Olemme olleet yhdessä miesystäväni kanssa pari vuotta ja alan väsymään siihen että olen aina se osapuoli jota pidetään itsestäänselvyytenä tietyissä asioissa.
Hän kyllä kertoi jo suhteemme alussa, että myöhästyy joka paikasta, mutta rajansa kaikella. Olisikin niin, että kun myöhästyy sovituista menoista, niin ilmottaisi edes, mutta ei.
Joka jumalan kerta saan itse soitella perään kun olen odotellut turhaan vähintään tunnin, ja kysyä että missä hän on ja aikooko tulla. Vastaus on yleensä : " no ku mä viel teen tän ja tän ja vielä tämänki jutun". Kysyn että miksi et sitten ilmoittanut. Tämä kysymys aiheuttaa aina sen että HÄN loukkaantuu sydänjuuriaan myöten ja sitten hän ei ilmaannu paikalle. Saan soittaa vielä' toistamiseen ja ihmetellä että miksi ei sitten sanonut suoraan jos ei ollut tulossa. Vastaus on kutakuinkin sama : " no, kuulosti taas siltä ettei mua pahemmin kaivata" WTF????????
Itse olen kyllä kanssa myöhästynyt kerran 10 minuuttia ja silloinkin soitin ja sanoin et kyyti on myöhässä mutta 10 minsan päästä olen siellä. Silloin sain kuunnella nalkutusta asiasta että viitsinkin odotuttaa häntä.
Ja pointti on siis tämä. Minulla ei kuulemma ole oikeutta hermostua hänen välinpitämättömyydestään, mutta hänellä on oikeus loukkaantua siitä että minulla menee hermo turhaan odotteluun.
onko kellään muulla samanlaista ongelmaa? En kaipaa vittuilu viestejä vaan asiallisia kommentteja
Hän kyllä kertoi jo suhteemme alussa, että myöhästyy joka paikasta, mutta rajansa kaikella. Olisikin niin, että kun myöhästyy sovituista menoista, niin ilmottaisi edes, mutta ei.
Joka jumalan kerta saan itse soitella perään kun olen odotellut turhaan vähintään tunnin, ja kysyä että missä hän on ja aikooko tulla. Vastaus on yleensä : " no ku mä viel teen tän ja tän ja vielä tämänki jutun". Kysyn että miksi et sitten ilmoittanut. Tämä kysymys aiheuttaa aina sen että HÄN loukkaantuu sydänjuuriaan myöten ja sitten hän ei ilmaannu paikalle. Saan soittaa vielä' toistamiseen ja ihmetellä että miksi ei sitten sanonut suoraan jos ei ollut tulossa. Vastaus on kutakuinkin sama : " no, kuulosti taas siltä ettei mua pahemmin kaivata" WTF????????
Itse olen kyllä kanssa myöhästynyt kerran 10 minuuttia ja silloinkin soitin ja sanoin et kyyti on myöhässä mutta 10 minsan päästä olen siellä. Silloin sain kuunnella nalkutusta asiasta että viitsinkin odotuttaa häntä.
Ja pointti on siis tämä. Minulla ei kuulemma ole oikeutta hermostua hänen välinpitämättömyydestään, mutta hänellä on oikeus loukkaantua siitä että minulla menee hermo turhaan odotteluun.
onko kellään muulla samanlaista ongelmaa? En kaipaa vittuilu viestejä vaan asiallisia kommentteja
Vastaukset 7
Vanhimmat
Et kertonut asutteko te jo yhdessä, eli odotteletko häntä töistä kotiin vaiko treffeille omasta kämpästään?
Ei ole kokemusta vastaavasta, mutta tuli mieleen, että tokihan sitä saa elää omaakin elämää vaikka olis sopinut jotain ihmisen kanssa joka tapaa tulla kun ehtii eikä niin piittaa kellonajoista. Ei mikään pakota sinuakaan istumaan odottamassa passiivisena, voit tehdä sillä välin mitä lystäät ihan niin kuin hänkin, lähteä vaikka lenkille tai kaverillesi, sillä kyllähän se mies vähintäänkin soittaa sulle (viimeistää päivien päästä) jos et olekaan kotona just silloin kun hän olisi viimeinkin tulossa.
Nyt sinäkin teet sen hänelle mahdolliseksi laistaa sovitusta, koska olet kuitenkin aina saatavilla silloin kun Hänen Korkeutensa suvaitsee tulla sua tervehtimään tai lähtee vihdoin duunistaan himaan. Jos et olisi, täytyisi hänenkin käsitellä enemmän pettymyksen tunteitaan. Ja jos hän tekisi sen aina sinun läsnäollessa, olisi sulla silloinkin oikeus päättää itse kuunteletko hänen motkotustaan vaiko et. Voit yhtä hyvin lähteä myös pois siitä tilanteesta ja pyytää häntä miettimään asiaa itsekseen, sillä pohjimmiltaanhan kysymys on hänen elämänsä tärkeysjärjestyksestä jossa sinä koet jääväsi kakkoseksi etkä viihdy siinä järjestyksessä. Miehen olis siis syytä miettiä sitä miksi hän on ylipäätään sitoutunut naiseen jos ei ehdi viettää aikaa tämän seurassa.
Aikansa kutakin, sillä en millään jaksa uskoa, että joku voisi elää läpi elämänsä tässä yhteiskuntamallissa noin itsekkäänä ja muista piittaamattomana. Pakkohan sen on joskus oppia että voi menettää vaikka mitä jollei pidä kiinni sovituista aikatauluista ja osoita siten myös sellaista luotettavuuttaan. Nopeimmin sen oppii kun joutuu kantamaan vastuun myöhästelyn seurauksistakin ihan itse.
Miksi ihmeessä sinä odotat ? Anna olla rauhassa äläkä kysele perään. Järjestä enemmän tilaisuuksia, että hän joutuu odottamaan sinua, maksa potut pottuina, you know, silmä silmästä. Ja jos 'lyyti ei ala kirjoittamaan' kaverin päässä, lemppaa koko kääpiö mäelle.
Jos todella olet väsynyt tuollaiseen, niin eiköhän se ole enemmän kuin selvä merkki; ihmisen kuuluu tulla parisuhteessaan tyydytetyksi ja tyytyväiseksi, ei väsyneeksi ja menettää hermojaan.
Eka vastaaja on sillai oikeassa, että ongelma taitaa olla kuitenkin odottajan. Mua ainakin helpotti aikanaan, kun lakkasin odottamasta, elin omaa elämää ja annoin toisen elää omaansa. Jos ei tullut lämpimälle ruualle, niin söi kylmää (tosin enää se ei pelaa kun mikrolla on helppo lämmittää :).
että et tarvitse äijää minnekään, toimi kuin eläisit sinkkuna.
Ukko on tyytyväinen kun sen ei tartte juosta joka paikkaan ja sinä saat asiat hoidettua ilman ukkoa.
Ei voi myöhästyä jos asianomaista ei edes tarvita paikalle.
mutta meillä on 2 lasta,nykyään en enää edes odota miestä,olen rakentanut oman elämäni niin ettei tarvitse odotella. Kun ei mitään odota,ei pety. Lapsen sen vera pienet että säälistä annan miehen roikkua meissä ja kun saan ajan myötä itselleni aikaa ja vahvistun katkaisen siteeni lopullisesti mieheen. En jaksa kuunnella turhia lupauksia. Ei siis mitään ajantajua tai toisen huomioimiskykyä. Mutta minun pitäis olla aina kotona odottamassa miten hänen korkeudelleen sopii,nooooo way. Kyselee missä olin tai olen ja ne kuittaan yleensä heitolla etten minäkään kysele hänen ajanvietostaan.
Miestäsi ei nähtävästi kiinnosta olla säntillinen sinun kanssasi. Sun pitää tehdä selväksi että sinä et odottele häntä enää tästä lähin. Kyllä se jossain vaiheessa tajuaa että olis hyvä tulla ajoissa paikalle. Onkohän työaikojen suhteen säntillinen ja muiden menojen vai onko tämä myöhästely vain sinun kanssasi tapahtuvaa?
Mun täytyy sanoa, että mulla on ollut parikin tuollaista ystävää ja kyllä mun ymmärrys on loppunut. Mä ootan sen 15 minuuttia ihan hermostumatta ja ymmärrän, mutta tunti?! Sori vaan, mutta jos mulla ei ole parempaakaan tekemistä, mä keksin sitä. Mä en oikeesti odota. Mä vaan lähden menemään enkä ilmoita mitään. Sama koskee miestä, jos se tekis noin, että ensin odotuttaa tunnin, sitten tekee oharit, niin en mä nyt kävis vielä perään soittelemaan. Jos vastaus ois tollanen marttyyri-paskaa niin sanoisin ihan tyynesti, että oikeassa olet, ei kaivata. Mä en käsitä mitä kynnysmattoja tässä maailmassa oikein on? Mitä semmosta se mies tekee, mikä on niin ihanaa, ettei kannata vaihtaa? Siis ei ole vittuilua, vaan oikeesti. Mun mielestä toi on halventavaa käytötä, jo niin kakaramaista, että mä en edes harkitsis mitään vakavaa tollasen kanssa ja jos mä olen niistä kavereistakin saanut tarpeeksi, niin ne on ollu vaan kavereita. Pitäskö mun vielä olla, seurustella ja naida tollasen "miehen" kanssa?! Hei... Ei.
Mä vaan en sietäs tollasta käytöstä, enkä koe ketään niin korvaamattomaksi, että mun pitäs roikkua koirana perässä ja kyllä mun rakkaus vaan kuolee paskaan kohteluun, ei voi mitään.
Niin, ja siis jos kyseessä on koti, mihin toista odottelee, niin siellähän voi odotella, JOS ei satu keksimään menoa, mutta en mä todellakaan noin kauaa ois tota kattellu (pari vuotta?!): eihän tollasta vakavasti voi ottaa! Mä oisin nainu sen kanssa sen 3-4 kk kun huuma kestää ja pistäny kiertoon. Jos siis oisin niin ihastunu ollu, että ois pitäny naimaan päästä: todennäkösesti se ois ehtinyt tehdä ohareitaan jo ennen naimista ja sillä että on kus'pää, ei kyllä pimppiä irtoo ;D
Kyllä joku taso pitää olla siinä, mitä ottaa vakavasti ja mihin sitoutuu oikeesti. Nimittäin jokainen osaa olla ajoissa noin suurin piirtein ja jos aina on jotain tärkeempää tekemistä, niin kertoohan se jo sen, mikä on tärkeetä ja mikä ei ole. Sä esimerkiksi et ole sille kovin tärkeä, vaan semmoinen harrastus, minkä edelle menee muut asiat ja tekemiset, ja joka tuhlaa hänen kallista aikaa, jos myöhästyy ite: se siis on varannu sulle jonkun prosentin vapaa-ajastaan ja se siitä. Sä et vaan merkkaa sille mitään oikeeta, sori.
Ja miksipä sua ei siinä roikuttas, kun sä siinä niin helposti roikut. Jos ettii jonkun toisen siitä on vaivaa: nyt on se itsestään selvyys siinä niin kauan, kunnes tulee se oikee vastaan.
Kuka kukin on ja mitä kuka kenelle merkkaa, kertoo käytös.
Monesti olen vastaaviin tapauksiin törmännyt. Niin miehen, kuin naisenkin tekemänä. Aika suurella varmuudella miestäsi ei voisi yhtään vähempää kiinnostaa ne tilaisuudet joista myöhästyy ja myös asiasta kyselystä tekosyyllä loukkaantumalla saa tekosyyn olla kokonaan tulematta.
Eli joko tilaisuudet joihin olette olleet menossa, ei kiinnosta häntä pätkääkään, tai sitten hän on kyllästynyt sinuun ja vain suuttumistasi hillitäkseen esittää halukasta tulemaan. No kuitenkin taidat olla hänelle pelkkä itsestäänselvyys. Kannattaisi ehkä keskustella suhteestanne ja selvittää löytyykö mieheltäsi oikeasti kiinnostusta sinua kohtaan, vai onko kyseessä vain tilaisuudet joihin hän ei vain halua tulla.