Jos itse eroaisin, siitä olisin varma, että uutta ukkoa en samaan huusholliin enää koskaan huolisi.
Kostamaan en lähtisi, koska itselleni silloin pahaa tekisin, päinvastoin, laittaisin kotini viihtyisäksi. Lähsitisin mukaan harrastuksiin ja elämään, siinä mittakaavassa kun se työn vuoksi olisi mahdollista.
Siksi sanonkin, että olkaa nyt herran tähden ainakin jokunen vuosi yksin tai mahdollisten lastenne kanssa, silloin vasta tiedätte mitä haluatte.
Kostamaan en lähtisi, koska itselleni silloin pahaa tekisin, päinvastoin, laittaisin kotini viihtyisäksi. Lähsitisin mukaan harrastuksiin ja elämään, siinä mittakaavassa kun se työn vuoksi olisi mahdollista.
Siksi sanonkin, että olkaa nyt herran tähden ainakin jokunen vuosi yksin tai mahdollisten lastenne kanssa, silloin vasta tiedätte mitä haluatte.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samaa mieltä.Täälläkin erottaisi vähemmän jos ihmiset edes ITSE tietäisivät mitä haluavat.Mutta kun ei,mennään naimisiin ja tehdään lapsia heti kun joku siedettävä sattuu kohdalle ja sittenkun se ei teekään onnelliseksi niin eikun ero vireille ja uutta putkeen.
Jokaisen ihmisen pitäisi ensin opetella elämään yksin ja tuntemaan ensin itse itsensä ennenkö mitään kumppaneita alkaa edes itselleen haikailla,eikä rynnätä suin päin mihinkään suhteeseen sillä oletuksella että se toinen ihminen tekee onnelliseksi.
Porukka kun vaan tajuais sen että ihan itse on vastuussa omasta onnestaan.
Taitais käydä vain niin, että kaikki eleliskin mieluummin yksin...
Eiköhän se olisi helpompaa, kun muutettaisiin sitä ajattelutapaa, ettei se ero nyt maailmaa kaada.
Sillä vihkikaavalla naimisiin, että ei kuolemaan asti, vaan 10 vuotta kerrallaan..
Kun edes sen verran oltaisiin aikuisia, että eron tultua, hoidettaisiin yhdessä mallikkaasti ne lapset, ilman tuollaisia järjettömiä katkeruuksia viljellen.
Suht. koht. ystäviä oltaisiin eronkin jälkeen.
Minulla ja exälläni tämä on onnistunut.
Kummallakin uudet kumppanit.
arvostella ja suunnitella, ilmeisesti et ole kuitenkaan ap eronnut tai edes eroamassa.
eroon johtaa monet eri tilanteet ja syyt. Olisit huomannut jos lukisit näitä ihmisten kirjoituksia täällä oikeasti.
toki joukossa on hyvinkin asiattomia kirjoituksia, mutta myös ihan asiallista tekstiä ja ainakin jos vanhemmalla iällä menee sitten sen "virheen" tekemään että eroaa niin jopas teitä löytyy joka lähtöön arvostelemaan ja myös kadehtimaan meitä jotka ovat siihen eroon nyt sitten päätyneet;)
Koskaan ei tiedä mitä toisen huushollissa tapahtuu ja minkälainen on elämä, jotkut vain jaksavat esittää koko elämänsä vaikka kuinka menis parisuhteessa huonosti, kun on sitä maallista mammonaa....
Oma ero on monen vuoden ja pitkän pohdinnan tulos, joten tiesin tasan mitä olen tekemässä ja mihin menemässä!
joten ei kaikki eronneet säntäile pallo hukassa teidän miehiä kiusaamassa:) ja ei koskaan on tosi pitkä aika:)
Hyvää kevään jatkoja;)
Ap puhuu asiasta, josta hänellä ei ole omakohtaista kokemusta. Monet ihmiset tekee sen eropäätöksen pikku hiljaa, vuosia siinä yleensä menee. Niin tein itsekkin. Mietin ja mietin, selviänkö yksinäni ehkäpä loppuelämäni. Päätös oli lopulta helpotus koko perheelle. Nyt menee hyvin, lasten asioista pystyn entisen puolisoni kanssa hyvin sopimaan. Lapsetkin vaikuttavat onnellisilta ja iloisilta.
Mutta kyllä olen eron jälkeen törmännyt tuohon ajatteluun, etenkin naisten taholta, että huono nainenhan tuo on, menee ja eroaa nelikymppisenä. Ja auta armias, jos jonkun miehen kanssa joku näkee liikkumassa jossain, huoraksi heti haukutaan. Ikinä en itse sanoisi, että ei koskaan uutta miestä. Mietippä ap pikku päässäsi, pystyisitkö elämään loppuikäsi ilman seksiä? Minä en pysty. Joskus on valitettavasti tullut ukkomiehiäkin kiusattua, ei nuo pahaksi ole panneet :D.
asua yksin tällaisena 50 henkilönä. En ollut naimisiin mennessämme ollut päivääkään asunut itsekseni ja tämä nykyinen olotila on taivaallinen. Lapset jo aikuisia, lapsenlapsiakin jo muutama, haasteellinen työ, asunto sisustettu juuri niinkuin itse haluan. Auto jolla pääsee minne vain. Syön silloin kuin huvittaa ja käyn teatterissa, konserteissa, uimassa, lenkillä, juuri silloin kuin haluan.
Kumma, en ole edes kaivannut seksiäkään vielä, jotenkin se ei enää tunnu niin tärkeältä kuin ennen. Erosta on nyt kulunut 6 vuotta. Jos kohtalo tuo vierelleni henkilön joka pitää minua ihmisenä, jota voin halata muidenkin ihmisten nähden, kulkea käsi kädessä kaupungilla ja joka haluaa kuitenkin asua erillään, en sanoi ei.