Kun hait itsenäisyyttä ja saada päättää omista asioistasi, onnistuiko.
Luulen pahasti, että uusi suhteesi pompottaa sinua miten haluaa, et päätä yhtään mistään, luulet ehkä vielä niin. Kun huuma häviää, saattaa tulla karu totuus esiin. Eikä mikään entisessä elämässäsi ole niin vahvaa, että se heättäisi näkemään nykytilan hirveyden.
Luulen pahasti, että uusi suhteesi pompottaa sinua miten haluaa, et päätä yhtään mistään, luulet ehkä vielä niin. Kun huuma häviää, saattaa tulla karu totuus esiin. Eikä mikään entisessä elämässäsi ole niin vahvaa, että se heättäisi näkemään nykytilan hirveyden.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen miettinyt samaa että onko se ruoho sitten loppujen lopuksi vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Jos kumppanissa ei varsinaisesti mitään vikaa (väkivalta, hankala luonne...) ole niin kannattaako vaihtaa?
No totta helvetissä kannattaa. Jos suhde väljähtynyt tiskirätti niin miksi roikkua siinä. Ennemmin tai myöhemmin sellainen mitään sanomaton naama alkaa tympiä niin helvetisti.
Ei pitäis koskaan unohtaa sitäkään, että parisuhteessa vaikuttaa aina kaksi persoonaa eikä vain yksi.
Siispä jo sen miksi itsestä tuntuu siltä ettei saa päättää itse asioistaan tai olla itsenäinen ym. ym., voisi asettaa reilusti peilin eteen. On niin helppoa syyttää aina toista siitä kun itellä ei oo kivaa, mutta totta kai siihen vaikuttavat aina myös ne omatkin asenteet ja omat valinnat, lähtien jo siitä minkä asian antaa muuttua ketutukseksi ja miksi. Valinnoista ja asenteista aiheutuu itselle kaikenlaisia fiiliksiä ja siitä taas seuraa parisuhteelle niitä ja näitä ongelmia.
Samat virheet on myös täysin mahdollista toistaa seuraavassakin suhteessa, vaikka kuppani onkin erilainen. Sitä vie mukanaan paljon henkilökohtaista skeidaa vanhasta suhteesta uuteen, jollei pidä varaansa.
Peiliin katsominen kannattaa aina.
Itse olin nuorena ja impulsiivisena vähällä menettää elämäni miehen koska en itse ollut ihan tasapainossa ja siten miehenkin käytös vain ärsytti mua koko ajan. Tuli sitten työkaveriksi aikuinen jonka kanssa aloin juttelemaan enemmänkin ja sen ns. elämänviisauksien avulla mä aloin tajuta millainen kultakimpale mulla itse asiassa oli jo vierelläni ja että nimenomaan miehen erilaisuus oli mulle se opettava ja kasvattava juttu. Nyt on oltu yli 20 vuotta liitossa, meillä on perhe ja elämä on ihanaa. :)
No joo, kyllä. Mä sain vapauteni ja itsenäisyyteni takaisin eikä tartte elättää enää mustasukkaista marisijaa. Että kyllä se joskus on ihan järkevääkin erota: jos suhteessa voi pahoin, siinä voi pahoin.
Toisten suhteista taas ei ikinä tiedä, joten uusi suhde sitten, mitä se muille kuuluu. "Luulen pahasti, että uusi suhteesi pompottaa sinua miten haluaa, et päätä yhtään mistään, luulet ehkä vielä niin."
Nimenomaan LUULET vai toivot, koska itsellä on paha mieli?
"Kun huuma häviää, saattaa tulla karu totuus esiin."
Niinhän se kävi teillekin. Kannattaa ehkä keskittyä enemmän omaan elämään, miten siinä menee ja onko itsellä mahdollisuus tehdä kaikkea muuta, mitä haluaa, olla onnellinen.
Mä jumitan eroihin ja kipuihin aina haaskaamaan aikaani ihan liian kauaksi aikaa, älä tee samaa virhettä. Siinä menee vaan aikaa hukkaan.
Turhaan sitä sen entisen nykyisiä suhteita miettii, olkoon mitä on, turhaan asioita ylianalysoi, löysi mitä löysi, niin jos etsimää pitää päästä, niin kai se sitten pitää. Ei se jätetty tarvitse olla huono, väärä, tai kokea siitä mitään semmoista: se toinen vaan nyt sitten teki mitä se koki, että sen pitää. Se sattuu ja on surullista kun rakkaus loppuu, mutta kannattaako itseään satuttaa vielä lisää? Ei kannata: sulla on mahdollisuus parempaan. Mä toivotan sulle jaksamista, etsiä oma huuma, oma onni ja muistaa että elämässä on vielä kaikkea parempaakin! Ja muista, että joskus se vaihto ei tapahdu omasta tahdosta, mutta vaihtamalla paranee silti: sulla on siis kaikki mahdollisuudet!
Suhde kannattaa jättää taakseen, jos siitä ei ole kun pahaa mieltä.