Puolisen vuotta sitten työpaikallani alkoi outo tilanne, kun aiemmin tuntematon miespuolinen työkaveri halusi aktiivisesti alkaa tutustua minuun ja erääseen toiseen naispuoliseen kollegaan, jonka kanssa työskentelin samassa huoneessa. Miespuolinen työkaveri alkoi säännöllisesti käydä lounastauon jälkeen ja iltapäivisin huoneessamme keskustelemassa pitkään ja hartaasti (tai ainakin halusi) ja mieluiten ihmissuhdeasioista - etenkin naisista. Ei aikaakaan, kun tämä työkaveri otti minut silmätikuksi ja luokitteli minut jonkinlaiseksi hikipingoksi, joka ei osaa rentoutua. Käyn kokopäivätöissä ja yritän viimeistellä opintoja siinä sivussa ja omasta mielestäni tilanne on lähinnä tilapäinen taloudellinen pakkorako. Työmoraalini on kyllä korkeahko, mielestäni töissä tehdään pääasiassa töitä eikä maleksita puolta päivää työnantajalta piiloitellen.
Miespuolinen työkaverini päätti, että minut täytyy muuttaa ihmisenä rennommaksi. Noustuani tuosta loukkannuttuani vastarintaan hän luopui ajatuksestaan, mutta siitä huolimatta olen jo puolen vuoden ajan saanut kuunnella oikeastaan joka kerta, kun olemme jossain tekemisissä, arvostelua ja haukkuja liittyen persoonaani. Puolen vuoden ajan tämä työkaveri tuli lähes päivittäin työhuoneeseemme sulkien oven perässään ja istui kuin tatti vaatien keskustelua tunninkin verran ellei joskus kauemminkin, jos syntyi kädenvääntöä ja riitaa siitä, että ei kyseisellä tavalla keskustelua synny ja muut haluaisivat mieluummin tehdä rauhassa töitänsä. Halu keskittyä töihinsä on saanut ne arvosteluhanat aukeamaan.
Vähän aikaa sitten sain oman työhuoneen ja siitä se riemu vasta alkoikin. Sama työkaveri saattoi vierailla sekä aamulla, päivällä ja varsinkin iltapäivällä ja puheluitakin alkoi tulla useampi päivässä. Ei tietenkään työpuheluita vaan jaarittelua epäasiallisiin aiheisiin asti (seksuaalisväritteisiä) ja kestäen määräämättömän ajan. Jos olin muualla eikä hän tavoittanut minua puhelimitse, kyseinen työkaveri saattoi hätääntyä ja mennä kysymään toiselta työkaverilta, että missä olen tai etten vain ole poissa. Jos mainitsin olevani seuraavana päivänä poissa, työkaveri hätääntyi. En ole ollut järin innostunut kyseisen ihmisen seurasta, joka on automaattisesti johtanut tilanteeseen, ettei kauheasti synny juteltavaa, koska ei kiinnosta jutella hänen kanssaan. Tuosta johtuen saan sitten osakseni haukkuja ja arvostelua, kun en ole tarpeeksi rento vaan jutellakseni mukavia.
Jutustelun tasolla kyseinen työkaveri haluaa pääasiassa keskustella itseensä liittyen. Jos esim. keskustelu liittyy yleisemmin yhteiskuntaan tai ihmisiin, hän kommentoi aina itsensä kautta ja puhuen itsestään. Toinen kollegani on mm. huomauttanut häntä siitä, että aina ei puhuta hänestä, mutta tuntuu menevän kuuroille korville. Häiritsevä työkaveri on saanut myös muilta työkavereilta jo vuosikaudet kritiikkiä siitä, ettei hän huomioi muita. Hän sanoi, ettei itse näe asiaa sillä tavalla. Todennäköisesti, koska hän ei näe minun sosialisoivan, niin hän päättelee, etten sosialisoi enkä halua sosialisoida kenenkään kanssa koko työpäivän aikana, vaikka parhaimmillaan jopa 12 eri työkaveria on saattanut käydä ohimennen ovellani tai huoneessani rupattelemassa ja sen lisäksi itse käynyt moikkailemassa. Häiritsevällä työkaverilla itsellään ei oikeastaan ole työkavereiden ja entisten työkavereiden lisäksi muita kavereita. Hän on pakkomielteisen ihastunut pariin varattuun kollegaan ja hänen puheenaiheensa ovat pyörineet pääosin näiden ympärillä.
Lähiaikoina tilanne on alkanut ahdistamaan siinä määrin, että vapaa-ajallakin yritän löytää ratkaisua tilanteeseen ja selittäviä syitä työkaverin käytökseen. Työkavereiden kanssa olen jutellut ja olemme tulleet siihen tulokseen, ettei kenenkään pitäisi joutua sietämään tällaista työpaikallaan. Nyttemin olen suoraan sanonut häiritsevälle työkaverille, että ehkä vika ei ole minussa vaan siinä, ettei hänen seuransa minua kiinnosta. Ensi sanomalla ei mennyt perille. Aika näyttää tehosiko kertaaminen.
Onko kukaan törmännyt vastaavanlaiseen työpaikallaan ja onko selityksiä työkaverin toiminnalle?
Syyllistynkö itse epäasianmukaiseen käytökseen, jos pyrin välttelemään kyseistä henkilöä (--> eristämään) ja kun joudun olemaan epäystävällinen ja julmakin, jotta saan hänet pois kimpustani? Esimies osaltaan jo tietää, että kyseinen henkilö vie työaikaani, kun puhuin ongelmasta nimeämättä ketään ja esimies arvasi oikein kenestä kyse.
En mielestäni ole epäsosiaalisemmasta päästä työelämässä, mutten myöskään sosiaalisemmasta päästä (pidän enemmän laadusta kuin määrästä ja tykkään tehdä työni hyvin). Rikonko nyt tietämättäni jotain työpaikan sisäistä salaista kulttuuria, että töitä ei pidäkään tehdä koko päivää vaan käyttää osa päivästä pelkästään sosiaalisointiin ja rikkureita katsotaan kieroon?
Miespuolinen työkaverini päätti, että minut täytyy muuttaa ihmisenä rennommaksi. Noustuani tuosta loukkannuttuani vastarintaan hän luopui ajatuksestaan, mutta siitä huolimatta olen jo puolen vuoden ajan saanut kuunnella oikeastaan joka kerta, kun olemme jossain tekemisissä, arvostelua ja haukkuja liittyen persoonaani. Puolen vuoden ajan tämä työkaveri tuli lähes päivittäin työhuoneeseemme sulkien oven perässään ja istui kuin tatti vaatien keskustelua tunninkin verran ellei joskus kauemminkin, jos syntyi kädenvääntöä ja riitaa siitä, että ei kyseisellä tavalla keskustelua synny ja muut haluaisivat mieluummin tehdä rauhassa töitänsä. Halu keskittyä töihinsä on saanut ne arvosteluhanat aukeamaan.
Vähän aikaa sitten sain oman työhuoneen ja siitä se riemu vasta alkoikin. Sama työkaveri saattoi vierailla sekä aamulla, päivällä ja varsinkin iltapäivällä ja puheluitakin alkoi tulla useampi päivässä. Ei tietenkään työpuheluita vaan jaarittelua epäasiallisiin aiheisiin asti (seksuaalisväritteisiä) ja kestäen määräämättömän ajan. Jos olin muualla eikä hän tavoittanut minua puhelimitse, kyseinen työkaveri saattoi hätääntyä ja mennä kysymään toiselta työkaverilta, että missä olen tai etten vain ole poissa. Jos mainitsin olevani seuraavana päivänä poissa, työkaveri hätääntyi. En ole ollut järin innostunut kyseisen ihmisen seurasta, joka on automaattisesti johtanut tilanteeseen, ettei kauheasti synny juteltavaa, koska ei kiinnosta jutella hänen kanssaan. Tuosta johtuen saan sitten osakseni haukkuja ja arvostelua, kun en ole tarpeeksi rento vaan jutellakseni mukavia.
Jutustelun tasolla kyseinen työkaveri haluaa pääasiassa keskustella itseensä liittyen. Jos esim. keskustelu liittyy yleisemmin yhteiskuntaan tai ihmisiin, hän kommentoi aina itsensä kautta ja puhuen itsestään. Toinen kollegani on mm. huomauttanut häntä siitä, että aina ei puhuta hänestä, mutta tuntuu menevän kuuroille korville. Häiritsevä työkaveri on saanut myös muilta työkavereilta jo vuosikaudet kritiikkiä siitä, ettei hän huomioi muita. Hän sanoi, ettei itse näe asiaa sillä tavalla. Todennäköisesti, koska hän ei näe minun sosialisoivan, niin hän päättelee, etten sosialisoi enkä halua sosialisoida kenenkään kanssa koko työpäivän aikana, vaikka parhaimmillaan jopa 12 eri työkaveria on saattanut käydä ohimennen ovellani tai huoneessani rupattelemassa ja sen lisäksi itse käynyt moikkailemassa. Häiritsevällä työkaverilla itsellään ei oikeastaan ole työkavereiden ja entisten työkavereiden lisäksi muita kavereita. Hän on pakkomielteisen ihastunut pariin varattuun kollegaan ja hänen puheenaiheensa ovat pyörineet pääosin näiden ympärillä.
Lähiaikoina tilanne on alkanut ahdistamaan siinä määrin, että vapaa-ajallakin yritän löytää ratkaisua tilanteeseen ja selittäviä syitä työkaverin käytökseen. Työkavereiden kanssa olen jutellut ja olemme tulleet siihen tulokseen, ettei kenenkään pitäisi joutua sietämään tällaista työpaikallaan. Nyttemin olen suoraan sanonut häiritsevälle työkaverille, että ehkä vika ei ole minussa vaan siinä, ettei hänen seuransa minua kiinnosta. Ensi sanomalla ei mennyt perille. Aika näyttää tehosiko kertaaminen.
Onko kukaan törmännyt vastaavanlaiseen työpaikallaan ja onko selityksiä työkaverin toiminnalle?
Syyllistynkö itse epäasianmukaiseen käytökseen, jos pyrin välttelemään kyseistä henkilöä (--> eristämään) ja kun joudun olemaan epäystävällinen ja julmakin, jotta saan hänet pois kimpustani? Esimies osaltaan jo tietää, että kyseinen henkilö vie työaikaani, kun puhuin ongelmasta nimeämättä ketään ja esimies arvasi oikein kenestä kyse.
En mielestäni ole epäsosiaalisemmasta päästä työelämässä, mutten myöskään sosiaalisemmasta päästä (pidän enemmän laadusta kuin määrästä ja tykkään tehdä työni hyvin). Rikonko nyt tietämättäni jotain työpaikan sisäistä salaista kulttuuria, että töitä ei pidäkään tehdä koko päivää vaan käyttää osa päivästä pelkästään sosiaalisointiin ja rikkureita katsotaan kieroon?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minusta voit ihan viileästi ruveta kybällä välttelemään häntä. Jos työasioita pitää hoitaa, niin mahdollisimman tehokkaasti, että hänestä pääsee pian eroon. Älä turhaan ajattele, että hänen ongelmansa johtuisivat jostain sinun luonteesi piirteestä. Näkeehän sen jo sinun juttusi läpi lukemallakin. Ihan sama, mitä koettaa sinua manipuloidakseen ja itseään häpeältä suojellakseen sanoa. Älä välitä yhtään mistään hänen persoonaasi koskevista puheistaan, ne eivät kuulu muutenkaan työpaikalle. Turhan paljon ei pidä ruveta perustelemaan ratkaisuaan. Anna mieluummin käytännön puhua, kun sanot vain hei ja jatkat vain lunkisti töitäsi. Jos hän olisi sinusta naisena kiinnostunut, niin voit ruveta vaikka kaivelemaan nenää tai puhumaan aina päälle kertoellen tekaistuista intiimivaivoistasi, jotka saattavat aiheuttaa kärttyisyyttä ja pahaa hajua.