Minusta on alkanut tuntumaan, että nainen ei kykene avioliittoon tai parisuhteeseen. Nainen olettaa, että kaikki pyörii hänen ympärillään vaikka niin ei ole. Näin on jo hyvä kasvualusta sille että asiat lähtevät menemään väärään suuntaan.
Alussa mies rakastaa naisen seksuaalisuutta yms. Sitten nainen räpättää itsensä " ei niin mukavaksi".
Vielä asiat toimivat jotenkin, kunnes räpättää taas siksi, että aikaisemmat räpätykset ovat saaneet asiat vinoon, mutta ei ymmärrä sitä vaan syyttää miestä kaikesta.
Nainen puhuu ja vänkää asioita oman päänsä mukaan, mutta hyvin harvoin siinä samassa päässä tulee ajatus, että olisi tekemisissä miehen kanssa. Aikuisen ihmisen kanssa .
Viekö naisen kaikki tiet tuhoon?
Onko olemassa mitään tapaa pärjätä naisen kanssa ?
Onko nainen katsottava lapseksi jonka halua ja mielipiteitä ei tarvitse kuunnella, koska ne lähes kaikki ovat käsittämättömiä.
Naisen kanssa voisi olla helpompaa, jos tietäisimme, että miten naista tulee käsitellä taitavasti.
Minä olen menettänyt kaiken luottamukseni tulevaisuuteen, jos siihen liittyy nainen.
Nainen on alkanut edustamaan ainoastaan ongelmaa ja ongelmia.
Miksi on näin?
Johtuuko kaikki siitä harhaluulosta, että olisi olemassa jotakin tasa-arvoa kun sitä ei terveessä luonnossa ole. Jos on noin, niin onko se sitten sairasta luontoa jonka tulos on sairaalloinen elämä?
Alussa mies rakastaa naisen seksuaalisuutta yms. Sitten nainen räpättää itsensä " ei niin mukavaksi".
Vielä asiat toimivat jotenkin, kunnes räpättää taas siksi, että aikaisemmat räpätykset ovat saaneet asiat vinoon, mutta ei ymmärrä sitä vaan syyttää miestä kaikesta.
Nainen puhuu ja vänkää asioita oman päänsä mukaan, mutta hyvin harvoin siinä samassa päässä tulee ajatus, että olisi tekemisissä miehen kanssa. Aikuisen ihmisen kanssa .
Viekö naisen kaikki tiet tuhoon?
Onko olemassa mitään tapaa pärjätä naisen kanssa ?
Onko nainen katsottava lapseksi jonka halua ja mielipiteitä ei tarvitse kuunnella, koska ne lähes kaikki ovat käsittämättömiä.
Naisen kanssa voisi olla helpompaa, jos tietäisimme, että miten naista tulee käsitellä taitavasti.
Minä olen menettänyt kaiken luottamukseni tulevaisuuteen, jos siihen liittyy nainen.
Nainen on alkanut edustamaan ainoastaan ongelmaa ja ongelmia.
Miksi on näin?
Johtuuko kaikki siitä harhaluulosta, että olisi olemassa jotakin tasa-arvoa kun sitä ei terveessä luonnossa ole. Jos on noin, niin onko se sitten sairasta luontoa jonka tulos on sairaalloinen elämä?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Se johtuu siitä, että kahdella eri ihmisellä on aina ristiriitoja keskenään, ihan sama, mitä sukupuolta he ovat. Myös miehestä voisi kirjoittaa noin. Oletko koskaan kokeillut parisuhdetta miehen kanssa?
Jos tutkit homoutta ja sen syitä, ne eivät todellakaan löydy tästä aihepiiristä.
Alista homo tutkimuksiisi, mutta älä kiikaroi vääriin suuntiin, sillä ne tekevät sinut naurettavaksi.
Terve mies on hetero eikä siitä tule homoa siksi, että jotkut naiset ovat idiootteja.
Jatka tutkimustasi !
Homotutkimuskin on tärkeää, vaikka he eivät haluaisikaan parantua taudistaan, eivätkä mitään tutkimuksia.
Silti meillä on velvollisuus lähimmäisiämme kohtaan ainakin sen verran, että voimme selvittää syyt.
Sairaus on se, mistä kaikki haluavat parantua loppumetreillä -aina.
Kyllä kannattaisi kokeilla sitä eloa miehen kanssa, jos ei kerran naisten kanssa pärjää..
Jos onkin homo, eikä vain vielä tiedosta sitä..?
Homot on iljettäviä, hyi .
Sairaalloinen seksuaalinen suuntaus on sairasta.
Kokeiletko kaikkea sairasta ?
Kuinka monelle palstalle sinä oikein olet vääntänyt tätä samaa asiaa?
Yritä nyt ymmärtää, että sinun naisongelmasi johtuvat sekä sinusta että siitä naisesta, jonka ristiksi olet päätynyt. Suomessa on hirveä määrä ihan tasapainoisia parisuhteita. Se, että sinä olet ihan väärän ihmisen kanssa suhteessa, ei ole merkki laajemmasta ilmiöstä eikä varsinkaan muiden naisten syy.
vastauksia ! Juuri tuotahan tarkoitit...... Levitä kahdella ässällä ja työnnä siihen väliin !
Niin läpinäkyvää on täällä tuo kirjoittelusi eri nim.merkkien takana.
Naisvihasi oikein huokuu joka kohdasta ja en itsekkään usko sinun koskaan enään löytävän naista rinnallesi
tässä elämässäsi.
Etsi vaikka joku kiva harrastus, jota voit tehdä "poikien" kanssa, sieltä löydät sisältöä tyhjänpäivisiin mietteisiisi.
Nykyajan naisilla on niin paljon muutakin mukavaa tekemistä, kuin alkaa kaltaisellesi sylkykupiksi ja terapeutiksi.
Ja kun sattuu olemaan pilvin pimein niitä normaalejakin miehiä, jotka naisten kanssa jostain kummasta syystä pärjää ja joilla se flaksi aina käy!
Katseleppa vaikka parisuhteita ympärilläsi?
Miksi ne onnistuvat, mutta sulla menee aina suhteet heti alussa metsään?
Kaikki ei vain ole parisuhdeihmisiä, sinä hyvä esimerkki siitä..
Minullakin on ollut hyvä parisuhde jo 15 vuotta.
nainen on vain kykenemätön avioeroon tietyissä tilanteissa.
Ja ehkä on syytä ollakin.
Ehkä se ongelma on siinä, että käsittely on liian taitavaa, koska
se saa naisen kävelemään päin seinää. Älä ota kohteliaisuutena,
koska se on oikeesti iso ongelma.
Voisiko ajatella, että yhä nykyäänkin on vallalla samat viidakon lait kun aina ennekin, huolimatta tasa-arvo vouhotuksista ?
Kenen älypään idea tasa-arvo onkaan ?
Oikeasti semmoista ei ole olemassakaan ! Jos olet muuta mieltä niin mieti uudestaan.
No yhteiskunta kehittyy ja usein se kehittyy sairaasti. Ihmiset ovat onnettomia ja surullisia.
Ei miehetkään ole mitään viattomia vaan usein tosi surkeita olentoja, mutta eipä naisetkaan ole mitään, jolleivat osoita olevansa oikeasti jotakin.
Harhaa siis olisi, että nainen on jotakin muuta kun höhlä olento.
Joskus arvostin naista, mutta turhaan.
Enää ei osaa arvostaa. Arvostus tulee ansaita !
Arvostus on vasta sitten, jos siihen ilmenisi jotakin syytä.
Ehkä se olisi viisasta kumminkin puolin?
:D
Minäkään en arvosta tippaakaan tuollaista narsistia.
Ihan turha mies olet.
Eiköhän se juuri se MIES ole kykenemätön siihen avioeroonkin....;D
Nainen joutuu yleisemmin senkin hakemaan miehen imiessä peukaloa ja surkutellessa itseään.
Avioliitossakin se mies on se isoin vauva, joka ei osaa ottaa edes sen miehen roolia ja perheestä vastuuta.
Ehkä miesten kannattaisi asennoitua jo naimisiin mennessä, että 10 vuoden päästä kaikki on toisin, jos ei opettele keskustelemaan asioista sen vaimon kanssa.
Miksi muuten pitäisi olla siinä liitossa, jos se menee paskaksi?
Eikö ukot osaa elää itsenäistä elämää omassa huushollissaan?
Miksi tuollainen turha ruikutus taas täälläkin?
Ei ne vaimot ole teidän äitejä, menkää niille itkemään!
Yksi hyvä tapa oppia tämä on osallistua avioliittoleireille. Ihan oikeasti. Valitettavasti suurin osa pareista ei koskaan kokeile sitä. Traagista, ja johtaa moneen täysin (HUOM TÄYSIN) turhan avioeroon.
Tärkein kysymys on, onko olemassa tapaa pärjätä naisen kanssa.
Saman kysymyksen voisi nainen heittää onko olemassa tapaa pärjätä miehen kanssa.
Sukupuolet ovat tarkoituksella erilaisia! On todella olemassa tapa! Se on se, että MOLEMMAT (ei vain toinen osapuoli) ymmärtää sitä erilaisuutta ja rakastaa toista sellaisena kuin hän on - hölmönä miehenä tai ymmärtämättömänä naisena.
On parempi että molemmat tyydyttävät toistensa tarpeet kuin se että molemmat vaativat oikeuksia ja laskevat toisen virheitä.
Voit käsitellä naista taitavasti ja oppia sen taidon. naisen pitää kuitenkin käsitellä sinua taitavasti.
Tunnistin oman avioliittoni ongelmat aloitusviestistä rehellisesti... olen nainen... räpätin aikoinani liikaa ja tuli ongelmia ja nyt räpätän sitten niistä... Mutta miks hemmetissä MIES ei avaa suutaan, ei riitele/pura tunteitaan vasta kun se on kasvanu äärimmilleen ja sen on saanu räpätettyä pois sieltä, miks mies ei neuvo tai auta... jne. Miksi mies on niin avuton ja välinpitämätön? Itse hoksasin onneksi oman pöljyyteni ja räpätys on oikeastaan jääny aikuistumisen myötä kokonaan (melkein) pois mutta mies ole mies!!!
Asenne ongelma sinullakin ? Kirjoitat : " hölmönä miehenä tai ymmärtämättömänä naisena."
Voisiko se olla ymmärtämätön mies tai hölmö nainen ?
heheeh.
Kaikenlaisia kannibalismin muotoja sinullakin on.
meidän taloudessa minä naisena räpätän ja määrään kaiken, ja saan aina asiat sujumaan kuten haluan. Onneksi silti ymmärrän missä menee raja... huolestuttavaa on silti, että miekkoseni taitaa pelätä minua, kun säikähtää aina kun nostan kättäni tai käännähdän nopeasti? Ikinä en ole silti edes avarilla lyönyt, kuten niin moni muu kanssasiskoni.... Annan mieheni käydä silti missä tykkää ja kavereiden kanssa saa painaa menemään, mutta sinnekään ei mene (käy mutenkin ehkä kerran vuodessa), ellei kysy minulta, vaikkakaan en oleta hänen sitä minulta kysyvän... Kolme vuotta ollaan yhdessä oltu ja naimisiin menossa ens kesänä... :) Kännissä aina kertoo kuinka hän haluaa minua 24h ja rakastaa yli kaiken... Selvinpäin se näkyy siinä että ruoka on valmiina kun tulen kotiin, illalla hän silittää minua monet minuutit kunnes nukahtaa ja yleensä minä makailen sohvalla kun hän imuroi ;) Tosin minä teen aina sitten suursiivoukset..
Minä ja myös mieheni olemme ainakin onnellisia yhdessä enkä käsitä mikä tämä ymmärtämättömyysongelma on? Meillä sitä ei ole, kun selkeästi toinen johtaa suhdetta :) Tasa-arvoa en sen sanoisi myöskään silti olevan ;D
Niin muuten, minä teen ne suursiivoukset sen vuoksi, että en luota mieheni kykyyn siivota kunnolla ja tarkasti :D Maalaamisen, vesieristeet, laatoituksen ym. ja jopa lintujen ruokinta-alustan tein itse, sillä luotan vain omiin taitoihini ;DD Kaikessa.Hitaasti tapahtuu, mutta erittäin tarkasti ja huolellisesti, mitä mieheni taas ei mielestäni ole... Tässäkään ei tule mitään ymmärtämisongelmia, vaan minä teen ja mies tekee jotain helpompaa hommaa, kuten vaikka naulausta ;DDDDD
Olen siis ehkä vaikeakin vaimoke, mutta osaan kaiken ruuanlaitosta (yleensä kutsun ystäviä kylään ja teen hyvät hirvi/nautapaistit) saneerauksiin ja rakentamiseen, ammatiltani olen sairaanhoitaja. Ehkä sekin viehättää, kun en käytännössä tarvitse miestä mihinkään?? Vai? Ulkonäkönikään ei ole ollenkaan paha.
Ei naista tarvitsekaan ymmärtää?
Eihän nainenkaan ymmärrä miestä ja miehen kummallisen yksinkertaista ajatusmaailmaa..
Yhteiselo onkin varmaan tarkoitettu vain siksi aikaa, että saadaan ne lapset tehtyä ja jotenkuten omille jaloilleen. Sitten joutaa mies meneen jakaan siementään muualle, jos ei sitten AP.n tapaan jää tänne
langoille ruikuttamaan.
Aikuiset ihmiset toimivat itsenäisesti. Parisuhteessa yhteiseksi eduksi.
Sinulla on asenne ongelma.
Miehesi jo säikkyy ? Eikö se herätä sinussa kummastusta ?
Ehkä olet narsismiin suuntautunut nainen.
Joitakin vuosia eteenpäin, kun miehesi huomaa, mikä sinä olet, on sinulla ja " suuruudellasi" suuri ongelma.
Hän ei ole vielä tiedostanut koko totuutta, mutta säikkyminen kertoo pahoja tulevaisuuksia.
Henkisesti sairaalloiset suhteet ovat vaarallisia.
Purkautuessaan ne voivat aiheuttaa hyvin hyvin vakavia seuraamuksia, eikä silloin ketään naurata.
Olen hänelle sanonut että älä herrajumala nyt minua säiky... Olen hyvin temperamenttinen ja kun suutahdan, varmasti naapuritkin huomaa (tämä näkyy kaikissa ihmissuhteissani, ystäviä myöten). Minä kyllä määrään, miten asiat tehdään ja milloin, mutta en mene ns. yli tekemisissäni. Itse haluaisin lisää lemmikkejä, mutta mieheni ei halua, joten niitä ei nyt (toistaiseksi) lisää oteta. Arkiasioissa päätän kaikesta ja teen itse monet asiat, jotta ne tulevat hyvin tehdyksi.
Närää suhteessamme aiheuttavat lähinnä mielipide- ja arvoasiat, jotka ovat meillä hyvin erilaiset. Minä olen pikku maailmanparantaja ja mieheni ajattelee enemmänkin, voisinko sanoa; persumaisesti. Myös nämä normaalit parisuhteen riidanaiheet, kuten likaiset sukat, tyhjät leipäpussit pöydällä ym. saavat minun vereni kiehumaan.
Meidän arkemme toimii hyvin näin kun toinen on vastuussa (esimerkiksi) kodin järjestyksestä, ja toinen enimmäkseen ylläpitää sitä ;)
Älä ämmä liikoja luule. Varmaan päätät, mitä miehes saa ajatella.
Saako miehesi hengittää ilman lupaa?
Oot "tosi" äijä juujuu.
Toivottavasti teillä ei ole lapsia, varsinkaan poikia, sillä tuolla menolla
niistä tulee homoja.
Arvelisin, että ongelmat odottelevat kulman takana. Itse asiassa ne jo ovat, mutta eivät vielä ole tulleet silmille.
Mikään temperamentti ei anna lupaa mihinkään käyttäytymismuotoon tai anna etuisuuksia mihinkään.
Temperamenttia voisikin luokitella enemmän " ihminen joka ei pärjää kenenkään kanssa" eli sinulla on sosiaalinen ongelma, jota puolustelet temperamentilla.
Hienoa on se jos pärjäätte mitenkään edes päivääkään. Täysi kaaos on kuitenkin suhteessanne ja kaikissa suhteissasi myös ulospäin.
Ei taida moni olla kateellinen.
Yritä kuitenkin ja voithan muuttua !?
Kyllä ihminen oppii asioita. Sääli , kun muut joutuvat selvästi kärsimään ( säikkyily).
Kyllähän tosiasia on että yhä avoimmemmin ja selvemmin on nähtävissä mitkä ovat tekijät myös naisen aiheuttamana vastuusuhteessa eli avioliitossa ja sen kestämättömyydessä.
Naista ei eikä miestäkän tulisi opetella "käsittelemään" sillä jokaisella on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä ,arvottaa ja valita, arvioida ja hyväksyä , saadaa oma itsensä yhteistoimintaan kykeneväksi.
Yleinen käsitys on että nainen tulee kuulluksi vasta sitten kun hän on valtavalla sana ja jankkaamis kulttuurilla alistanut ympäristön puhumattomaksi ja sen jälkeen alkaa sen "käskynjaon" vahtaaminen. SEn jälkeen perheessä voi vain tehdä virheitä josta oireillaan mutta ei keskustella.
Jakamisen kyky on sosiallisesti sopeutuvan ja ajatuksellisesti kykenevän sekä tunteellisesti tasapainon omaavine persoonien elämän jakamista ja siihen tosiaan tarivitaan toisen asemaan asettumsita ja elämistä hyväksyen ja käsitellen elämää vastuisesti.
Nykyinen itsekäs ehdottomuus ja oikeassa oleminen näillä keinoin ei tuo onnellisuutta eikä kehittymistä.
En usko että se kierrätys naisenakaan oleminen on onnellisuuden avain.
Miehen /naisen puhumien vapaasti omasta tahdosta ja sen kuuleminen kunioitetusti on tuote joka jalostaa vasta arvostukseen . Naisen käsitys tästä on alistamista joten ei jaeta eikä kuunnella vaan uhotaan. Miehellä on vain yksi vaihtoehto eli ehdottomasti läheä "kaiuttimen" kuulumattomiin sekä suorittaa stereotesti. Mikäli naputus kuuluu edelleen vain toisesta kaiuttimesta on syytä jatkaa matkaa.
Kirjoituksessasi on tasapainon ihanteellinen ulottuvuus.
Mukava lukea kirjoituksesi.