kukkomiehen pyrkimystä päästä naisen (naisystävän) avulla tasapainoon. Käsittämätön ajatusmalli.
En oikein hyväksy
sanonpahan vaan
21610
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
kukkomies-dazun yhteinen ajatusmalli.
kukkomies-dazu-metallin ajatusmalli.
Missäs mä olen sellaista väittänyt?
Se ettet tajua mun ajatuksia ei tarkoita että voisit pukea typeryyttäsi päälleni.
"Miten löydän tyttöystävän?"
Vaikutat sosiaaliselta siipeilijältä, joka odottaa naisen passaavan kaiken valmiina pöytään, kunnes herra on kylläinen.
haluat tulla ymmärretyksi, voisit muotoilla ajatuksesi muillekin ymmärrettävään muotoon.
Jos ajatukseni eivät aukea siitä voi aina huomauttaa ja voin selventää. Kuuluu kommunikaatioon.
miettinyt, aukeavatko ajatuksesi edes itsellesi? :)
Siinä ketjussahan puhuttiin ujon toiveesta tulla kohdatuksi ja mietittiin että mikä on ujon rooli ja vastuu suhteessa muihin ihmisiin.
Yks on varmaa; Jos ujo ei saa sosiaalisia kontakteja joiden kautta harjoituttaa itseään ei hän myöskään kehity minnekään. Mä en lähtisi luomaan niin synkkää maailmankuvaa että "kerran ujo aina yksin".
Mä lähden siitä että on ujon kannattaa ottaa kontaktia omana ujona itsenään, ja löytää sellaiset ihmiset jotka ottaa vastaan sellaisena kuin hän on. Se vaatii tiettyjä ominaisuuskia ihmisiltä, mutta niinku löytäköön sopivat toisensa.
Lisäksi tollaset tyypit eivät tutustututtuaan ole ujoja, vaan normaaleja ihmisiä, ja kun löytää ihmisen jonka kanssa pystyy toimimaan (olkoon se ystävä, tai tyttöystävä, tai joku ryhmä tai jotain) niin silloin se syrjäytyminenkin vähenee. Tässä kuitenkin on AINA mukana se että sen jonkun muun on hvväksyttävä toi ihminen niine kykyinen tai kyvyttömyyksineen mitä hänellä on.
Miten tässä siipeily liittyy mihinkään?
Aijoo. Ja mä tosiaan siipeilen välillä, mutta mun siipeilyni johtuu siitä että mä en tosiaankaan aina tajua tekeväni niin tai että se ottaa kupoliin toista. Tää johtuu mun aspergerista, mulle pitää osata selittää tilanne ja oma näkökulma. Sitten siipeily loppuu mukisematta kun tajuan toisen näkökulman.
Joo, mut välillä vasta muutaman hetken kulttua. Joskus kirjoitan keskeneräistäkin ajatusta jonka saan loppuun vasta myöhemmin.
pysyvä luonteenpiirre eikä siinä sinänsä ole mitään sen kummempaa kuin muissakaan luonteenpiirteissä. Tuskin se ujous mihinkään katoaa, mutta sen kanssa voi elää, eikä ujon tarvitse olla yksin. Tosin kyseisen aloituksen tekijällä ujous on johtanut jo sellaiseen epäsosiaalisuuteen, ettei sitä pelkkä ujous sinänsä selitä. Ujolta itseltäänkin voi odottaa jotain. Nyt sinä kerrot siitä, mikä olisi ujon kannalta kivaa, vaikka pitäisi puhua siitä miten jotain oikeasti saadaan tapahtumaan.
Tottakai ujolta voi odottaa jotain, mutta mikä on todelliseen merkitsevän kontaktin luomiseen vaadittavan pyrkimisen tarve kummallakin osapuolella? Jos ujolta vaaditaan liikaa hän ei tule onnistumaan siinä.
Jos normaalien ihmisten kanssakäymisessä suhde on noin puolet ja puolet, niin eikä se silloin ole ujon kohdalla niin että ujo ainakin aluksi tekee vähemmän kuin puolet ja luottaa sen toisen osapuolen sosiaalisiin kykyihin ja huomioonottamiseen sekä tilannetajuun?
Mun mielestä ei ole todellakaan oikein tehdä sosiaalikompetenssista "normaaliuden" mittaria. Sehän on juuri se asia joka tekee ujommista friikkejä ja syrjäytyneitä - vaikka kyseessä on ihan vaan ujo ihminen. Samoin näiden sosiaalisten ongelmien ylikritisoiminen on vahingollista koska se johtaa taas friikkiytymiseen joka johtuu siitä että sitä sosiaalista kontaktia ei edelleenkään saa. Ja se ettei sitä saa usein estää jopa omien virheiden tarkastelun. Kukaan ei havaitse sosiaalisia heikkouksiaan yksin eikä etenkään opi sulautumaan.
Annan tästä esimerkin joka tuli vastaan kesällä eräillä festareilla. Viereeni penkille istahti ihan siis sellainen reipas hörhö joka vaikutti olevan niin pihalla kuin vain voi olla. Hänen juttunsa oli tosi omituisia, mutta hyppäsin niihin mukaan. Seurassa olleet tyypit häipyi siitä aika nopsaan koska se tyyppi oli nyt vaan niin friikki. Hetken jutusteltuani aloin hahmottaa tästä tyypistä että hän oli jokseenkin vailla normaaleja sosiaalisia kontakteja ollut hyvin pitkään, kehittänyt oman maailmansa. Noin vartissa tää tyyppi oli jutuissaan aivan toisenlainen ja osoitti ymmärtävänsä että hän on "erilainen" ja tekee sen osittain tietoisestikin koska kokee niin paljon hyljeksintää toisilta ihmisiltä että hän tarvii sen oman hörhöytensä puskuriksi sille kuinka tuomitsevia, välinpitämättömiä ja kohtaamattomia ihmiset ovat. Hän oli hyvin kiitollisen siitä että minä olin antanut hänelle tilaisuuden olla itsensä ja kertoa että hän on mukava ja syvällinen hyvä keskustelija, inhimillinen olento joka kaipaa huomiota ja kohtelua normaalina sosiaalisena kohteena. Mä väitän että jos sellainen tyyppi saisi jutella vastaavalla tavalla useamminkin ei se kovin kauaa jaksaisi hörhö olla.
Mutta jos sosiaalikompetenssi on normatiiviseksi leimattu asia niin sitten tulemme tuominneeksi liian ujot syrjäytymiseen koska emme halua kohdata "Epänormaaleja". Mä ainakin koen että ujojen ihmisten suhteen mulla on valtaa ja vastuuta tilanteesta ja näen ujon ihmisen kohtaamisen aina mahdollisuutena enkä rasittavana. Se on mielenkiintoinen haaste. Parempaa shittiä kuin ristisanatehtävät.
.
Siksi on hyödyllistä turruttaa itsensä sekavilla ilmaisuilla
.
aiheesta aika paljon. Jos ihminen eristäytyy hyvin voimakkaasti eikä häneen saa yhteyttä, ympäristön on vaikea kohdella häntä "oman itsenään". Tuo esimerkkisi henkilö teki aloitteen ja istui viereesi. Eihän siitä ole kyse, että kuinka hörhö joku on. Tunnut olettavan, että joku ilmestyy kuin taikaiskusta tämän yksinäisen miehen elämään, vaikka kukaan ei välttämättä edes tiedä hänen olevan yksinäinen tai kaipaavan seuraa. Tunnut ottavan aiheen henkilökohtaisesti.
No, sikäli mikäli mulla on asperger tai ainakin vahvat piirteet siitä niin asiahan on minulle hyvin henkilökohtainen. Normaali sosiaalinen rutiini on minulle hankala enkä ole siinä johdonmukainen. Tän tietää jopa palstalla kaikki ne jotka on halunneet olla yhteyksissä minuun.
Koitan potkia psykitaria saadakseni diagnoosin alkuun. Ne kun ei julkisella kovin innostuneita alkaan ajaan sitä koska prosessi on pitkä ja periaatteessahan mitään hoitoa ei sinänsä ole olemassa, mutta dg olis kuitenkin hyvin tärkee esim. työnhaun ja vastaavien kannalta.
Testistä saan erittäin korkeat pisteet ja näin itse tarkasteltuna omaa lapsuutta ja sitä miten asiat menee ihmisten kanssa niin sanoisin että vähemmän pieleen menee jos ajattelen olevani as kuin normaali. Voihan se olla että mulla ei diagnostiset kriteerit täyty, mutta vahvat piirteet on jokatapauksessa.
Niin, siis muuten hieno ajatus mutta se ei pidä paikkaansa. Pystykö muka perustelemaan mitenkään syvällisesti miksi asia olisi näin?
Totuus on että mä ennemminkin pysyn erossa naisista koska olen sen verran epästabiili ja huolin lähelleni vain sellaisia jotka ehkä pystyisivät kohtaamaan mut tälläisenä. Tällöin en hae naisista mitään ratkaisua, vaikka sinänsä seura kelpaakin ja naista noin yleisesti kaipaan koska ne nyt on vaan niin mukavia.
Se on ihan itsesuojelua etten hae ratkaisua naisista, vaan jos naista kaipaan niin kaipaan ihan vaan näistä perussyistä ja kelpuutan sellaisen jolle olen ok sellaisena kuin olen.
Ja mitä isompaan normaalin elämän kuvaan yleensäkin tulee niin hyvä suhde on elämää stabiloiva asia jokaisella ihmisellä. Kielltäkö tämänkin?
mut naisen kanssa kokonainen kukko???
Kun ihmisellä on jokin uusi innostuksen kohde, olkoonkin se sitten nainen, vanhat toimintamallit jäävät taka-alalle. Sama siis onko se nainen vai auto, uudet tuulet puhaltaa, ja vie vanhat pilvet mukanaan.
Ap varmaankin ajatteli naisen joutuvan psykologiksi, muttei se aina niin mene. Kukkomiehen kohdalla hän menisi pedantisti varmaankin alan parhaalle ammattilaiselle, jos kokisi siitä hyötyvänsä.
hoidokkeja vastuulleen. On muitakin vastuullisia elämänalueita ilman, että hakemalla hakisi ongelmia joistain NETeistä.
sekopäitä puolisoa hakkaavia narsisteja.
*mikä nautinto*
eli neurologisesti epätyypillisistä. Netistä tai irlistä.