesi oli joku tyttölapsonen..
Etkö älynnyt pappaseni, että hyväksi tietenkin sua vaan käytti!
Jos todellakin illat vietät luullen, että takaisin hän tulee, hukkaan menee vanhuutesi.
Rahallako takaisin tulisi?
Ei varmaan edes sillä.
Vanhat ukot sitten tyhmiä!
Siitä sakotetaan. ;)
Akkasi oli varmaan kelvoton ja laiska, mutta et kai oikeasti kuvitellut saavasi avioliittoa toimimaan tuolla tyylillä?
"Niin, jos minä käyn töissä seuraavasti, eli lähden aamulla klo 6.30 ja tulen illalla 22,30 eli teen keskimäärin kahta vuoroa säännöllisesti"
Mulla on hyvä vaimo joka tekee vaimon työt kun minä käyn töissä (juuri nyt hoitovapaalla, menee kyllä sitten myöhemmin töihin), mutta olen aivan varma että tuolla tavalla avioero tulisi eteen vuoden sisällä.
Ei mikään avioliitto kestä tuollaisia työpäiviä kun ei se avioliitto mahdu päiviin.
jos liitto tuottaa tuskaa, niin alkuperäinen kirjoittaja ottaa ainakin duunit ilmeisesti melko lunkisti.
Katsoppa vaan mihin aikaan arkipäiviä hän esim on viettänyt työaikaa tässä ketjussa. :))
Joo...jotkut ne viihtyy nääs paremmin siellä töissä kuin kotona...heh heh!!
Eikös tuokin valittanut akkansakkin niin tekevän? ;D
Eipä ollut loppujenlopuksi ketään niitä poijan paituleita siellä tyhjässä
kodissa silittelemässä...:)))
Olen onnellisesti avioliitossa kahdenlapsen isä. Vaimoni kanssa olemme olleet aviossa vuodesta 2003.
Asia on vain yksinkertaisesti niin, että jos asia ei toimi, sitä ei kannata tekohengittää. Mikäli Teillä kohteliaisuuksia latovilla ei ole käsitystä todellisuudesta ja todellisesta elämästä, kehoitan pitämään mölyt mahassa. Olisi kiva nähdä profiili, josta viestejä laitat.
Sä, "Econ" et vaikuta koskaan kovin tasapainoiselta, sori vaan. Sama juttu ap:n kanssa, koko vuodatus on kirjoitettu "säälikää minua, olen TÄYDELLINEN"-itsekritiikittömästi. Asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia ja jokaisella erotarinalla on kaksi kertojaa...
Tännehän saa kommentoida vaikka kuinka tyhmiä, mutta pitää kärsiä
ottaa ne naurunpyrähdyksetkin sitten vastaan, kun muilla on niin
tajuttoman hauskaa näiden pollevien "minä tiedän"-tyyppien kustannuksilla! ;)
profiilissa lukee, että lapset, kyllä vielä joskus. Tässä väität olevasi kahden lapsen isä.
Kyllä se on kuule sinun todellisuudentajusi nyt vähän hämärtynyt.
Sitten vielä kertoo "auttavansa" vaimoo...
siis ei "auttoi", jos kerran jo 12 vuotta sitten tapahtunut..
"ei ole verenpainetta koskaan ollut"
Jaahas! Kyllä minä olisin tässä vaiheessa jo huolissani! x)
Tsorppa vaan, mutta liian korkea verenpaine voi tulla vaikka kuinka sporttailisit.
Ja ikää sulla oli?
- Voi jee!! ;))))
- heh heh heh!!
- Löysäähän sinä sitä kravaattiasi, ettet ihan tukehdu pullaan siellä. ;))
- heh heh heh!!
- !!!!!!!!!
- Ei yhtään mitään!
- ;))
- teet itsestäsi vain pellen
- ! ;)))
- Hih hih hih!!
Keskustelukumppanisi piti sinua lapsellisena. Taidan kompata häntä.
voi sinua, kuulostaa kamalalle. voimia!!
että huijattiin naimisiin, koska itsekkin olet ollut valmis elämään tunteella mukana. Voin sanoa omasta tämän hetkisestä kokemuksesta, että mies ei puhunut mitään, eriosoitteet autoin muutossa ja sanoin vielä heippa, pärjäillään Thats It 5½ liitto ohi. Ei keskustelua ei seksiä ei mitään muuta kun kauppakassien jako yhdessä, no sellainen suhde ei toimi todellakaan ja olen luojalle onnellinen, ettei lasta syntynyt suhteeseemme, koska nyt olisin yh. Elämä jatkuu ja olen miljoona kertaa onnellisempi kuin suhteen aikana. Sinulle voisin sanoa samaa, että jos nainen on noin kevytkenkäinen, niin hyvä kun lähtee ei siinä terapiat auta, koska luottamus toiseen mennyt. Itse en kyllä hyväksy uskottomuutta missään muodossa, jos ei löydy rehellistä, huumorintajuista, hellää perusjuntti miestä, niin pärjään ilmankin. Tsemppiä elämääsi ja sä selviit kyll ;)
Noin käy kilteille ja hyville miehille. Sun pitää olla täys kusipää että nainen kiinnostuu ja jää. Tulee myös että mielenterveys häiriö tapauksessa naisen on pitänyt hakea jonkinlaista hyväksyntää ja kokeilla onko vielä markkinat avoinna hänelle. Tämä varsin yleistä 40 naisilla jotka on kovimpia pettämään. Syynä huono itsetunto.
Siinä taas leikitään niin asiantuntijaa vaikka kokemusta vain ja ainoastaan siitä omasta muijasta, joka lähti vieraalle munalle lutkuttaan. ;D
Jos nainen menee vieraalle kikkelille kylään, on kyse aivan muusta kuin huonosta itsetunnosta, törppö!
Huonon itsetunnon omaava nainen varsinkaan ei kehtaa paljastaa kehoaan vieraalle miehelle...
Kyllä se nainen menee vieraisiin ihan vain sen takia, että se kotona makaava sohvaperuna läskimahoineen ei ole ollut kiinnostunut seksistä enään moneen vuoteen!
Ja jos joskus onkin, se on sitä veltosta velttoon 5minuuttia ja ilman lämmittelyjä... :(
KUNNON KÄSITTELYÄ nainen menee hakemaan, perk....
Olen pahoillani, että sulle on käynyt noin kurjasti. Sikamaista tässä on se, että nainen myönsi ottaneensa sinut etsiessään parempaa. Tämä on käsittämätöntä!! Sitä ei voi ymmärtää. Jokaisella on oikeus lähteä suhteesta jos niin tuntee, mutta lähtevän tulisi kantaa itse vastuu lähdöstään eikä sysätä toisen niskaan omaa pahaa oloaan. Hän on sinut jättänyt, se on tosiasia. Surullista. Mutta lohduta itseäsi, että hän teki sen nyt eikä kymmenen vuoden päästä. Sillä jos hän on tuollainen ihminen, sinä ansaiset niin paljon parempaa. Kuulostat hyvältä ja rehelliseltä, toiselle antavalta mieheltä. Se on hienoa se. Haluan vaan sanoa sen, että kun tunnet että olisit tehnyt jotain väärin, varmaan oletkin niin kuin jokainen meistä, mutta naisesi käytti sinua hyväkseen ja siitä saat tuntea inhoa, vihaa ja suuttumusta. Hän ei ole arvoisesi!! Muista se.
Liika seksi vai seksittömyys? Sen lisäksi kaiken pitäisi alkaa päänupista. Miten on henkinen puoli ? Ilman sitä ei muukaan toimi. Henkisen yhteen kuulumisen jatkoksi sopii mainiosti seksi eri asennoissa.
NO,tämä on sinun avioliittoa ja sen tragediaa,tässä surkeassa itsekkäässä' elämässä.Koska harvenpi meistä on lääkäri ja terapeutti niin olemme ihan oman onnemme nojassa,Sinäkin uskoit rakkauteen ja pidit sitä elämääsi kuuluvana ja se olikin ihan oikein,mutta on ikäviä kännekohtia joihin ei saa koskaan vastausta. Mutta vain aika parantaa syvät haavat ja jo itsesuojelumme
estää uuden samanlaisen tragedia kohdallesi.Ei muuta kuin kestävyyttä ja voimia sinulle nyt ja aina.
Muista että voit katseesi nostaa Jumalan puoleen ja pyytää vaikeissa tilanteissa
yhä apua.Niin minä olen tehnyt suortastaan koko elämäni aikana,minulla on ollut vaan erilaisia ongelmia yötä päivä'ä ja olen saanut avun.Jumala auttaa ajallaan
.aamen
Susta on tullut hiiri, ole nyt mies ja jätä akka ruikukttamaan!
Noin voi elämässä käydä, etkä ole ollenkaan ainoa, jolle se sattuu kohdalle.
Mene nyt elämässä eteenpäin. Etsi itsellesi parempi nainen. Hanki lapsia hänen kanssaan ja hetken kuluttua ovat asiasi paremmin kuin koskaan aikaisemmin.
Älä jää hautomaan surua vaan ole rohkea ja anna palaa...
yritä pärjätä .naiset vaan on semmoisia
Voi miten huonoja vastauksia!
ONKO Suomen autovero hapattanut päänne, kun ostatte jotain ylihintaisia C-Mersuja?!
JOTAIN ASIAA VASTAUKSIIN KIITOS, EI OLE YHTÄÄN APUA NÄISTÄ STADILAIS-HOMOJEN PIIPITYKSISTÄ!!!!!!!!!!!!!
Joku kommentoi että näin käy jos elää toiselle avioliitossa.Yleensä kyllä noin käy kun ei elä toiselle/toisen kanssa liitossa täysillä mukana.
Ei vaimosi ole tarkkoittanut sitä mitä on sanonut vaan on halunnut loukata sinua ja elää nyt siinä alkuhuumassa mikä kaikilla aina on mutta kun se arki laskeutuu niin ehkä tajuaa ja ymmärtää asioita paljon enemmän ja mitä olisi kannattanut jättää tekemättä.
Toivon sydämeni pohjasta voimia sinulle! Luin kirjoituksen kyyneleet silmissä, koska saman olen kokenut itse, miehen puolelta.
Noille aiemmille "silitä itse paitasi, avuton" -tyypeille vastineeksi, esim. meidän tapauksessamme rouva ei silitä paitojani, osaan itsekin. Hän sen sijaan pesee yleensä pyykkini, noin valtaosin. Se juontaa juurensa siitä, että minulla ei ole sydäntä sanoa hänelle "korjaa itse autosi ja tietokoneesi, kädetön" ja tästä syystä kaikenlaiset kodin tekniset toimet, joita omakotitalossa piisaa kaikenlaisista lamppujenvaihdoista parin auton korjauksiin jne., olisi kohtuutonta korjauttaa autoja ihmisellä joka pesee paremmin pyykkiä kuin vaihtaa happitunnistimet ja katalysaattorit.
skedernik, taitaa sinulla olla aika romu auto, kun tarvii jatkuvaa korjausta? Nimittäin pyykkiä pestää vähän useammin kuin autoja korjataan, eikös vaan. Jos pyykinpesu on rouvan töitä ja sinulla on auton huolto, niin kummallakohan on enemmän hommaa?
Omasta kokemuksesta hyvin toimiva työnjako (jos molemmat tyytyväisiä)!
Kysymyksessähän ei ole mikään 50/50 työnjako vaan molemminpuolinen kunnioitus ja halu puhaltaa yhteen hiileen. Kyllä minä mielummin pesen pyykkiä kaksi kertaa viikossa jos ukko hoitelee kerran viikkoon isommat rempat - arvostan enemmän HALUA ja ASENNETTA kuin että kodin työtunnit menee tasoihin.
aina vaan seksi ja seksi. Eikö teillä miehillä todellakaan ole muuta mielessä (ei auta vaikka kuinka siivoisitte ja buunaistte sitä teidän kotia), ihan oikeesti alkaa typiä jo tämä iänikuinen valitus. Ostakaa villatupuppu (vai miten se menee)
Tosi vähän aloittaja puhui seksistä, mutta vähäkin on ilmeisesti liikaa?
No tämä on varmasti rankkaa mutta luulen että selviät siitä. Olet ehkä ollut naiselle liian hyvä mies, hän on halunnut jonkun pahan jätkän. Suosittelen hakemaan uutta ja luotettavampaa kumppania.
Kun lusikalla annetaan ei voi kauhalla vaatia. Valitettavan moniin sopii tämä lause :)
Sinuun se sopii,kuin nyrkki silmään.
Jakautunut persoonallisuus.
Eli dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Se on henkilöllä, joka on kaiken palstahäiriköinnin takana. Valitettavasti tämä ei ole edes vitsi, vaan pelottava fakta.
no onhan tässä yksi hyvä puoli: onneksi ei ole pikkuista mokkakorvaa jaloissa pyörimässä.
Kaikkea hyvää Sinulle ! Olisipa minulla ollut tuollainen mies. - Mennään eteenpäin... !
Kannattaa kahtoo tullooko ämmä ensin tiineeks ja männä sitten vasta avioon. Nuo mahot just tuommossii järjestää...
Noin se muuten on...nyt jo kokemuksesta...
Ongelmii on ollut vain mahojen kanssa...ja täytin edelispäivän 40.
Aika hutsulta vaikuttaa moinen käytös. Nainen siis haluaa kokeilla toista miestä, kun kyllästyi entiseen. Sanoisin tälläistä trendiä ihan perushutuksi, parisuhteissa nykyisin.
Voimia!
Tämä voi tuntua julmalta mutta miksi nainen parempaa miestä odotellessa asuisi omassa asunnossaan ja maksaisi mahdollisesti kallista vuokraa kun on mahdollista ottaa joku höppänä maksumieheksi? Kun kaikki avioliiton aikana hankittu on yhteistä niin tässä tilanteessa nainen saa erossa mukavan kultaisen kädenpuristuksen. Sopii siis miettiä rakastuuko nainen sinuun vai sinun omaisuuteen?
Kun nuorempana en ollut mitenkään varoissani niin naiset eivät olleet kiinnostuneita vaikka kuulemma olinkin ihan ok-näköinen. Sitten tein duunia perse ruvella usean vuoden ajan ja nyt asun miltei velattomassa uudessa omakotitalossa. Nyt on kyllä vientiä naisten keskuudessa. Olen nyt kahdesti seurustellut ja molemmissa tapauksissa nainen lähti. Niin, nainen lähti sen jälkeen kun päätin tehdä testin sepittämällä pienen valkoisen valheen kertomalla olevani korviani myöten veloissa ja laittavani taloni myyntiin. Oli muuten naurussa pitelemistä kun kerroin naisille että olin kusettanut heitä.
Heh teitpä hyvän tempun:-) . Itse en ole koskaan osannut katsoa mammonan perään kun rakastumisen huumassa miestä katson. Nytpä sitten ns kauheasti rakastuneena menin hunsvotin kanssa naimisiin ja maksan loppuikäni velkoja jotka siitä aiheutui. Juuh olisi minunkin pitänyt tuohonkin puoleen kiinnittää huomiota aikoinaan.
Sen olen nyt viimein oppinut että itsekäs pitää olla. Ennen sanottiin kukapa se kissan hännän nostaa , ellei kissa itse. Niin se on. Jos liikaa toista paapoo, se oppii pahoille tavoille ja tulee kakaraksi, joka kerjää tikkunekkua koko ajan. Harmillista että aloittajalla on myös käynyt näin.
avioehto on keksitty jo ajat sitten, eikä avioliitossa kaikki ole yhteistä, vaan sen jonka nimissä omaisuus on,sitte vasta puolitetaan velkojen jälkeen, kun erotaan jollei ole avioehtoa.
Hei
Tulee mieleen tarinastasi oma elämäni, joka meni lähes samalla tavalla väkivalta mukaan lukien lopussa. Kaikkien itkujen ja muiden keskustelujen jälkeen olen päässyt jaloilleni. Jaloilleni pääsyyn auttoi kun ymmärsin etten olisi voinut tehdä enempää, en olisi kuitenkaan riittänyt miehelleni. En olisi voinut näyttää rakkauttani yhtään enempää. Mieheni käytökselle löytyi syy, narsismi. Voimia sinulle nousta jaloillesi ja muistaa et olisi voinut tehdä enempää.
Hei!
Oli ihan pakko vastata sinulle.
Uskon että tarinasi on tosi.
Miten voi olla noin katalaa,ihmiseltä viedään kaikki pois.että se rakas,jonka eteen tuli tehtyä kaikkea,tekee noin.
Nuoruudessa voi sattua vastaavaa,että ei se ollutkaan oikea,mutta silloin ei olla sitouduttu vielä niin pitkälle,vaikka ei saisi olla silloinkaan "huiputusta",koska
ihminen joka petetään kärsii suunnattomasti.
Toivon että saat apua terapiasta vaikket ihan oppisikaan ymmärtämään asiaa.
Mutta sen neuvon annan:älä vaivu synkkyyteen äläkä ole katkera,
nopeemmin selviät itse henkisesti tästä,kun annat sen toisen osapuolen sitten mennä menojaan.
ei kannata väkisin pidätellä.
voit kirjoitella minulle,jos helpottaa.
Äkkiä avioehtoa tekemaan ettei tartte vaimolle maksaa mitää tasinkoa kun ei ole lapsia. Jako menee siten että kummankin omaisuus lasketaan ja siitä vähennetään velat ja kummalle jää enemmän nettovarallisuutta maksaa tasinkoa köyhemmälle. Jos toiselle jää 50000€ ja toiselle 25000€ nettovarallisuutta niin rikkaampi maksaa toiselle 12500€ tasinkoa.
avioliiton kestoon vedoten voi hakea tasingon kohtuullistamista. Jakoa ei tarvitse tehdä tasan, ainakin vaihtoehdosta on hyvä tietää. Kukaanhan ei kiellä jakamasta puoliksi, mutta se ei ole ainut käytäntö.
Matto jalkojen alta ;
Uskomatonta kun luin tekstisi on miten kuulostaa tarina kuin omalta, paitsi että paljon eroavaisuuttakin on...itsellä kolme pientä lasta ja ulospäin superonnellinen perhe. Kuitenkin me ihmiset olemme niiiiiiiiiiiin erilaisia, toisille riittää "helpompi"parisuhde, jossa ei tarvitse "väsyttää"itseään pitkillä keskusteluilla / analysoinneilla, toiset taas juuri kaipaavat tätä hengen ravintoa pystyäkseen elämään ylipäätään parisuhteeseen.Ideaalitilanne olisi tietty se että molemmilla olisi samat arvot/kiinnostuksen kohteet niin että molempien tarpeet tulisi tyydytetyksi kaikissa osa-alueissa mitä nyt parisuhteeseen yleensä kuuluu. Itse olen ollut pian 10 v avioliitossa ja onhan se niin että ihminen joka jatkuvasti haluaa ihailua, huomioonottamista jne.puolisoltaan kaipaa sitä ihan sen takia että se on mm.kuulunut ehkä niihin ensijuttuihin kun tavattiin,seurusteltiin jne. - tämä kaikki vähenee varm.usein liiton kestäessä/ toisesta tulee"itsestäänselvyys" eikä tavallisia asioita huomaa sanoa/tehdä niinkuin ennen alkuhuuman aikana.Pitäisi kuitenkin muistaa että jos tie miehen sydämeen menee vatsan kautta :D niin naisena voisin sanoa että tie naisen sydämeen menee huomaivaisuuden kautta - ja tässä on ero, ettei koe itseään kuitenkaan "jatkuvasti kehutuksi " koska silloin sekin menettää merkityksensä.
Pitkän liiton ajatuksena on kuitenkin mielestäni se että alkuhuuman ja aktiivisenkin (usein näin tietty on) seksielämän myötä liiton jatkuessa tilalle tulee uusia yht.kiinnostuksen kohteita ; seksistä voi tulla enemmän halailua, läheisyyttä muuten jne. tässäkin on eroja,toiset ovat seksuaalisempia läpi elämän,toiset taas vähemmän....keskusteluista mielestäni ei ole koskaan haittaa ja sen takia tarinassasi kummaksunkin että jos liitossanne on keskusteltu asioista niin miksi vaimosi ei ole voinut olla avoin sinulle koska kertomuksesi perusteella tulee väkisin sellainen olo että hänelle tärkeät asiat ovat olleet sinun toiveittesi/halujesi kanssa eri viivoilla. oletko itse ollut täysin avoin? Huono itsetunto myös aiheuttaa sitä naisilla että haluaa kuulla kehuja jne.puolisoltaan ehkä"tavallista useammin".
Kultainen keskitie kun löytyisi näissä parisuhdekiekuroissa, tilaa molemmille, avoimuus ja rakkaus. en ymmärrä mitä noissa naisissa liikkuu jotka kuvittelevat että asiat helpottuvat hypätessään heti uuteen suhteeseen...taustalla on paljon isompia kysymyskiä,viittaisin tähän naiseen,en sinuun. Vaikutat kunnon kaverilta, ja teitä on liian vähän nykymaailmassa ! Pyydä itsellesi ammattiapua, vai olisiko sinulla joku uskottu jolle voisit purkaa omia tuntemuksia.
Tunnistan itseni kun sanoit että pyrit ajattelemaan ensin muita jne...sehän olisi niin mahtavaa jos kaikki tekisivät noin, mutta ei...itsekkääksi ja suorituskeskeiseksi kuvailisin nykymenoa sekä niin pintapuoliseksi. Muista kuitenkin myös ruokkia niitä asioita joista nautit,hengellinen ravinto itsellä kaiken a ja o. Voimia!
Ei voi kuin ottaa osaa.
Aika tyhjäksi jättää tuollainen. En voisi ikinä kuvitellakaan... no, mutta olenkin eri nainen kuin vaimosi.
Älä kuitenkaan menetä toivoasi meidän naisten suhteen. Ehkä vapautuminen vaimostasi vapautti sinut kohtaamaan jonkun, joka rakastaa sinua vain siksi, että olet sinä - eikä siksi että voit antaa hänelle jotain.
Samanlainen tilanne on täälläkin, tosin takana parin vuoden suhde ja avoliitto, suunnitelmissa naimisiinmeno ja perheen perustaminen. Mies ilmoitti yllärinä että tästä ei mitään tule, perusteluina kuinka minä en minkään asina eteen tee mitään (esim. tyhjennän tiskikoneen väärään aikaan...). Haukkuja tuli kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Uusi pirkkokin oli kehissä jo ennen kuin muutin pois, siinä vaiheessa erosta oli kulunut kuitenkin ihan kolme viikkoa :D mies veti herneet nokkaan kun hommasin itselleni asunnon, joten olihan hänen sitten vietävä myös elämänsä eteenpäin. Asuimme miehen omistamassa asunnossa, omastani ja melkein kaikista huonekaluista ym. jutuista muutossa luovuin, joten eipä minulla edes juuri mitään ollut mitä muuttaa. Pari viimeistä viikkoa oli miehen käytös kaikkea muuta kuin mtienkään päin tasapainoista, oli hyvinkin arvaamaton, niin sanoissaan kuin teoissaankin, vaikka ei päälle käynyt, tosin lähellä sekin oli pariin kertaan.
Itse otin eron jälkeen tietoisesti sellaisen linjan että otin vastaan kaiken mitä hän suustaan päästi, niihin mitään kommentoimatta ja enempää provosoimatta. Nyt pari kuukautta tästä jouduin miehen luona käymään, ja tällä reissulla paljastui että hänen henkinen vointinsa ei mikään hyvä ole. Ei ole noin kuukauteen nukkunut, ja muutenkin hyvin epävakaa on mieleltään. Itse tämän tajuaa ja haluaa apua. Kaikki nämä mielenterveydelliset ongelmat ovat olleet länsä jo vuosikaudet, enkä minä ole näistä mitään tiennyt. Hän ei ole niistä sanallakaan koskaan maininnut. Näin jälkikäteen ajateltuna kuitenkin paljon palasia loksahtelee paikoilleen. Ja olkoonkin hänellä mitä ongelmia tahansa, ei hän voi niiden taakse piiloutua ja niihin käytöstään vedota, vaikka onhan näissä osaltaan tietysti syytä ja totuus, mutta ei se oikeuta ketään käyttäytymään ketään kohtaan tällä tavalla.
Aika hirveää on tajuta että elämä mitä on viimeiset vuoden elänyt, antanut kaikkensa, rakastanut, ollut läsnä ja yrittänyt kaikkensa, sitä ei ole olemassakaan! on vaan ollut pelinappulana jonkun kuvitelmissa :/
Mutta onneksi on olemassa ystävät, ja pakko on jaksaa uskoa että jotain paljon paljon parempaa on vielä tulossa, jonka varmasti tämän kaiken jälkeen ansaitsen :)
Joo mut oleks sää paksu?
Ketjun aloitus on VEDÄTYS ylläpidon toimesta ja on NAISEN kirjoittama ;)
Se on toi PYHÄN HENGEN TUULI
Onhan tämä tuttua, raskasta kuulla olleensa vain välipala suurempaa annosta odotellessa. Näin minullakin päättyi aikanaan 15 vuotta kestänyt suhde josta oli pari lastakin. Toisaalta annan täydet pisteet rehellisen eron syyn kertomisesta.
Seuraavassa suhteessa minua kusetettiinkin tosi rankasti. Lyhyesti kerrottuna menin naimisiin velkaisen puolison kanssa. Avioliittoa kesti kolme vuotta minkä jälkeen hän lähti lätkimään. Hiukan myöhemmin hänen asianajajaltaan tuli yhteydenotto jossa vaadittiin puolta omaisuudestani. Palkkasin myös asianajajan hoitamaan asioitani mutta eipä siinä paljon mitään ollut tehtävissä vielä kun oma asianajajani oli onneton nyhverö joka ei paljon viitsinyt asiaan edes paneutua. Puoliso taas sai varattomana oikeusaputoimiston kautta kaupungin parhaan (ja kalleimman) asianajajan.
Nyt olen oppirahani maksanut eikä enään löydy ihmistä johon luottaisin. Kuitenkin tämä on elämää, ei koskaan voi olla varma etteikö joku pissattaisi, pistähän vanhan ja viisaan sanat mieleen ja ryhdy säästämään vain uudestaan.
vieläkin huutelen tasingon kohtuullistamisen huomioimisesta. Oma avioliittoni kesti kolmisen vuotta, ja vaikka yhteieloa oli tuossa vaiheessa 14vuotta, katsottiin lyhytkestoiseksi ja sen perusteella jako ei mennyt tasan ½ ja ½.
Avioehto on keksitty ja jos toisella on ennestään omaisuutta vaikka asunto niin avioehdolla kannattaa rajata se pois yhteisen omaisuuden jaosta niine i tartteb tapella omaisuudesta.
Kertomuksesi lopputulema on kaikessa karuudessaan kuitenkin melko tavallinen. Mies saa ensin tuntea olevansa rakastettu, kuulla sen, nähdä ja kokeakin, mutta sitten ilmoitetaan asia aivan toisella tavalla, totuudenvastaisesti ja valehdellen täydellä pokerilla, ehkä kaikella ilkeydelläkin. Naiselle rehellisyys ei näytä merkitsevän kovinkaan paljoa, koska omat tunteet korotetaan sen yli.
"kuulemma vain jotta ymmärtäisin, miksi hän lähtee"
Miksi antaisit ehdoin tahdoin nöyryyttää itseäsi? Tuollaisesta ei olisi sinulle mitään hyötyä. Saisit kuulla 'toisen osapuolen näkökulman asioista', jonka ymmärtäisit hölynpölyksi. Sitä vasten terapeutin hymistelyt näkemysten eroista, ja siitä miten ne koetaan niin kovin eri tavoin, olisivat kannaltasi vain tuskallista ja sietämätöntä roskaa.
Ymmärrä, että kokemuksesi kaikessa voimakkuudessaan muuttaa sinua väkisinkin ihmisenä, mutta kyynistymisessäkin on hyvät puolensa. Se antaa kyytiä omalle naivismille ja opettaa kriittisyyttä. Jos silti pystyt pitämään omasta rehellisyydestäsi kiinni ja samoin muistakin rakkaudentäyteisistä arvoista, saat huomata miten sinun ei tarvitse murentua sellaisen maailmankuvan alle, joka pohjautuisi pelkkään kyynisyyteen ja koviin arvoihin.
Tilanteesi jäsentäminen tulee olemaan sinulle raskasta, luultavasti vielä moneksikin vuodeksi, koska pyrit paitsi ymmärtämään toista osapuolta, myös itseäsi, teitä, ja mahdollisia erinäisiä syytöksiä. Paradoksi, joka jotkut tuhoaa, on kavala, lähes näkymätön:
Mikäli rupeat itsekin kevytkenkäiseksi ja välinpitämättömäksi, sinusta tulee exäsi kaltainen - mitä tuskin haluat. Jos taas kannat aina mukanasi tuon parisuhteen kaikkia analyysejä ja prosessoit niitä jatkuvasti, tulet romahtamaan. Anna itsellesi aikaa, armoa ja laupeutta. Voit siis yksinkertaisesti antaa anteeksi myös exällesi, todeta itsellesi miten et nähnyt etkä edes ehkä voinut nähdä parisuhteen kulun suuntaa, jonka takia nyt olet tuossa tilanteessa, mutta se on vain uusi lähtökohta, ei katastrofin seuraus.
Lopputulema on tässä: Totea tilanne, ota opiksesi, katso maailmaa uusin silmin, filosofoi riittävästi, peilaa tapahtumaasi muiden vastaaviin, anna asioille merkitykset ja mittasuhteet, rukoile, kysele, anna ja etsi tarkoituksia. Anna itsestäsi, ole pyyteetön ja ennen kaikkea: älyä rakastaa.
Erityisen hauskaa sinulla ei nyt juuri ole, mutta sekin kuuluu miehen elämään.
P.S. Kokoa itsesi, ota tästä jotakin varteen ja kerrot sitten nämä samat jutut vielä hieman jalostetummassa muodossa seuraavalle tapaukselle;)
Laita ero vireille äkkiä. Hoida asia sen puolen vuoden harkinta ajan sisällä mahdollisimman valmiiksi.
Älä enää kuuntele tulevaa ex vaimoasia.
Tiedätkös. Hän tulee luoksesi viimeistään sitten, kun erossa saadut rahat ovat kadonneet tai tämä nykyinen mahti heila paljastuukin täysin päivastaiseksi jne. Sitten sinä joka olet vieläkin tunteilla mukana joudut kuseen uudemman kerran. Parempi, kun asialle tekee lopun samantien. Säästät itsekkin itseäsi.
En osaa paremmin selittää. Nukkumaan mentävä, että aamulla jaksaa töihin nousta, mutta saman kokeneena. Ole sinä minua viisaampi!
Suomi on sinkkujen, homojen ja muiden perverssien luvattu maa.
Perinteinen perhe ei ole täällä arvostettu. Sitä ei tueta, ja ihmiset täällä eroavat
enemmän kuin kisokaan.
Itse rakastin 10 vuotta miesta joka paljastui narsistiksi ja pettajaksi. Tein aina kaikki "oikein" ja olen mielestani hyva kumppani. Yritin niin kovasti, kunnes tajusin sen mita kaikki ymparillani olivat sanoneet vuosikausia. Tuo ihminen ei minua rakastanut, kaytti vain hyvaksi. Meinasi menna luottamus miehiin taysin, mutta nyt olen loytanyt ihanan, rakastavan miehen, jonka olen itseasiassa tuntenut monta vuotta. Nyt vasta loysin rakkauden taman miehen kanssa kun paatin kavella pois sairaasta suhteesta, joka oli nain jalkikateen katsottuna kuin vankila.
Yritan sanoa paljon tuskaa lapikayneena etta ala meneta luottamusta naisiin. Meita hyvia, kiltteja, ja luotettavia on paljon. Ota opiksi edellisesta suhteestasi, ja yrita nahda jotain hyvaakin tilanteessasi. Se ei ensin ole helppoa. Mutta itse olen esimerkiksi kiitollinen siita kuinka karsivalliseksi ihmiseksi kasvoin edellisessa suhteessa. Nyt kun olen sen oikean kanssa, osaan olla hanelle parempi kumppani. Ja viela lisaksi, ala ikina, IKINA, ota tuota naista takaisin. Sen virheen tein itse ja se vahan kaduttaa. Vaikka lopulta itse kavelin suhteesta pois, oli silti oloni kaikkea muuta kuin "voittaja". Enemmankin kiitollinen etta selviydyin nainkin ehjana.
Joku paiva naet etta kaikella oli tarkoitus. Nama tapahtumat johdattavat sinut kohti uutta, parempaa huomista. Ja huomaat seuraavassa suhteessasi etta olet vahvempi ja osaat ehka varovaisesti myos vaatia itsellesi enemman, toki toista kunnioittaen. Nain minulle kavi. Nyt 30 vuotiaana olen vihdoin valmis "oikeaan" suhteeseen jossa kummatkin antavat saman verran. Olen maailman onnekkain ihminen. Ja ilman exaani en olisi varmaankaan paatynyt nykyisen kumppanin kanssa yhteen.
Voimia sinulle!
On taas yö mennyt mukavasti paskaa jauhaessa palstahörhelöllä!!!
Naisen paikka on keittiössä, ja välillä voi irrotella pölynimurin kanssa. Kunhan naiset vaan muistaa pukeutua valkoiseen niinkuin muutkin kodinkoneet. Hahahahah.
Nykyään on tullut muotiin hakea parempaa ja parempaa puolisoa. Ihmiset jotka eivät osaa parantaa omanelämän laatua turvautuvat tälläiseen tapaan. Kyllä ihmistä kuuntelemalla voi vältyä menemästä tälläisen kanssa avioon. Tälläisellä puolisolle pitää sanoa että terve vaan. Ei siitä kannata loukkaantua jos puoliso ilmoittaa löytäneensä paremman, harva vaihtaa huomompaan, ei ainakaan myönnä näin tapahtuneen.
Hei! olen kohtalon kaveri. Otan osan. Olen tilanteen sisällä myös kuin sinä. Pidä puolta ja ole ihmisena. Siinä tarkoitan että vaikka kuinka kipeä olisi niin erota itsestä "todistajan" - osan aivoista jotka vain todistaavat mitä teet ja mihin se vie. Ratkaisuja tarvitaan mutta valitettavasti olet niin "vammoitunut" että aika usein ne tulee olemaan vääriä. Eli koita olla tekemättä peruttomia päätöksiä. Sinun asian olisi minun mielestä - nyt on ainoa - mitä sinä joka päivä teet itsellesi että nouset ylös. Nostat kuntoa, opiskelet, saat uusia kavereita, palat vanhojen kavereiden piiriin jm.
Koita kestää jä tiedä että on paljon miehia jotka on kärsineet tämän ja noussut. Nouset sinäkin!
KUULE,anna ajan kulua,anna vaimon mennä,mene sinäkin ihmisten pariin.
HYVÄÄ KEVÄTTÄ!
Olen kokenut saman. Tapasin miehen joka oli juuri eronnut, minä olin ollut yksinhuoltaja 13 vuotta eikä minulla ollut suhteita sinä aikana. Siiten tuli tämä mies joka vei jalat alta. Hänen mukaansa olin kaikkea mitä hän saattoi toivoa ja minäkin rakastuin. Hän osti remontoitavan talon johon muutimme yhdessä, yhdessä laitoimme asunnon kuntoon. Minä maksoin hänelle vuokraa. Sovimme, että kun on 2 vuotta asuttu, minä ostan remontoitavan talon jonka laitamme kuntoon. Näin tapahtui. Kun olin tehnyt kauppakirjat, mies tuli luokseni ja kertoi ostaneensa meren rannalta talon. Ja että hän muuttaa sinne. Hän ei kuulema koskaan rakastanut minua vaan tarvitsi apuani erosta selviämiseen ja remontointiin. Kun kysyin kuinka selviän remontista yksin, hän vastasi: sinun talo ja sinun ongelma.
Ja kyllähän minä selvisin.
"Pidin aina huolen että hän sai ainakin yhden kerran joka rakastelussa."
Erittäin olennainen kysymys: MINKÄ hän sai ainakin yhden kerran?
Ehkä lastin hanuriin.
Sekin olisi vielä positiivista, mutta AIKUISEN miehen pitää sanoa se ääneen.
Jos kaveri ei pysty sanomaan ääneen, että vaimo sai orkun, orgasmin, lastin hanuriin tms., voin kertoa, että asiat ovat todella huonosti :( Vaikka tämä valittaja miten kehuu tekemisillään ja osaamisillaan, tuo lause puhui puolestaan. Loin heti mielikuvan hissukasta, joka punastuu peiton alla ja kuiskaa vaimonsa korvaan: "Pantaisko?" tai "Voisikos sitä hieman yhtyä?"
Itsekin lähtisin karkuun :(
Hyvin tyypillinen tarina... Ikävä että näitä sattuu mutta tilastollisesti kolme pariskuntaa neljästä eroaa JOSSAIN vaiheessa. Jopa pankkien ekonomistit laskevat avioliitot riskitekijöiksi yleisille asuntomarkkinoille: Sitten kun erotaan niin aina myydään nopeasti ja halvalla, sillä kummallakaan osapuolella ei ole maksaa toista pois ja lunastaa hänen osuuttaan. Tärkeintä olisi se ettet syytä itseäsi mistään tapahtuneesta. Vaimosi kohdalla hänen intressinsä muuttui etkä ollut osasyyllinen mihinkään. Itse en menisi naimisiin koskaan sillä avioliitto on myös hyvin vakava ja sitova oikeustoimi josta on seurauksena usein kohtuuton jälkipyykki kaiken sonnan lisäksi. Onneksi teillä ei ole lapsia sillä sitten tilanne olisi vielä kiharampi. Yritä antaa anteeksi exällesi ja ajatella ettei hän ansainnut sinunlaista rehellistä miestä. Sinua varten on odottamassa joku parempi ja lojaalimpi. Kyllä aika parantaa haavat, ja muista maailmankaikkeuden peruslaki: Kaikki kokemukset yrittävät opettaa sinulle jonkin opetuksen jonka juuri sinä tarvitset vastaisuuden varalle. Mikä opetus sinulle juuri tässä kokemuksessa on?
Heh!
"sinua on odottamassa parempi nainen..." Tuskinpa on minkäänlaista.
Juuri tuohon ne liitot kaatuu, kun aletaan syyllistämään pelkästään toinen oikein paskaksi,joo...
Ei tartte paljon älliä olla, kun lukee ap.n tilityksen, että liikaa siellä TAAS painottuu
sana MINÄ ja MINÄ tein kaiken....täyttä puppua.
Ukot on tuollaisia, että kun ne kerran käyttää imuria vuodessa, ne onkin niitä kodinhengettäriä.. Huoh!
Ei ihme, että eukko hyppäs vieraan kelkkaan, surkea ukko on ap.
löydät varmasti sen oikean. tarina koksketti minuakin : '(
Helvetin jauhopäät! Ettekö provoa tunnista! 8D 8D !
Hyvä!
YKSI järkevä sentään älys koko hullun pölötuksen taas.
Miksi otit siitä noin itseesi?
Minulle kävi samoin. 2 Vuotta irtoseksiä, viinaa ja töitä...
Masennusta, matalapainetta ja vituttusta.
Muijalla siinä heti uusi ja tekivät lapsen siihen perään...
Otin uuden muijan. Nyt meillä on 3 lasta ja 2 kissaa sekä 1 koira.
Koskaan ei selitystä tullut ex:ältä,
tuli vain tappouhkauksia ja muuta.Mutta myöhemmin tajusin,
että hän teki ratkaisunsa. Oman itsensä takia.. Matikka on kylmä
laji ja meillä on vaan tää yks elämä
Nykyisin kun nää kuinka kauhee lortto ex:ätä on tullut,
ei edes ketuta =)
Tietenkin toi aluksi oli shokki ja ekat 2 kuukautta
olin tosi rikki vaikka mies olenkin,
mutta elämän täytyy jatkua terveessä suhteessa surua
ja sit uudestaan markkinoille.
Ja vaikka mut jätettiin txt:ti viestillä ja tulin tyhjään kämppään ... niin
En koskaan suotunut katkeroitumaan!
Miksi olet naimisiin mennyt ja olisi kannattanut ensimmäinen 10 vuotta olla avoliitossa ja katsoa miten suhde vakiintuu niin ei tarttisi erossa omaisuutta jakaa kun on avoliitossa koska omaisuus on sen kenen nimissä se on.
Katos kun jotkut on vaan niin tyhmiä!
Kannattaa muistaa ettei nainen ole yksiavioinen vaan monia eri miehiä elämänsä aikana pimppinsä pantavaksi ottava tapaus, harvoja harvoja poikkeuksi lukuunottamatta.
Kannattaako naiseen rakastua, jos ei tiedosta seurauksia. Jokunen vuosi voi mennä mukavasti, mutta lopulta nainen kyllästyy ja haluaa "rakastua" eli saada kyrpää taas uudelta mieheltä.
Musta, naisen pimppi on usean eri miehen nussima ja jälkeesikin sitä naistasi nussii muutkin miehet riippumatta siitä, mitä itse toivot
Voihan vide, kuinka katkera äijänkuvatus!! ;)))
Eipä voi tuollaiselle nössölle, muutakuin nauraa!
Tosiasiahan on siis, että miehet ovat kautta aikojen lentäneet kukasta kukkaan, varsinkin, kun ovat naisensa paksuksi pukanneet,
joten jos sulla on kokemusta vain jätetyksi tulemisesta ja ehkä ihan syystäkin,
mee tilittään tyhmiä tuntojasi vaikka takaisin sinne baariin!
Mutta joo, pysy sä vaan erossa naisista, niistä "Kalja-Elluistakin",
ja aattele, gynegolokikin on katsonut ja kosketellut sormillaan melekein joka naisen pimppaa!! Eikö oo kauheeta!! :O
Se lutka älähtää, johon totuuden sanat kolahtaa. Usean eri miehen nussimat naiset ovat tosiaankin kauheita ja epäterveellisiä moninen tautineen. En tiedä muista miehistä, mutta minä olen miehuuteni säilyttänyt, en ole naista koskaan pökkinyt. Vaimokseni huolin vain neitsyen, tämän olen päättänyt. Baareissa en käy ja kenenkään tuntoja tuskin on tarpeen kutsua tyhmiksi, vai mitä amis?
" jos sulla on kokemusta vain jätetyksi tulemisesta ja ehkä ihan syystäkin"
Kenties ymmärsit, ettei ole kokemusta jätöksien jättämäksi tulemisesta, mutta todetaan tämäkin tähän vielä. Taitaa baarit olla tasoisesi sukkelan tapauksen ajanvietepaikkoja? Itse viihdyn mainiosti kaikkialla muualla paitsi kapakassa, kirjastoon olen juuri lähdössä etsimään hyvää kirjaa luettavaksi. Onneksi fiksuja kirjoja kirjastossa riittää, eikä mua haittaa vaikka ne ovat muiden lukemia, sormillaan koskettamia.
Mitä sinua panneet miehet tuumanneet siitä, että muutkin miehet ovat kosketelleet vulvaasi?
Voi kuule, ihanaa on isoa kyrpää saada sisäänsä joka kerta ja säälin sua raukkaa, kun et ole koskaan naiselta saanut, etkä tule varmaan saamaankaan, jos olet jo aikunen ja vielä neitsyt...?
Miehet ovat ihania kiihkoissaan ja rakastan miesten kuumia käsiä ja suudelmia, jotka alkavat korvanipukoista, kiertävät koko kehon ja päätyvät himokkaaseen suudelmaan, samalla rytmikkäästi lantiot samaa liikettä pitäen...
Kuule, naiset kaipaavat niitä kokeneita miehiä seksiin, joten sun päivät on ohimenneet, jos et sitten olekkin vielä joku finninaama, joka ei elämästä vielä mitään tajua...
Oletkin varmaan joku räkänokka vielä, joten kirjasto on tosiaankin se sopiva paikka sulle ja Aku Ankka sopivaa lukemista.
Luulin, että olisit aikuinen, mutta lapsonenhan sä vasta, joten etsi vaan sitä neitsykkääsi, sitähän ne ikäisesi pimut vielä ovat.. ;))
Kysyppä vaikka isältäsi, mitä ne miehet tosiaankin tuumaavat pantavan näköisistä naisista?
Ne isäs ikäiset miehet ovat niitä kuumimpia mulkkujaan meihin mielellään tunkemassa ja luulenpa, että vain tykkäävät naisista, jotka antavat...
Muuten, minullakin on kierroksessa naimisissa oleva mies, joka ei kotoa saa..Älä muuten poju runkkaa niihin kirjaston kirjoihin...muutkin lukee niitä.
Mitäs pirua täällä eronneiden palstalla roikkuu joku pentu, jolla ei mitään erokokemuksia takana?
Haloo?
Tuollainen ihminen,joka ei ole yhtään parisuhdetta kokenut, ei ole mikään sanomaan yhtään mistään täällä?
Mene todellakin sinne kirjastoon ja jätä naisten parjailut, kun ei kerran
omaa kokemusta mistään muusta kuin typerästä mielikuvituksestasi.
Neitsykäiset on varmaan kovaa huutoa tuolla seksipalstalla, mene sinne, idiootti!
"toisen jämää..."
Tuolla on esim. "sinkut"- palsta.
Meeppä sinne, näyttää, että päässäs heittää, joten sieltä löytyy varmaan "ymmärtäjiä" tollaselle friikille.
Sellainen ihminen, joka ei ole eronnut voi olla toiminut sillä tavalla fiksummin, että häntä voi ainakin kuulla. Eronneet voivat toistaa virheitään, eroamattomat halunnevat neuvoa kumppaninvalinnassa, moraalisissa valinnoissa, joilla on huomaamaton vaikutus ihmiseen itseensä ja muihin.
Idiootiksi toisen kutsuminen kertoo aika lailla nimittelijän luonteesta.
Lutkaksi nimittelyhän se oikein fiksua sinulta onkin..;))
Ei todellakaan ole elämää elämättömällä mitään annettavaa toisille, omaa pahaa oloaan vaan kylvää, eikä todellakaan ole muiden pakko tuollaista
ala-arvoista nimittelyä sietää.
Sen kun etsit kuuntelijan itsellesi, enpä luule, että löydät sitä muualta kuin psykiatrilta, sinne siis matkasi käyköön..
Mikä lutka????
Olen kyllä aika isokyrpäinen mies,
Sulla ei taida munakarvatkaan vielä kasvaa..
Todellinen rakkaus on muutakin kuin suorituksia seksin parissa. Kyllä seksi on hyvä mauste suhteelle. Miehenä pidän naisista jotka eivät pihtaa ja tällainen suhde on vaalimisen arvoinen. Antamalla puolin ja toisin saa itsekin sitä mitä kaipaa.
Minä miehenä en pidä usean eri miehen panemista naisista. Makunsa kullakin.
No, se on sun ongelmas, pilis onkin liian pieni siihen.
Hoh hoh!
"Koulun juhlasalissahan ne parhaimmat panot olenkin pannut verhon takana
tyttöjä jyystäen.." tulipa muistot mieleen..aaahh!
Jos todellakaan et ole vielä naista pannut, unohda koko juttu, munaat vain itsesi..
Mutta jos todellakin oletkin tuollainen pentu vielä, sitten ei muuta kuin ihanaa pillua panemaan heti, kun joku täti sulle haaroja vilauttaa!
Pillu on parasta ja vittu haisoo hyvälle!!
Muista nuolla se hyvin! Slurps!
Joskus suhde kaikesta huolimatta alkaa tuntua kaverisuhteelle. Jos toisella puolisoista ei ole mielenkiintoa kohdata toista täysillä, alkaa suhde kulkemaan kuin 3 jalkainen koira. Tai jos yhteistä suuntaa ei ole, eikä kommunikointi ole riittävää.
Kriisejä tulee kaikissa suhteissa olipa ne isoja tai pieniä. Joskus niistä päästään yli ja joskus niihin kompastutaan. Ilmeisesti vaimollasi oli jokin asia huonosti suhteessanne? Voihan olla, että jälkeenpäin hän näkee asian toisin? Tärkeintä kait on päästää irti, jos yhdessä olo ei tunnu hyvälle. Miksi haaskata toisen ja omaa arvokasta elämää esittämällä kulissia. Vaikka vaimosi päätös voi sattua, se on silti parempi kuin teeskennellä olevansa onnellinen.
http://www.youtube.com/watch?v=RZ2BILoT7IM&feature=fvwrel
Voimia.
Rakastuminen ei kysy onko tässä järkeä. Kun siinä hurmoksessa menee naimisiin, niin voiko kysyä kaverilta huijasiksä minua. Jos oma arviontikyky on ollut hukassa. Sitä että onko rakkaus kuinka pitkäkestoista ei tiedä kukaan.
naimisiin ei kannata mennä hetken hurmoksessa..
muutama vuosi yhteiseloa ensin, sitten vähän enempi toista tuntee ja
toisen seksimieltymykset.
tommosia naiset ovat nykyisin
ja sä oot tommonen, hyi helv....!
Pahoitteluni, että olet jäänyt yksin. Ymmärrän tunteesi. On kamalla tulla petetyksi ja jätetyksi. Pohjimmiltaan terveen ihmisen pitää pystyä luottamaan toiseen ihimiseen. Sinä luotit ja petyit.
Itselleni on käynyt samoin. Tosin sain lapsen ja mies alkoi tehdä työprojekteja. Tuli työmatkoja, risteilyjä jne.. kunnes jäi valehtelusta kiinni. Muutti yhteen uuden naisen kanssa ja vuoden päästä suhde oli ohi.
Olisi halunnut palata takaisin mutta enää se ei ollut mahdollista. Olin kasvanut eroon ja saanut elämäni kuntoon lapsen kanssa.
Jaksamista, elämällä on tapana järjestyä.
Kysymys kuuluu että menetkö terapeutille kuin pässi narussa keskustelemaan miksi hän lähtee? Mene terapeutille ja sano siellä "Mitä ihmettä minä täällä teen täällä kuuntelemassa ex vaimon selityksiä? Joka tapauksessahan hän on lähdössä ja mitään asialle ei voi tehdä. Maksan tästäkin huvista. Ei kiitos ja toivottavasti ei nähdä enää koskaa. Ei elämä tästä ainakaan huonompaan suuntaan voi mennä."
Olen vain tyytyväinen että pääset tuosta sieluttomasta vampyyristä eroon ja vain kuuden vuoden jälkeen.