että ihminen jää usein yksin 40-50 vuotiaana, kun lapset lentävät pesästä.
Siinä on totuttelemista, kun 40 vuotta elää muiden kanssa ja loput 40 vuotta yksin!
Siinä on totuttelemista, kun 40 vuotta elää muiden kanssa ja loput 40 vuotta yksin!
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Sitten jatketaan siitä mihin parikymppisenä jäätiin?
nuorena ja vitaalisena kuvittelisi.
Muistan, kun ensimmäiset kaverit sai vahinkolapsia parikymppisenä. Selittelivät asiaa parhainpäin, että ovat sitten nelikymppisinä vapaita kuin taivaan linnut tekemään mitä haluavat. Ihan kuin elämä ei parissa vuosikymmenessä miksikään muuttuisi. Mahtoivatkohan itsekään uskoa juttujaan?
Jos nyt heitän tällaisen epätieteellisen arvion...
Niin...
40-50v "tyttö" porukat ovat viikonloppuisin ravintolassa yleisempi näky, kuin 30-40v porukat.
Tai sit ne paikat joissa mä olen aikaani viettänyt...
nonottele.
että "tyttösakit" näyttävätkin koomisilta nuorisovaatteissaan ja kaamealla paikkamaaluksellaan.
aforismi heille:
Kauneus on katoavaista, mutta rumuus vain lisäntyy.
:D
Meinaatko, ettei ihmisillä ole muita ystäviä kuin kuin omat vanhempansa ja sitten lapsensa? Ei ole sen enempää puolisoa kuin ystäviäkään?
Asumisen suhteen yksin. Harva sitä ystäviensä kanssa asuu ja erot ovat nykypäivänä enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
No eikös ekat 5v suhteesta käytetä lasten tekoon ja sitten erotaan?
Meinaatko, ettei ihminen voi erottuaan uutta suhdetta aloittaa ja yhteenkin muuttaa? Minun tietääkseni se on paljon yleisempää kuin yksin eläminen.
Voinko nyt huokaista helpotuksesta, että koska meillä ei ole lapsia, ei tule eroakaan? (Koputan puuta varmuuden vuoksi...)
Se voi olla
ja vaikenivat.
vai maanisdepressivisyys-palstalle...
ilmankos vierailin masennuspalstalla pitkästä aikaa. Totuus tekee kipeää. AUH :D
Menisinköhön ostamaan pissishameen? Parempi sulautua "tyttöporukkaan" kuin erottua joukosta.
Ja HUOM! Edukseen erottuminen ei ole enää kumminkaan enää mahdollista :)
kun en ole huomannut tässä sadan vuoden yksinäisyydessä ky. asiaa.
Tuon kunniaksi keitän kahvit.
Ps. Tyypillä on selkeä etulyöntiasema keskivertosuomalaiseen nähden.
Hyvin tietoinen tästä asiasta, sen takia luonto on hoitaa asiat. Lapselle tulee murrosikä ja alkaa irtaantua vanhemmistaan.
Ja olisi se outoa jos vanhemmilla, ei ole omia ystäviä lapsien tai omien vanhempien lisäksi.
viiden vuoden avokista ja sekin oli osiltaan oma valintani. Järjestin mahon muijan "porauslautan seiloriksi"
Ja seiloiretten avio/avoliitot melkein poikkuksetta särkyvät, kun maakravuillakin reilusti yli 50%
Työikäisistä myös yli 50% asuu ilman paria yksin tai omasiten kanssa mm. YH:t
Vasten täällä ilmenevää ivailua, en kuitenkaan ole mitenkään yksinäisyydestä kärsivä. En vaan tarvitse jotain pirttihirmua riesakseni. Nautin vapaudestani ja vapaaista naissuhteista, kun en lisää lapsiakaan hanki.
Verotuksen vuoksi oma kotipillu tulee liian hintavaksi, vaikka kotipillu maksaisisikin oman osansa.
Naimaikäisiä aivan turhaan pelottaa sinkuksi jääminen. Eri asia, jos ositus veisi elintason.
tarvitsevat sitten ja elämää alkaa uudelleen pienten vilistäjien kanssa.
.. tosin ystävättäreni pitivät ajatustani radikaalini ja näyttivät happamilta. Tunsin olevani itsekäs ja puuttuneeni asiaan joka on tabu.
En oikeastaan koskaan innostunut vauvoista, vaikka rakastin valtavasti sitä yhtä pientä jonka sain. Onneksi hän pärjää kohta omillaan ja on itsenäinen... Niin no, itsepäinen kuten minäkin. Ja siinä paremmassa mielessä :)
että moni ottaa asian vähän positiivisemmin. Elämä ei jatku siitä mihin se jäi 20-vuotiaana, ja luulen monen olevan asiantilaan tyytyväinen. Ei ihmissuhteet katkea pesästä lentämisen yhteydessä, ne muuttuvat.
Joillekin toki lasten itsenäistyminen on traumaattinen kokemus, josta on vaikea päästä yli. Silloin on kyllä vaarana "jäädä yksin" jos siihen erotilanteeseen jää roikkumaan.
olla sekä mummu, että iltatähteni äiti sit nelikybäsenä. Niin ex-anoppikin teki :)
Eikä sitä tarvi yksin olla vaikkei lapsia enää kotona olisi. Aika aikansa kutakin.