ei tyttöystävää

Voivoi.

Seuranhakupalstoja kuten suomi24 on niin voi löytyä aika nopeati ja ei yrittänyttä laiteta vaan ei muuta kun yrityst äpeliin niin hyvä tulee.

Ja pyh! Et sinä mikään ruma ole! Katsopa ympärillesi, paljon sinua pahemman näköiset ihmiset ovat löytäneet puolison. Vaikkakin ulkoinen olemus usein on ensimmäisiä mielenkiinnon kriteerejä, se on ratkaiseva vain todella harvoin. Otapa huomioon, että ihmisillä on eri maku näissä ulkonäköasioissa ja usein olemme turhan kriittisiä oman olemuksemme suhteen. Suurin osa meistä on ihan tavallisen näköisiä. ;-)
Käytöshän se ratkaisevaa on, miellyttävimmät ihmiset ovat muita kohtaan ystävällisiä ja kohteliaita.

Olen kyllä ihan samaa mieltä kanssasi siitä, että monissa perinteisissä parinetsintäpaikoissa meteli on todella hermoja rassaavaa eikä toisten puheesta kuule mitään. Onneksi on lukemattomia muitakin paikkoja ja aikoja ja tilanteita, joissa voi tutustua tulevaan puolisoonsa.

Hei! Älä välitä. Itse olen myös ollut koko ikäni seurallinen ja kavereitakin riittänyt, mutten seurustellut vielä 3-kymppisenäkään. Ja voin kertoa että kun täytät sen 25, niin alkaa jo jutut laantumaan ja suku sekä perhe luulee sinun olevan homo. Minulta joku uskalti jo jossain vaiheessa kysyäkin, että olenko lesbo? Oli aika mieltä ylentävää, kun itse oli koko nuoruutensa kärsinyt ja odottanut sitä oikeaa kenen kanssa seurustelukin kiinnostaisi. Mutta omalla kohdalla se tärähti vasta kun ikää oli 31. Jos en mitään muuta omasta "surkeasta" tarinastani oppinut niin sen miten inhottavia ihmiset voi olla, ja tuo sama ilkeily jatkuu nyt uteluilla siitä milloin alamme tehdä lapsia..... Hienotunteisuus...se on harvinaista ihmisessä kuin myös kyky nähdä yleistyksien ohi... tässä mielssäkin olen jo poikkeus omassa lajissani. Elämä opettaa..

En usko, että olet kovinkaan ruma. Pojat ovat yleensä mieluisan näköisiä, kun on siistit vaatteet ja ok- kroppa : ) Kyllä se tyttö sieltä vielä tulee!!

Kyselyt seurustelusta voivat olla kiusallisia ja satuttaa, mutta ihmisten uteliaisuudelle ei vaan mahda mitään ja seurustelusta puhuminen on valitettavasti "normaali kahvipöytäkeskustelu" -aihe.

Mummot, tädit ja muut aikuiset naiset eivät tahdo enää muistaa, millaista oli olla nuori ilman parisuhdetta. He eivät pahaa tarkoita, eivätkä edes ymmärrä kysymystensä loukkaavutta.

Tilanteesta pääse parhaiten eroon vastamaalla lyhyesti: "Ei sitä tyttöystävää tosiaan ole". Ilman, että vettä lisätään myllyyn niin melkein samaan hengenvetoon, ennen kuin se naisihminen ehtii esittämään jatkokysymystä, vaihdetaan itse aktiivisesti aihetta: "Mitenkäs se tädin polvi jaksaa? Eihän ole enää vaivannut leikkauksen jälkeen?" tai " Onneksi Suomessa ei ole maanjäristykisä - kauhea tilanne Japanissa"

Jos nämä naisihmiset palaavat jälleen kyselemään seurustelusta, niin sama kaava käyttöön: lyhyt, neutraalia joo-ei- vastaus ja puheenaiheen vaihto.

Kun tätä on toistettu jotain 3 - 4 kertaa, niin pitäisi jokaisen sukulaisen tajuta, ette halua keskustella aiheesta.

Yksi tapa on tietenkin lyödä läskiksi koko tilanne. Itse nautin siitä, että vastaan: "Ei ole poikaystävää, eikä ole ollut viimeiseen 5 vuoteen. Mä taidaan olla ihan liian kamala kaikille ja tällainen ikäneito!" ja hymyilen päälle.

Tavalliset sukulaiset ei oikeasti halua kuulla mitään ikävää ja keskustella monimutkaisista aiheista. Eli jos tarjoaa liikaa pureskeltavaa kerralla, he luovuttavat.

Tsemppiä! Näistä kiusallisista onko sulla tyttöystävää- keskusteluista voi saada itselleen ihan viihdyttäviäkin ;)