Hei.Olemme seurustelleet mieheni kanssa lähes neljä vuotta.Alku oli tietenkin ihanaa rakkauden sokaisemaa aikaa.Sen jälkeen on ollut yhtä vuoristorataa.Olemme useasti eronneet ja palanneet yhteen.Mieheni on koko seurustelumme ajan(ja ennen sitäkin)ollut työtön.Hän on korvaushoitopotilas(lue paljon lääkkeitä),satunnaista muutakin oheiskäyttöä löytyy myös.Itse olen kokajan käynyt töissä.En puhdas pulmunen itsekään ole,poltan päivittäin kannabista.
Olen elämänhaluinen ja elämännälkäinen ihminen.Olen aikaansaava,toki rakastan myös vain pötkötellä sohvalla ja katsoa telkkaria.
Emme asu yhdessä ja näemme epäsäännöllisin väliajoin.Voin luottaa mieheeni ettei hän petä minua,mutta päihteiden kanssa on eriasia.
Mieheni on myös kovin aikaansaamaton.En näe hänessä paloa vaikka lähteä opiskelemaan tai kokeilemaan uusia elämäntyylejä.Lupauksen pettää usein,jos olemme vaikka suunnitelleet lähtevämme jonnekin.Minussa myös tietty huonoja puolia,en ole täydellinen.
Tuntuu niin vaikealta ajatella järjellä jos sydämeen sattuu.
Haaveenani olisi elää tasapainoisessa parisuhteessa saman katon alla.
En uskalla muuttaa mieheni kanssa yhteen.Ei ole kiva herätä aamulla töihin kun toinen jatkaa unia,talodellinen tilanne myös huono.Eli hyvästit omistusasunnolle.Hänen elämänsä tärkeimmistöön kuuluu päihteet,tietokonepelit,perhe,(ja kai minä...).Korostan vielä hänen aikaansaamattomuuttaan.Ei tule ideoita asioihin mitä voisimme yhdessä tehdä,vaan minä keksin niitä ja totean että turhaan.Suhteemme junnaa paikoillaan,enkä osaa lähteäkkään kun silti rakastan häntä.
On vaikea tiivistää neljää vuotta yhteen tekstiin.
Paljon hyvää ja paljon pahaa on tullut koettua yhdessä ja erikseen.
Onko jollain ollut samankaltaisia ongelmia?Tuntuu että olen ihan yksin näiden asioiden kanssa enkä monelle uskalla puhua.Ihmiset ovat niin tuomitsevia päihteitä kohtaan,äitini saisi sydärin jos hänelle vaikka puhuisin.
Olen elämänhaluinen ja elämännälkäinen ihminen.Olen aikaansaava,toki rakastan myös vain pötkötellä sohvalla ja katsoa telkkaria.
Emme asu yhdessä ja näemme epäsäännöllisin väliajoin.Voin luottaa mieheeni ettei hän petä minua,mutta päihteiden kanssa on eriasia.
Mieheni on myös kovin aikaansaamaton.En näe hänessä paloa vaikka lähteä opiskelemaan tai kokeilemaan uusia elämäntyylejä.Lupauksen pettää usein,jos olemme vaikka suunnitelleet lähtevämme jonnekin.Minussa myös tietty huonoja puolia,en ole täydellinen.
Tuntuu niin vaikealta ajatella järjellä jos sydämeen sattuu.
Haaveenani olisi elää tasapainoisessa parisuhteessa saman katon alla.
En uskalla muuttaa mieheni kanssa yhteen.Ei ole kiva herätä aamulla töihin kun toinen jatkaa unia,talodellinen tilanne myös huono.Eli hyvästit omistusasunnolle.Hänen elämänsä tärkeimmistöön kuuluu päihteet,tietokonepelit,perhe,(ja kai minä...).Korostan vielä hänen aikaansaamattomuuttaan.Ei tule ideoita asioihin mitä voisimme yhdessä tehdä,vaan minä keksin niitä ja totean että turhaan.Suhteemme junnaa paikoillaan,enkä osaa lähteäkkään kun silti rakastan häntä.
On vaikea tiivistää neljää vuotta yhteen tekstiin.
Paljon hyvää ja paljon pahaa on tullut koettua yhdessä ja erikseen.
Onko jollain ollut samankaltaisia ongelmia?Tuntuu että olen ihan yksin näiden asioiden kanssa enkä monelle uskalla puhua.Ihmiset ovat niin tuomitsevia päihteitä kohtaan,äitini saisi sydärin jos hänelle vaikka puhuisin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
narkit seurustelkoot keskenään.