Olemme siis asumuserossa. Eroa harkittiin jo pari vuotta, mutta pantiin käytäntöön vasta sitten, kun mies löysi uuden naisen. Suhde ei kuitenkaan ole oikein onnellinen, joitakin ristiiitoja on, sillä nainenkin on epätyydyttävässä avioliitossa vielä.
Minulla on valtava läheisyyden ja haluksen kaipuu. Samoin tuntuu olevan myös miehelläni, toisesta naisesta huolimatta.
Onko kokemuksia ? Kuuluuko tämäkin eroprosessiin ? Luopumisen tuskaa ? Rakkauselämämme oli jäissä monta vuotta. Mies ei saanut tyydytystä tarpeeksi. Olin pihtari, sillä halut olivat kertakaikkkiaan kadonneet. Viimeisinä yhdessäolon iltoina kuitenkin rakasteltiin rajusti.
Apua, mitä tämä on ? oletteko olleet samassa tilanteessa, ja mihin se on johtanut ?
Minulla on valtava läheisyyden ja haluksen kaipuu. Samoin tuntuu olevan myös miehelläni, toisesta naisesta huolimatta.
Onko kokemuksia ? Kuuluuko tämäkin eroprosessiin ? Luopumisen tuskaa ? Rakkauselämämme oli jäissä monta vuotta. Mies ei saanut tyydytystä tarpeeksi. Olin pihtari, sillä halut olivat kertakaikkkiaan kadonneet. Viimeisinä yhdessäolon iltoina kuitenkin rakasteltiin rajusti.
Apua, mitä tämä on ? oletteko olleet samassa tilanteessa, ja mihin se on johtanut ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuuluu asiaan, olethan normaali tunteva nainen...jokainenhan meistä sinne syliin haluaa.
Anna ajan kulua ja tutkaile tunteitasi.
Onhan teillä ollut joskus ihanaa miehesi kanssa ja nyt erossa muistelet niitä hetkiä.
Se on lumetta. Mennyttä elämää..
Itse olen saman kokenut ja mennyt siihen halpaan, että takaisin yhteen sitten mentiin.
Kaksi kuukautta ja samat ongelmat oli edessä, mikään ei muuttunut.
Lisää oli vain ongelmia tullut, kun miehellä oli erossa ollessa ollut toinen nainen.
Erottiin taas ja opettelin käsittelemään mielessäni tunteita.
Ymmärsin, että loppujen lopuksi minulla oli ikävä vain sitä miestä, mikä mies oli ollut suhteen alkuvuosina.
Kyllä se on sitä luopumisen tuskaa ja kun mietit, mihin liittonne kaatui ja sitä edeltäviä aikoja,
alat itsekkin ymmärtää, ettei entiseen ole paluuta. Ihmiset muuttuu, sinäkin..
Hyvä keino vähentää ikävöimistäsi on alkaa elää sitä elämääsi.
Itse otin yhteyttä pariin entiseen kaveriini ja kävimme viihteellä, mikä olikin viime vuosina jäänyt kokonaan pois.
Ja huomasin, että ihania miehiä on vapailla markkinoilla, joiden kanssa ikävät unohtui pikku hiljaa.
Nyt tiedän, että eromme oli hyvä asia, viimevuodet olin ollut kävelevä zombi, kun mikään ei enää natsannut exäni kanssa. Nyt on ilo ja nauru ja ystävät tulleet takaisin elämääni ja välillä pääsen sinne syliinkin, ilman vaatimuksia ja omilla ehdoillani. :)
Kehitä tekemistä nyt itsellesi!
Tuhannet kiitokset ! Annoit viisaan vastauksen, tämän halusinkin kuulla. Ei muuta, kun elämässä eteenpäin ! Tunteet porskuttavat laidasta laitaan, ja sehän kuuluu asiaan, tuntevia ihmisiä kun ollaan.
Kyllä se siitä! ;D