'
Olen kai sitten ihastunut kaveriini. Jonkun tasoisia kavereita kai ollaan. Ajattelin ihan viattomasti että kaveriksi lisääminen ja yhteyden pitäminen olisi hyvä idea, mutta nyt en sitten tiedä. Tunteet nimittäin voimistuu siitä ja meidän olisi hyvä pysyä ihan vain kavereina. Aivan varmasti pysytäänkin ihan vaan kavereina, mutta mietin tässä lähinnä omaa mielenterveyttäni. Olen oudon iloinen ja energisempi koko ajan (toisaalta hyvä), jännitän enemmän, tarkkailen ulkonäköäni ja itseäni jos vaikka hän tulis vastaan jossakin, kun ajan autolla huomaan kaikki samanlaiset autot kuin hänellä ja sehän se vasta liikenteeseen keskittymisestä varmasti hyvää tekeekin, kun pitää seurata että onkos se tuossa. Kädet hikoilee jne. :D
En tahdo lopettaa yhteyden pitämistä, enkä tahdo myöskään edetä enempää mihinkään suurempaan.
Ehkä se ystävyys voi tässä syventyä, toisaalta ajattelen että se on hyvä, koska ko. ihminen antaa minulle tätä voimaa ja energisyyttä ja pidän hänestä, mutta ehkä huono mielenterveyteni kannalta.
Olen ennenkin pitänyt omaan ex-ihastukseen yhteyttä netin kautta ja oireet on olleet samat.
Lopputulos on ollut aina järkyttävä ahdistus, kun tarkkailen itseäni enemmän.
Tosin tässä oli se ero että elin aika pilvilinnoissa, koska emme nähneet koskaan ja pelkäsin että hän tulee vastaan, mutta nykyisen ihastus-kaverini kanssa taas näen toisinaan.
Miten te muut lievitätte tuota jännitystä yms. ja osaatte käyttäytyä normaalisti?
Olen kai sitten ihastunut kaveriini. Jonkun tasoisia kavereita kai ollaan. Ajattelin ihan viattomasti että kaveriksi lisääminen ja yhteyden pitäminen olisi hyvä idea, mutta nyt en sitten tiedä. Tunteet nimittäin voimistuu siitä ja meidän olisi hyvä pysyä ihan vain kavereina. Aivan varmasti pysytäänkin ihan vaan kavereina, mutta mietin tässä lähinnä omaa mielenterveyttäni. Olen oudon iloinen ja energisempi koko ajan (toisaalta hyvä), jännitän enemmän, tarkkailen ulkonäköäni ja itseäni jos vaikka hän tulis vastaan jossakin, kun ajan autolla huomaan kaikki samanlaiset autot kuin hänellä ja sehän se vasta liikenteeseen keskittymisestä varmasti hyvää tekeekin, kun pitää seurata että onkos se tuossa. Kädet hikoilee jne. :D
En tahdo lopettaa yhteyden pitämistä, enkä tahdo myöskään edetä enempää mihinkään suurempaan.
Ehkä se ystävyys voi tässä syventyä, toisaalta ajattelen että se on hyvä, koska ko. ihminen antaa minulle tätä voimaa ja energisyyttä ja pidän hänestä, mutta ehkä huono mielenterveyteni kannalta.
Olen ennenkin pitänyt omaan ex-ihastukseen yhteyttä netin kautta ja oireet on olleet samat.
Lopputulos on ollut aina järkyttävä ahdistus, kun tarkkailen itseäni enemmän.
Tosin tässä oli se ero että elin aika pilvilinnoissa, koska emme nähneet koskaan ja pelkäsin että hän tulee vastaan, mutta nykyisen ihastus-kaverini kanssa taas näen toisinaan.
Miten te muut lievitätte tuota jännitystä yms. ja osaatte käyttäytyä normaalisti?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihastumiseen liittyy paljon myös odotuksia, joten voisitkohan mahdollisesti pelätä pettymystä niin paljon että lopulta olet väsynyt ja sitä myöten ahdistunut? Asiaan ei välttämättä tule muutosta kuin kokemalla tunteita läpi ja miettimällä onko ihastuminen tunteena sinussa niin kokonaisvaltaista, että sen suhteen jonkinlaisella henkisellä kasvamisella saisit itsesi paremmin hallittua.
Kannattaa myös hyväksyä se, joka olet. Jos olet nopea syttymään ja ihastumaan, niin etpähän ainakaan ole aikailevaa tyyppiä ja osaat tarttua elämässäsi mahdollisuuksiin. Koeta nähdä tilanteessasi hyvääkin.
mulla melkein sama tilanne ja huomaan seuraavani hänen kuulumisiaan, odotan jos hän mainitsee jotain suhdetilanteestaan ja näen hänestä unia yms. Ehkä jossain minussa on pieni toivon murunen että hän voisi olla kiinnostunut myös minusta mutta niin se ei ole. Mietityttää että pitäiskö kokonaan katkaista yhteys ja poistaa hänet sieltä listalta. Emme kuitenkaan ole nykyisin enää kontaktissa muutoin kuin fb-kamuina. Hän ei koskaan kommentoi minulle mitään. Tuntuu silti vaikeelta päästää irti. En ihastu helposti.