Olen nyt vuoden päivät seurannut treffipalstoja ja on itsellänikin ollut profiili. En voi sanoin kuvailla kuinka pettynyt olen. Kyllä, seuraa olisi varmasti tarjolla mutta minkälaista....siis heti pitäisi tavata ja jos et "anna" niin saat jälkeenpäin kuulla. Olen siis ihan tavallinen tallaaja omasta mielestäni ja toisten mielestä iällä pilattu eli 35 v...hoikka yh-äiti. Olen lukenut kuinka yh-äideistä kuvitellaan että niiltä saa aina...ja että ovat epätoivoisia. Pah. Minä en ainakaan ole. Tulen omillani toimeen ja kasvatan liutaa lapsia yksinäni. En enään hae suhdetta koska odotan että lapset kasvavat vielä hiukan isommiksi ja toisaalta koska olen tullut siihen tulokseen että miehelle riittää kunhan on vaan "joku" siinä vierellä, aivan sama minkälainen tai oloinen, kunhan vaan "hoitaa työnsä lasten,kodin ja miehen miellyttämisen osalta". Aivan järkkyä siis. Missä on toisen kunnioitus? Entä Rakkaus? Se, että tuntee toista kohtaan niiiiiin suurta rakkautta ja intohimoa että on valmis tekemään toisen eteen pyyteettömästi lähes kaiken. Huomioi...näyttää tunteensa...hyväksyy myös toisen lapset vaikka eivät olisikaan omia.
Voi voi...ei taida olla näitä miehiä enään tarjolla. Harmi.
Voi voi...ei taida olla näitä miehiä enään tarjolla. Harmi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olen ollut yli vuoden eri treffipalstoilla rekisteröityneenä. Olen mies ja voin kertoa miehen näkökulmasta kokemukseni. Etsin vakituista suhdetta, mutta jostain kumman syystä sellaista ei tunnu löytyvän palstojen kautta. Olen "rakastunut" kolme kertaa treffipalstojen kautta ja suhteet ovat kestäneet muutaman kuukauden. Tuntuu siltä, että naisetkin etsivät vain hetken huumaa, ei mitään pitempää ja vakituista. Varmaan tuo tarjonnan paljous pistää naistenkin pään sekaisin - jospa sittenkin löytyisi vielä parempi kuin tämä.
Ehkä löydän oman rakkaan joskus, sellaisen jonka eteen on valmis tekemään pyyteettömästi kaiken. Tosin odotan tunteen olevan molemminpuolisen :)
on että kun rakastaa, sen pitää olla molemminpuolista.Netissä saa eri käsityksen kun oikeassa elämässä ja ulkokuori on hyvin petollinen.
Sii, pitää ensin tutustua ihmiseen ja ihan oikeasti, eikä virtuaalisesti, oma mielikuvitus laittaa kaiken aina paremmaksi mitä on.
Vaikka olis kuinka hyvinpukeutunut ja kohtelias, saattaa paljastua ajan kanssa alkoholiongelma tai muu, esm,velkainen.
Usein nämä nopeat kihlautumiset on merkki siitä.Tai yhteenmuutto, kun arki alkaa, voi huomata, että kemiat ei pelaa ollenkaan ja voi jopa inhota toista,josta vaan haluaa nopeasti eroon.
Kannattaa keskittyä yh-/vklisiin, koska teillä samant intressit ja molemmat ymmärtävät perhe-elämän arkea mitä taas lapseton ei ymmärrä ja tästä saattaa kehkeytyä riitoja sekä ymmärtämättömyyttä. Suosittelen siis jokaiselle miehelle kuin naiselle joilla on jo lapsia, etsimään toisen lapsellisen kumppaniksi niin se yhteiselämä toimii paljon paremmin mitä lapsettoman kanssa.
Ei todellakaan riitä, että on vaan "joku" siinä vierellä. Sellaisen suhteen löytäsi kuka tahansa helpostikin, mutta minä ainakin etsin niin kauan, että jotain todellista löytyy. Mieluummin olen yksin kuin huonossa suhteessa.