Mitä on henkinen pettäminen?

Kummatkin mut ehkä henkinen pettäminen on pahempaa koska ajatukset on toisessa ihmisessä ja koskee kovemmin miksi? koska silloin et ole se ensimmäinen ketä mies/nainen ajattelee.

Henkinen pettäminen on pahempaa, koska siinä on satavarmasti tunteet mukana. Jos pystyy kehittämään sellaisia tunteita toista kohtaan, ovat tunteet omassa suhteessa hiipuneet. En usko että kukaan voisi kehittää tunnesuhdetta toiseen jos rakkaus on kunnossa.

Henkisessä pettämisessä tehdään niitä asioita mitä pitäisi tehdä puolison kanssa, esim. pidetään jatkuvaa yhteyttä toiseen, avaudutaan syvistä ajatuksista, tuntemuksista, tunnustetaan tunteita toiselle, kehutaan toista, kerrotaan toiselle haluavansa häntä, ajatellaan toista enemmän kuin puolisoa, vietetään aikaa lähekkäin, esim. katsomalla sylikkäin tv:tä jne. Ja mistään tästä ei puhuta omalle puolisolle, koko suhde joko salataan tai sitten väitetään henkisen petoskumppanin olevan vain kaveri. Olennaista on toistuva romanttisten tunteiden (kaipaus, rakkaus, ihastuminen, halu) tunnustaminen toiselle kuin puolisolle.

Ajatus siitä että puolisoni olisi hempeästi toisen kainalossa puhellen syvällisiä, vihlaisee paljon syvemmältä kuin se että hän hairahtaisi sänkyyn toisen kanssa.

molemmat on koettu saman henkilön kanssa ekaks oli henkinen ja sit perään oli se toinen kummatkin otti tosikoville kun sain tietää niistä henki salpautui ja kuulin kun kaikki särkyi pieniin palasiin itkin ja oksennin se päivä oli yhtä helvettiä ja ne kun keräsin voimia et pääsisin siitä ämmästä eroon yksin itkin aina jossain parkipaikalla monesti kun en voinut katsoa sitä ja yölä joudun monesti meneen pihalle itkeen olen selvinnyt voittajana kun sain jätettyä sen kaiken ja nyt tunnen taas eläväni ja olen elämäni onnellisin sinkku anteeksi kirjotusvirheet joita tuli ja onnen kyyneleet jota päästin voimia kaikille jokka elävät sellaisen paholaisen kanssa

T

on vaikeaa palata takaisin entiseen, se on syvempää tunnetasolla olevaa

panee sua ja ajattelee panevansa toita. Tyydyttää siut vain koska pitää.......ettet huomaisi hänen käyneen vieraissa. Tätä tapahtuu enimmäkseen silloin kun hän palaa kaveri reissuiltaan ja on pettänyt siuta siellä.

Henkinen pettäminen on pahinta mitä nainen voi tietää.... Fyysinen on vain fysiikkaa, mutta kun toinen on päässyt toisen päähän se on paha. Jos mies olet pettänyt henkisesti... älä vaan koskaan kerro sitä toisella...

Henkinen on pahempi. Siinä hylkää puolison, työntää tämän pois ajatuksistaan, tunteistaan ja elämästä. Siitä ei pääse enää takasin. Toinen kun on jo hylätty henkisesti, ei paluuta enää ole. Yrittää voi, muttaa ei tule onnistumaan. Kokemusta on.

Niinpä niin. Onko henkistä pettämistä rakastua toiseen, ihastua, ihailla? Entä arvostaa toista? Kunnioittaa toista? Nauraa samoille asioille? Jos toisen kanssa on paljon kivempaa kuin oman kumppanin?

Tunteet ovat pelkkiä tunteita. Niillä ei voi pettää ketään. Niitä voi vain tuntea. Mutta tunteet voivat johdattaa elämässä eteenpäin ja näyttää oikeaa suuntaa, jos osaa käsitellä niitä oikein.

Seksi puolestaan.. se on vain seksiä. Etenkin silloin, kun ei ole rakkauden tunnetta mukana. Mutta seksi on toimintaa. Siihen voi jäädä koukkuun ja siitä tulee helposti huono tapa (viittaan siis uskottomuusseksiin). Se syö ihmistä sisältä, ihminen menettää arvokkuudentunnettaan. Kaikki tapahtuu pikkuhiljaa.

Hei! En tiedä miten asian pukisin sanoiksi, en tiedä kenelle voisin avautua tästä tai kenelle kehtaisin koska epäilen, että mieheni petti minua kuukausia sitten, en epäile, että mieheni petti fyysísesti vaan henkisesti. Minulle tulee olo, että minua on nöyryytetty. Olemme puhuneet asioista mutta jotenkin en saa mielenrauhaa asioihin vaistoni sanoo minulle että luota itseesi ja siihen mitä vaistoat mieheni on vain sanonut tähän, että vaistoat väärin, että jokainen vaistoaa joskus väärin mutta se tunne on edelleen olemassa. Sanoin miehelleni suoraan asiasta, että epäilen hänen pettäneen minua mutta mies kiistää asian. Kaikki alkoi jo viime vuoden puolella, mieheni muuttui etäiseksi ja puhelimen käyttö muuttui. Hän räpläsi sitä jatkuvasti olimme sitten missä tahansa ja laittoi sen yöksi aina tyynyn/patjan alle vaikka mitään tällaista ei aikaisemmin ollut. Kerran mieheni nukkuessa luin puhelimen viestit. (ja tiedän, että tähän tulee moni sanomaan, että toisen puhelimen katsominen on rikos mutta mitä pettäminen on?) Siellä oli satoja viestejä ex naiselta ja minun vain muutama, heti silloin tuntui jo kuin puukolla olisi viilletty rintaan, se tunne kun näin ne, kuin olisin osunut siihen mitä vaistoni huusi minulle. Luin sisällöt ja siellähän oli sisällöltään vaikka mitä. Laitan viestin eri osiin koska tarinastani tulee pitkä..

Tässä on SEURAAVIA ESIMERKKEJÄ: mieheni oli kirjoittanut naiselle: yritätkö nainen tehdä hulluksi , niin minäkin näen AINA susta unta! , exä oli näihin kirjoittanut ensin kuinka tämä näkee usein seksuaalisia unia miehestäni ja kuinka oli viime yönäkin jossa hän kuvaili sitä yksityiskohtaisesti, puhuimme tuosta viestistä riidan yhteydessä mieheni kanssa mutta mieheni osasi senkin selittää näin, että se oli vain huumoria ja että kun he ovat jo ennen minuakin puhuneet asioista avoimesti että se oli vain heidän tyyliä. SEURAAVA ESIM: turhauttaa kun ei voi rakkautta ja paineita purkaa minuun ja hän valitti myös, että häneltä on kadonnut alkuhuuman tunne minua kohtaan, tuon viestin mieheni selitti sillä, että hänellä oli silloin henkisesti itsellä vaikeeta, että se ei johtunut minusta. SEURAAVA ESIM: mulla taitaa olla ikävä kuinka hän on hänen ajatuksissa kokoajan mikä oikeen ärsyttää ja täytyy oikeen soittaa jotta kuulisi vain hänen äänensä, tuon mieheni selitti sillä, että kun he olivat hyviä kavereita niin hänellä oli ikävä häntä SEURAAVA ESIM: olet kaunis

Aikani kestin tuota kunnes meillä tuli riitaa mieheni kanssa ja silloin räjähdin hänelle viesteistä. En enään jaksanut, olin lopussa. Sitten mieheni vain käski minun painua muualla, sitten sanoin, että mä kysyn siltä ex naiselta asiasta niin mieheni sanoi vain, että ei se mitään kerro. He olivat menossa selkänitakana syömään salaa, josta he olivat yhdessä sopineet, ettei siitä minulle puhuta! Jälkeenpäin mieheni on selittänyt tuon, että hän oli silloin niin vihainen kun meillä oli riitaa ja tuli sanottua rumasti ja selitti asian niin, että siksi he olivat menossa salaa syömään kun he ovat hyviä kavereita ja lasten takia että välit pysyisi hyvinä ja että olen vain turhan mustasukkainen, että minulle ei voinut puhua tuosta asiasta silloin. Tuon jälkeen kun paljastin kaiken mitä olen nähnyt niin KAIKKI loppui kuin seinään, kuin oltaisiin jääty kiinni?! Kaikki muuttui taas normaaliksi, silti kaiken tuon jälkeen vaikka mieheni on selittänyt asiat en saa mielenrauhaa, tuntuu kuin huijaisin itseäni, vaistoni ei ole koskaan ollut väärässä, mitä teen? Mieheni on puhunut viesteistä avoimesti vanhemmilleen ja jopa ystävilleen ja he ovat kaikki sanoneet, että ei hän ole pettänyt minua ja olen jopa soittnut tälle ex naiselle ja hän on kiistänyt kaiken ja sanonut vain, että heillä on ollut hyvät välit ja kuinka he ovt ikävöineet toisiaan kuten serkukset! Olen umpikujassa, vaistoni huutaa, että jotain väärää on tapahtunut mutta kaikki kiistää sen, antakaa neuvoja mitä teen? Miksi hän on avoimesti puhunut viesteistä muillekkin jos ei ole mitään ollut, jos jotain olisi ollut ei kai hän muuten olisi niistä kertonut mutta sitä en taas sitten tiedä miten hän on asiat muotoillu?! Olen miettinyt, että siksikö vaistoni huutaa, että jotain on tapahtunut koska en hyväksy tuollaisia viestejä minulla ja kaikilla on erilaiset periaatteet ja arvot jotka jokainen hyväksyy tai sitten ei ja minun mielestäni tuollainen viestittely on väärin oli sitten ystäviä tai ei exän kanssa mutta rajat on kaikessa. Mietin vaan, että kuinka moni nainen hyväksyisi jos illastetaan exän kanssa oli lapsia tai ei tai viestitellään tuollaista ja on mieheni senkin sanonut, että siksi hän oli naiselle niin ystävällistä, ettei hän tee lapsille mitään kun hän on välillä kiristänyt niillä miestäni heillä on yhteishuoltajuus mutta jos mieheni ei esim. kuskaa häntä johonkin niin nainen voi alkaa kiristään lapsilla tätä mutta tuossakin aikuisia ihmisiä tässä kaikki ollaan jo on ******* jos aikuinen mies ei voi exälle sanoa asioita suoraan, ettei vaan pahoita tämän mieltä, rajansa kaikella ja missä kohdassa mun tunteita ajatellaan?! Exä on mennyt usein minun edelle ja mieheni on välillä "pakottanut" tutustumaan exäänsä vaikka en sitä halua, kerran oli yhdet häät meidän ystävien häät tulossa ja sielläkkin tuli kauhee draama, siellä oli tämä ex nainen kutsuttuna ja mieheni ja minä, silloin mieheni oli jättämässä minut koska jo silloin paljastin yhden hänen viesteistään jonka olin lukenut mutta en paljastanut, että olen lukenut sen hän puhelimestaan vaan olen asian näin kuullut, en kestänyt sitä kaksinaamaisuutta, siellä olin loppuillan ihan yksin kun mieheni piti seuraa exälle jälkeenpäin luin mieheni puhelimesta kuinka nainen oli kettuillut ja sanonut, että en minä olis mitään tienny jos tämä exä olisi ollut kutsuna sinne, silloin oli syksy ja jo silloin mietin, että haluan lähteä tästä suhteesta jos tämä on vain tällaista.

Onpa tämä nainen joskus sanout miehelleni myös sen, että minä en ole se oikea hänelle. Eipä mieheni tykkäsi jos minä menisin syömään jonkun miehen kanssa tai viestittelisin 24/7, missä on reilut säännöt?! Monet kyyneleet silloin itkin kun näitä luin ekaa kertaa nyt en kykene enään siihen, tuntuu kuin joku olisi kuollut sisälläni, tuntuu että tunteeni ovat miestäni kohtaan muuttunueet. Hiukan silmät kostuvat mutta siihen se jää. Olen vasta 23 vuotias ja tuntuu, että elämäni menee hukkaan jos jään tähän suhteeseen mutta vielä en ole uskaltanut tästä lähteä mutta ajatus siitä, että lähtisin tuntuisi helpottavalta, olemme vasta muuttaneet yhteen mieheni kanssa vuoden alussa ja en ole onnellinen. Seksielämä on kuollut täysin kun sain tietää viesteistä niin sen jälkeen meillä oli puolen vuoden katko seksistä koska minä en sitä halua kaiken tuon haukkumisen jälkeen, seksistä on tullut suorittamista se ei ole enään vapaata ja nautinnollista. Kun katson miestäni on vaikea kuvitella, että hän olisi pettänyt koska nyt hän on minua kohtaan kiltti, hän on aina ollut liian hyvä sydämmin ihmisille sen olen huomannut mutta kun mietin aikaa taaksepäin niihin aikoihin jolloin epäilin mieheni pettäneen minua hän oli julmaakin julmempi minulle mutta ihmisiä me kaikki olemme jokaisessa on julmakin puoli vaikka olisi kuin kiltti. Mieheni ei suuttnut minulle kun paljastin lukeneeni hänen puhelinta. Minua ahdistaa kun hän on sanonut nyt, että ei voisi elää ilman minua ja minua ihmetyttää sekin, että hän ei ennen ollut mustasukkainen jos joku mies osoitti kiinnostusta minuun mutta nyt hän vetää herneen nenään mitä pienemmistä asioista ja kyllähän on myös minun puhelintani lukenut, onkoha itsellä ollut puhtaat jauhot pussissa kun täytyy riehua mitä pienemmistä asioista? Haluan tietää, että kuinka , että moni hyväksyisi tällaisen viestittelyn ja kohtelun koska mieheni on sanonut vaan minullu että moni nainen ymmärtäisi tämän kuvion mutta minä en. Hyväksyykö joku vai olenko minä vain "hullu"?!

Tämä on vain todella vaikeeta, vaikeeta lähtä näin pitkästä suhteesta ja kuinka taitavasti mieheni on minulle kaiken selittänyt pelkäksi väärinkäsitykseksi. Onko tämä kaikki pelkkää väärinkäsitystä?! Olemme molemmat itkeneet, puhuneet ja vielä kerran puhuneet, riidelleet, huutaneet, tilanne tuntuu umpikujalta, mieheni ei ennen osannut arvostaa minua mutta nyt hän on muuttanut tapojaan ja oppinut mutta onko liikaa jo satutettu? Tunnen välillä sääliä miestäni kohtaa, välillä hän tuntuu olevan aidosti rehellinen mutta kun taas muistelen aikaa taakse päin näen kaiken toisin. Kerran kuulin kuinka mieheni ja tämä nainen puhuivat siitä kuinka minä en luota heihin tarpeeksi ja että tämä nainen haluaa puhua kaikki erimielisyydet selviksi, juuri aikoina jolloin tätä hässäkkää oli viesteistä, joten olenko kaiken vain käsittänyt väärin? Ex nainen petti miestäni aikoinaan siksi he erosivat ja mies on sanonut, että kun häntä on petetty hän ei laittaisi minun kokemaan sitä?! Koen kuitenkin, että minua on kohdeltu väärin, tunnen olevani puun ja kuoren välissä, enkä hyväksy sitä tyyliä miten he ovat minusta ja asioista puhuneet. Haluan ihmisten mielipiteitä mitä tehdä koska tunnen oloni eksyneeksi. Mitä tehdä, jäädäkkö parisuhteeseen vai ei, onko tämä viestittely ollu väärin, olen vasta muuttanut Etelä-Suomeen Pohjoisesta jossa enimmät ystäväni ovat mutta työ Etelässä se luo edes jonkunlaista turvallisuuden tunnetta. Olen vihainen miehelleni siitä mitä hän on laittanut minut kestämään, olen vihainen siitä, että hän on ottanut luottamuksen ihmisiin minulta pois ja uskon rakkauteen. Onko henkistä pettämistä olemassa ja voiko henkisen pettämisen takia lähtä suhteesta vaikka viestittely on jo loppunut mutta minun ei ole vieläkään hyvä olla?

Henkinen pettäminen on enemmän petetyksiitsensä tuntevan huonoa itsetuntoa ja kuvitelmia. Ne kuvitelmat vaan kasvaa ajatuksissa kokoajan dramaattisemman kokoisiksi kun voi edes kuvitella.
Toinen ei aina edes tajua mitään erityisen pahaa tehneensä.
Esim toi syömässä käyminen on niin tikusta asiaa ja väkisin toisen omimista, jopa toisen vapaa-ajan omimista.

Asiaa kissi, asiaa!!

Voi olla tai sitten ei mutta eikös hyvällä järjenkäytöllä tiedä milloin tekee väärin ja milloin ei vai onko ihminen oikeasti niin tollo ja eikö nainen itse näe miehensä muutoksen kännykän käytössä ja arkisissa asioissa, jokaisella kuitenkin on kaksi silmää päässä? Ja kyllä, mielestäni on henkistäpettämistä olemassa, henkinenpettäminen on sitä, että valehtelee, salailee asioita ja tuntee jotain sydämmessä toista ihmistä kohtaan jos tilittää kohteelle mutta kai ihmisiä on erilaisia joilla on niin hel*etin hyvä itseluottamus, että kestää sen kun ex kertoo miehelleni nähneensä unta jossa mieheni tökkii häntä dildolla kl*torikseen ja mies vastaa viestillä siihen, että yritätkö nainen tehdä hulluksi ja kyllä minäkin näen AINA sinusta unta ja samassa yhteydessä haukutaan minua kuinka minun p*llu ei kelpaa ja kuinka hyvä mies menee hukkaan! Kun tämä osuu omalle kohdalla jota ei IKINÄ omasta kullasta uskoisi niin luulempa, että siinä menee moni nainen sanattomaksi!

Sanoppa se! Mieheni on niin petollisen piru oikeen, että oksat pois! Aina saa tuntemaan, että minä olen vain vainoharhainen ja että vika on minussa. Aina kun riitelemme niin hän osaa olla niin pirullinen, itkee jotta tuntisin myötätuntoa jotta en jättäisi häntä jotta tuntisin huonoa omatuntoa siitä, että saan hänen itkemään minähän se paha ihminen olen tässä jos sanon totuuksia heidän viestittelyistään. Omasta mielestään hän ei ole tehnyt mitään väärää vaan minä olen väärässä.

Tuntuu, että en voi enään lähteä tästä suhteesta tai että se olisi väärin koska molemmat tämä ex-nainen ja mieheni väittävät, ettei koskaan mitään tapahtunut minun käsketään vain unohtaa jota en jostain syystä voi vain tehdä. Miksi? Olen koittanut ymmärtää itseäni, että miksi en voi unohtaa?

Tuntuisi väärältä myös siksi lähteä tästä suhteesta kun kaikki on muuttnut taas normaaliksi, viestittely on loppunut ja mieheni on minun kanssani läsnä ja hän on yrittänyt tehdä kaikkensa jotta voisin antaa anteeksi, hän on sanonut tuohon, että vasta jälkeenpäin hän on ymmärtänyt, että kuinka loukkasi minua mutta onko jo liian myöhäistä?

Ehkä mua pelottaa siinä se, että jään ihan yksin vieraaseen paikkakuntaan vaikka tiedän sen, että aina voin palata takasin lapsuudemaisemiin jos siltä tuntuu, ehkä pelkään myös sitä, että kaikki kääntävät minulle selän jos eroaisin "hyvästä miehestä" toisaalta ei kai toisten mielipiteillä ole väliä, ehkä pelkään sitä, että tuon parempia miehiä ei ole olemassa, pelkään ylipäätänsä eroa olen ensimmäistä kertaa avoliitossa ja pelkään sitä miten selviäisin siitä? Olen kyllä aikaisemminkin seurustellut ja eronnut ja silloinkin selvisin mutta miten avoerosta selviää, kaikki se tavaroiden jako stressaisi?

Miksei hän tuolloin heti tajunnut sitä kuinka paljon se hänen käytöksensä loukkaa minua? Onko tämä edes henkistä pettämistä ja onko se syy lopettaa parisuhde kun mitään fyysistä ei ole tapahtunut?

Nyt kun pysähdyin miettimään tuota, että minulle on sanottu, että minun tulisi unohtaa tuo kaikki niin tajusin juuri sen kuinka paljon se loukkaa minua kun käsketään vain unohtaa kuin tunteitani vähäteltäisiin?

Sinulle epätoivoinen voin sanoa, että miehesi jä hänen ex- vaimonsa pettävät sinua, kuten tiedät sen itsekkin selkäsi takana. He ovat sopineet kiistävänsä kaiken js joku kysyy. Eivät halua jäädä kiinni ja näin ollen rikkoa kulissejaan ja nauravat nykyisten kumppanien hyvä uskoisuutta.
Oma mieheni on myös pettänyt minua toisen naisen kanssa ja nyt olen eroamassa vaikka mieheni ei sitä halua. Kyllä nämäkin kaksi kiistivät kaiken eivät myönnä mitään, joten minä en näe muuta vaihtoehtoa, koska en halua elää petturin kanssa ja ainaisessa epävarmuudessa. Luottamus on mennyt. Me olemme olleet yhdessä jo reilu 20 vuotta. Mieheni hankki jopa salapuhelimen ja liittymän, kun kävi selväksi, että tiesin suhteesta. Tämäkin nainen on tahoillaan naimisissa, joten mitä vaihtoehtoja heillä on kun ovat huomanneet, että tunteet toista kohtaan eivät ole kadonneet mihinkään..
Ei muuta kuin tavata salaa ja nauttia niistä hetkistä, jutella puhelimessa lähetettää testiviestejä. Vedettää toista suhteen osapuolta. Esim.
mieheni ei osaa kuulemma lähetellä testiviestejä, mutta silti niitä on tälle toiselle osapuolelle lähtenyt aina iltaisin joskus jopa montakin kertaa..
Olet vielä nuori ja sinulla on elämä edessä. Olet oppinut jotakin ja tiedät mitä tuo on kun toinen pettää.Sinulla on kaksi vaihtoehto jäädä suhteeseen tai lähteä, mutta jos valitset että jäät suhteeseen tiedät, että miehesi käytös tulee jatkumaan.
Sinun pitää punnita kaikki vaihtoehdot, mutta ero ei ole niistä pahin vaikka pahalta se tuntuu. Ei kukaan saisi puolisoa solvata toisille ihmisille noin, Puolisosi voi keksiä ties mitä verukkeita viestiensä tueksi, mutta syvällä sisimmässi tiedät totuuden ja sen varjolla tee päätöksesi.

Mieheni on ollut nyt meidän yhteisestä kodista pois 2 viikkoa, hän on ollut työharjoittelussa toisella paikkakuntaa. Viikonlopuiksi hän palaa aina kotia eli tänään on se päivä jolloin hän palaa, ajatus siitä ahdistaa hiukan. En tiedä miksi? Olen ollut 2 viikkoa nyt yksikseni, olen saanut pohtia asioita rauhassa, elää yksin. Tuona lyhyena kahtena viikkona olen huomannut kuinka "elän ja hengitän" paremmin, saan enemmän aikaiseksi asioita, olen ehkä jopa energisempi. Olen tuntenut enemmän itsevarmuutta. Uskallan olla enemmän oma itseni, ja tehdä tiettyjä asioita ilman, että saan kuulla niistä. Tuntuu, että olisin noussut miestäni vastaan siitä kippuraisesta asennosta pystyyn.

Meillä ei ole edelleenkään ollut pitkään aikaan seksielämää, sanotaan, että aikavälillä viimevuoden syyskuusta tähän päivään niin tuon ajan sisällä olemme ehkä harrastaneet seksi vain 3 kertaa ja nekin on ollut äärimmäisen vaikeita minulle. Minun tekee vaikeaa unohtaa asioita seksin aikana, pelkään, että tietyt viestit ja asiat tulevat mieleen. Mä en vaan pysty unohtaan? Olen sitä koittanut pohtia, että miksi näin on, etten unohda vaikka olen lukuisia kertoja yrittänyt? Miksi näin? Mieheni on jopa ehdottanut pariterapiaa.

Mieheni sanoo aina, että ystävyyssuhteita on erilaisia mutta tuo menee jo yli minunkin mielestä.

Pelkään sitä, että mieheni on kuollettanut jotain sisältäni, en voi tuntea häntä kohtaan niinkuin haluaisin jos eroamme pelkään sitä, että tunnenko enään ketään ihmistä kohtaan rakkautta saatikaan edes pientä ihastusta koska nyt se tuntuu mahdottamalta? Voinko luottaa enään ihmisiin, pelkään, että sama toistuu? Kerran kuulin kuinka mieheni ja tämä nainen puhuivat siitä kuinka minä en luota heihin tarpeeksi ja että tämä nainen haluaa puhua kaikki erimielisyydet selviksi, juuri aikoina jolloin tätä hässäkkää oli viesteistä, joten olenko kaiken vain käsittänyt väärin ja miksi mieheni on sitten niin avoimesti kertonut viesteisä meidän riidan jälkeen muillekkin jos ei ole ollut mitään ja tämä ex nainen petti miestäni aikoinaan siksi he erosivat ja mies on sanonut, että kun häntä on petetty hän ei laittaisi minun kokemaan sitä. Kerran tämä nainen toi heidän yhteisiä lapsia meille, niin tilanne ajautui siihen , että en enään kestänyt sitä kaksinaamaisuutta ja läppäsin naista kasvoille, nainen ihmetteli pokkana, että miten olen saanut viesteistä vääränkuvan, että heillä ei ole koskaan mitään ollut eron jälkeen että heillä on vain ollut hyvät välitä, mieheni ei koskaan puhunut heidän väleistään minulle koska olen kuulemma liian mustasukkainen. Tiedä sitten? Ainahan vika on vaan minussa.

Olen muistanut jälkeenpäin, että kerran juuri niihin aikoihin palatakseni kun luin viestejä niin siellä oli sellainenkin viesti joka menee seuraavasti, eli mieheni teki tuolloin ruokaa ja olin jo tuolloin lukenut miehen puhelimen ja itkin silloin pahaa oloani niin mieheni oli senkin sanonut exällä, että minä itken, että se on kiukuttelua ja en ansaitse hänen tekemäänsä ruokaa. Siis on törkeetä, jos ihminen itkee pahaa oloansa niin se on kiukuttelua, joka asia täyty aina tilittää exälle, kaikesta piti valittaa mitä tein. Itkin ja itkin mutta minulle vain huudettiin en saanut lohdutusta nyt teen samaa miehelleni, kun näen hän itkevän meidän riitojen takia jotka johtuvat viesteistä niin en pysty antamaan hänelle lohdutusta vaikka omatuntoni hiukan soikin siitä mutta soiko hänelle silloin, en ainakaan lohtua saanut.

Kerran mieheni soitti tälle exälle äitinsä kuullen ja silloin mieheni sanojen mukaan hän oli sanonut exälle, että näiden viestien takia meidän parisuhde on vaarassa, että turhan takia ja sanoi että ei hän ole mitään unia siitä oikeesti nähnyt. Tämä tuli mieheni suusta, ja hän sanoi myös, että hänen äitinsä oli sanonut, että minun olisi pitänyt olla kuulemassa mitä mieheni sanoi exälle, että olisin ollu ylpeä, en silloin ollut paikalla. Olen puhunut siitä syömään menosta hänen äitinsä kanssa mutta äiti on ollut poikansa puolella ja sanonut, että jos pizzalla olisivat käyneet niin ei muuta, ei sua ole petetty ja hänen isänsä sanoi, että heillä ole ainakaan suhteen tynkää. Minä kerroin viesteistä omalle äitilleni/isäle/siskolle ja muutamalle ystävälle, kaikki järkyttyivät, kai vanhemmat valitsee aina tyttärensä/pojan puolen. On hän jotain sanonut äidillensä mutta miten kaunistellen viestejä, mieheni sanojen mukaan hän ei ole kaunistellut? Ystäväni tokaisi heti, että syömään meneminen on väärin, että mieheni kuuluisi viedä minua ei exää ja panostaa enenmmän tulevaisuuteen kuin menneeseen.

miksi vielä mietit? JÄTÄ SE!
lähde ja jatka elämääsi onnellisena. kaikkea en jaksanu lukea, koska niin paljon asiaa oli, mutta nuo vanhempien puolet... se mies on vain esittänyt äitilleen ja varmistellut selkämystään. siksi se on kertonu muilleki avoimesti viesteistä, koska se asuu siellä ja varmistaa selkämystään, ettei hänellä olisi vaikeuksia jatkossa asua siellä. hän on se pieni enkeli, joka ei ole koskaan tehnyt mitään. hänen äitinsä ei vain haluaisi uskoa pahaa pojastaan ja se poika on vain esittänyt puhuvansa puhelimessa tai sitte etukäteen sopinu puhelusta sen naisen kans. älä enää mieti ja epäröi vaan jätä se. olet paljon onnellisempi ilman. elä elämääsi.

Nyt se sitten tapahtu taas. Mieheni oli kaupungilla kaverinsa kanssa ja sitä ennen oli harrastepiireissänsä saman kaverin kanssa jossa tutustuivat yhteen tyttöön jolla oli sama harrastus. Ei siinä mitään jos juttelee asiallisesti ja näin mutta sitten tämä tyttö oli antanut miehelleni puh.numeronsa ja mieheni oli ottanut yhteyttä samana iltana tähän tyttöön, kaupungilla he olivat nähneet tämä tyttö, mieheni ja mieheni kaveri mutta olivat vaan tupakit polttaneet ja lähteneet eri teille. Nyt olen sitten ollut tähän tyttöön yhteydessä ja hän on sanonut vain, että ei kyllä halunnut mitään luottamusta lähtä rikkoon yms. ja olivat tutustuneet tämän harrastuksen kautta siihen hän ei osannut sanoa mitään miksi oli numeron antanut miehelleni, iskemistä siinä ei ole kuulemma ollut mutta toinen asia on mitä mietin on se miksi mieheni oli ottanut mueron ja ottanut yhteyttä? Siihen mieheni sanoo, että koska heillä on yhteisiä kavereita tämän harrastuksen kautta, ei muuta. Tyttö on paljon nuorempi kuin mieheni joten välillä mietin, että mieheni oli kiinnostunut tytöstä mutta kun sain tietää iän niin kiinnostus lopahti, että taasko näin kävi? Tuntuu, että liioittelen mutta kaiken siis ihan kaiken jälkeen mitä olen täällä aikaisemmin kirjoittanut niin pienemmätkin asiat tuntuvat nyt isoilta, en jaksa kerätä luottamuksen rippeitä taas maasta :( Sängyssä makaan päivät koska elää en enään jaksa.