Sen ajan tapa opettaa oli vertauksin opettaminen.
Filosofia synnytti tavan jo. Ihminen kaiketi kautta aikojen on ollut aina "filosofi" jo järkelilyistään kultaisen vasikan valamisesta saakka ainakin.
Varsinainen filosofian katsotaan syntyneen Sokrateesta. Hän oli homoileva kylähullu ihmisten mielestä.
Seksuaalisten paineiden purkaminen vapaasti katselematta subjektia ja objektia sen kummemmin on kautta aikojen liittynyt joskus tapoihin tavoitteenna päästä ylimääräisistä paineista korvikehommin avuin rakkauden puuttuessa. Ohimenevä asia siis kun potentiaalinen rakkus ilmaantuu aistien ulottuville ja vuorovaiktukseen.
Hänellä oli nerokas tapa kuitenkin puhutella dialekteissa niin että johdattelemalla paljolti myös vertauksin hän sai oikean vastauksen aina lopulta vastapuolen suusta lausumatta oikeata vastausta koskaan itse.
Oppilaitaan olivat sitten Platon ja Aristotele ja ymmärtääkseni Platon oli akatamian jäsen ja paljon oppilaita ja kirjoitti paljon. Kreikkalainen filosofia on tuonut joitakin käsityksiä uskonnolliseenkin elämään, mm. sielun kuolemattomuusopin jo ei ole Raamatun opetusta. (Ilm 20, Room 6:23) Siis harpun ja kanteleitten soittajat pilven reunalla jo hautajaisissaan.
Filofian katsotaan syntyneen 600 eaa siis ekr, Sokrates, Platon suurimmat joista sitten nykypäiviin saakka mietiskeliköitä. Kaikki tyynni ovat kuitenkin miettineet vain yhtä ja samaa asiaa:
- "Mitä on tieto."
Joka ukko ottanut kantaa myös Jumalan olemassaoloon. On angnostikkoja ja knostikkoja siis joka ainoa ukko ollut ja on filosofien koulukunnissa.
Kirkkoisissä on filosofien joukkoon luokiteltuja viisaita miehiä.
ERäskin, en muista nimeä nyt filosofoi Jumalasta:
- "Että voisi olla liikutettu, (liikkua siis) on aina olemassa jonkun liikuttaja joka sitten liikuttaa toista liikuttajaa ja ei ole voinut olla yhtäkään liikutettua jos ei ole alunperin ollut liikuttajaa joka liikuttaa kaikkea."
Näin siis kirkkoisä aikanaan.
Satuin lukemaan filosofian peruskurssin ja tieto määritellään näin:
"Tosi olettamus joka on perusteltu tosi."
Noin yksinkertaista ja Sokratesta saakka meidänkin akatemian ja yliopitsomaailman ihmiset saman asia parissa.
Hengellisessä elämässä pitää ymmärtää ensin Raamattu Jumalan sanana, joka on profetian eli Jumalan Hengen vaikutuksella ja -kautta annettu.
Raamattua tutkittaessa ei saa koskaan ajatella että kaikki pitää lukea ja ymmärtää kirjaimellisesti siten, vaan että ymmärrämme Raamattua kirjaimellisesti oikein.
Vertauksin opettaminen siis katsottiin viisaudeksi ja se oli välttämätöntä usein että rahvas käsitti asioita.
Jeeesus oli siksi kaiketi myös mm. vertauksien mestasi. Opetti ajan tavan mukaan. Tottakai Jeesus paras oli opetamisessa vertauksin.
Jeesus lausui itse myös selitykset vertauksiin. Raamatusta voi lukea että hän selitti vertauksien tarkoituksen heti perään. Jeesus siis myös selitti vertauksien merkitykset ja opetukset.
jari
Filosofia synnytti tavan jo. Ihminen kaiketi kautta aikojen on ollut aina "filosofi" jo järkelilyistään kultaisen vasikan valamisesta saakka ainakin.
Varsinainen filosofian katsotaan syntyneen Sokrateesta. Hän oli homoileva kylähullu ihmisten mielestä.
Seksuaalisten paineiden purkaminen vapaasti katselematta subjektia ja objektia sen kummemmin on kautta aikojen liittynyt joskus tapoihin tavoitteenna päästä ylimääräisistä paineista korvikehommin avuin rakkauden puuttuessa. Ohimenevä asia siis kun potentiaalinen rakkus ilmaantuu aistien ulottuville ja vuorovaiktukseen.
Hänellä oli nerokas tapa kuitenkin puhutella dialekteissa niin että johdattelemalla paljolti myös vertauksin hän sai oikean vastauksen aina lopulta vastapuolen suusta lausumatta oikeata vastausta koskaan itse.
Oppilaitaan olivat sitten Platon ja Aristotele ja ymmärtääkseni Platon oli akatamian jäsen ja paljon oppilaita ja kirjoitti paljon. Kreikkalainen filosofia on tuonut joitakin käsityksiä uskonnolliseenkin elämään, mm. sielun kuolemattomuusopin jo ei ole Raamatun opetusta. (Ilm 20, Room 6:23) Siis harpun ja kanteleitten soittajat pilven reunalla jo hautajaisissaan.
Filofian katsotaan syntyneen 600 eaa siis ekr, Sokrates, Platon suurimmat joista sitten nykypäiviin saakka mietiskeliköitä. Kaikki tyynni ovat kuitenkin miettineet vain yhtä ja samaa asiaa:
- "Mitä on tieto."
Joka ukko ottanut kantaa myös Jumalan olemassaoloon. On angnostikkoja ja knostikkoja siis joka ainoa ukko ollut ja on filosofien koulukunnissa.
Kirkkoisissä on filosofien joukkoon luokiteltuja viisaita miehiä.
ERäskin, en muista nimeä nyt filosofoi Jumalasta:
- "Että voisi olla liikutettu, (liikkua siis) on aina olemassa jonkun liikuttaja joka sitten liikuttaa toista liikuttajaa ja ei ole voinut olla yhtäkään liikutettua jos ei ole alunperin ollut liikuttajaa joka liikuttaa kaikkea."
Näin siis kirkkoisä aikanaan.
Satuin lukemaan filosofian peruskurssin ja tieto määritellään näin:
"Tosi olettamus joka on perusteltu tosi."
Noin yksinkertaista ja Sokratesta saakka meidänkin akatemian ja yliopitsomaailman ihmiset saman asia parissa.
Hengellisessä elämässä pitää ymmärtää ensin Raamattu Jumalan sanana, joka on profetian eli Jumalan Hengen vaikutuksella ja -kautta annettu.
Raamattua tutkittaessa ei saa koskaan ajatella että kaikki pitää lukea ja ymmärtää kirjaimellisesti siten, vaan että ymmärrämme Raamattua kirjaimellisesti oikein.
Vertauksin opettaminen siis katsottiin viisaudeksi ja se oli välttämätöntä usein että rahvas käsitti asioita.
Jeeesus oli siksi kaiketi myös mm. vertauksien mestasi. Opetti ajan tavan mukaan. Tottakai Jeesus paras oli opetamisessa vertauksin.
Jeesus lausui itse myös selitykset vertauksiin. Raamatusta voi lukea että hän selitti vertauksien tarkoituksen heti perään. Jeesus siis myös selitti vertauksien merkitykset ja opetukset.
jari
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.