Ajatuksiani.

Särkynyt sydän, tämmöinenkin on olemassa.

Mistähän aloittaisin tämän purkauksen ja miksi tänne?

Asiathan pitäisi pystyä tiivistämään mutta miten.

Olen juuri äskettäin menettänyt elämäni rakkauden, suhde kesti pitkään niin myötä kuin vastoin käymisissä, raja vain tuli vastaan. Erosimme 1000 kertaa ja aina palasimme yhteen, ei enää. Kipu on kamala.
Häpeän itseäni, en osaa selittää käyttäytymistäni edes itselleni, ja kuitenkin tuntuu sille että minut ajettiin hitaasti ja varmasti kaikkeen paskaan. Koska halusin aina vain kodin, pesän, paikan missä olla meille. Pitkän odotuksen jälkeen. Sitä odotettiin yhdessä mutta silti tuntuu että odotin sitä yksin.

Ei näitä asioita voi kuvailla, olen niin rikki, en saa itkettyä vaan kaikki pyörivät sisälläni. Unilääkkeet auttavat hieman onneksi.

Juuri nyt en usko että selviän tästä, kuinka voisin unohtaa kaiken tai joku korvaisi hänet, elämäni, kaikkeni.
1446
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Lohdutuksena voin sanoa, että aika parantaa haavat.. Minusta tuntui eron jälkeen ettei ole enää mitään syytä elää, mutta kyllä niitä on sitten myöhemmin löytynyt.

Mielestäni ketään ei voi korvata kenelläkään toisella! Toinen ihminen on aina eri ihminen ja ennen kuin voi ajatella mitään uutta suhdetta täytyy entiset tunteen olla poissa. Omasta kokemuksesta tiedän ettet halua ketään toista, mutta aloita vaikka uusi harrastus tai käy aluksi eri kaupassa kuin ennen. Sotke omia rutiinejasi tee asioita eri tavalla, näin joudut ajattelemaan muuta kuin sitä tiettyä henkilöä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kiitos teille kirjoitti:

Särkynyt sydän, tämmöinenkin on olemassa.

Mistähän aloittaisin tämän purkauksen ja miksi tänne?

Asiathan pitäisi pystyä tiivistämään mutta miten.

Olen juuri äskettäin menettänyt elämäni rakkauden, suhde kesti pitkään niin myötä kuin vastoin käymisissä, raja vain tuli vastaan. Erosimme 1000 kertaa ja aina palasimme yhteen, ei enää. Kipu on kamala.
Häpeän itseäni, en osaa selittää käyttäytymistäni edes itselleni, ja kuitenkin tuntuu sille että minut ajettiin hitaasti ja varmasti kaikkeen paskaan. Koska halusin aina vain kodin, pesän, paikan missä olla meille. Pitkän odotuksen jälkeen. Sitä odotettiin yhdessä mutta silti tuntuu että odotin sitä yksin.

Ei näitä asioita voi kuvailla, olen niin rikki, en saa itkettyä vaan kaikki pyörivät sisälläni. Unilääkkeet auttavat hieman onneksi.

Juuri nyt en usko että selviän tästä, kuinka voisin unohtaa kaiken tai joku korvaisi hänet, elämäni, kaikkeni.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu