Huomaan, että minä, lusmuilija-renttu naistennaurattaja, jolla hermot ei oikein tahdo kestää työntekoa, olenkin jonkinlainen insinöörimiesten kateuden kohde. Elämässä kaikki menee niin tasan pieleen kun ikinä voi mennä, on aina mennyt ja tulee luultavasti menemään vielä pitkään ja pärjään vain sossun tätien ja muiden virkailija-tätien suosiollisella avustuksella. Kaikesta selvieän rimaa hipoen, ihan vain säälistä, koska ihmisillä on tapana tuntea myötätuntoa minunlaisia koheltajia kohtaan.
Tunnetasolla heilun ahdistuksen, turhautumisen, vihan, raivon, mielihyvän tulevaisuususkon, riemun ja tyytyväisyyden jatkuvassa aallokossa, koskaan en voi tietää, minkälaiseksi päiväni muodostuu ja mitä tulen tekemään, koska en kykene itsekään ennustamaan tekojani. Se on suurin syy sille, ettei mistään oikein tahdo tulla mitään. Kanssaihmisetkin ovat sanoneet, että en ole hermostollisesti ihan parasta A-luokkaa. Eivät he sitä pahalla sano, vaan ymmärtäen.
Aina olen kyllä vetänyt vastakkaista sukupuolta puoleeni. Naiset sanovat, että olen hyvän näköinen, mutta itse en ole siitä niin varma. Suoraan sanottuna en ole koskaan jaksanut ymmärtää, mitä naiset minussa näkevät, vaikka toki asian pohtiminen on täysin hyödytöntä. En ole edes itsevarma, olen vain röyhkeä ajoittain ja joskus myös vihainen, mutta enimmäkseen mietin vain otsa kurtussa, että miten selviän seuraavasta päivästä ja kun en mieti sitä, mietin miten kaikki on täyttä paskaa jne. Teen typeriä temppuja jatkuvasti, joita saan sitten hävetä. Oikeastaan naiset yleensä näkevät lävitseni. He huomaavat välittömästi erehtymättömän vaistonsa avulla, minkälainen kaheli olen ja ehkä se saa heidät myös hakeutumaan seuraani. En ole vaarallinen alfauros, vaikka pitkä olenkin. Tykkään pukeutua hienoihin vaatteisiin ja kaverit kommentoivat vähän kateellisena, että näytän ihan joltain akateemiselta johtajalta ja tietyllä tavalla se onkin sopivaa egon buustausta kaltaiselleni ihmiselle.
Mutta elämäni ei oikein ole kadehtimisen arvoista, koska siitä ei oikein tule mitään. Mutta aina tämä insinöörityyppi on vihannut minua. Se on erikoista.
Tunnetasolla heilun ahdistuksen, turhautumisen, vihan, raivon, mielihyvän tulevaisuususkon, riemun ja tyytyväisyyden jatkuvassa aallokossa, koskaan en voi tietää, minkälaiseksi päiväni muodostuu ja mitä tulen tekemään, koska en kykene itsekään ennustamaan tekojani. Se on suurin syy sille, ettei mistään oikein tahdo tulla mitään. Kanssaihmisetkin ovat sanoneet, että en ole hermostollisesti ihan parasta A-luokkaa. Eivät he sitä pahalla sano, vaan ymmärtäen.
Aina olen kyllä vetänyt vastakkaista sukupuolta puoleeni. Naiset sanovat, että olen hyvän näköinen, mutta itse en ole siitä niin varma. Suoraan sanottuna en ole koskaan jaksanut ymmärtää, mitä naiset minussa näkevät, vaikka toki asian pohtiminen on täysin hyödytöntä. En ole edes itsevarma, olen vain röyhkeä ajoittain ja joskus myös vihainen, mutta enimmäkseen mietin vain otsa kurtussa, että miten selviän seuraavasta päivästä ja kun en mieti sitä, mietin miten kaikki on täyttä paskaa jne. Teen typeriä temppuja jatkuvasti, joita saan sitten hävetä. Oikeastaan naiset yleensä näkevät lävitseni. He huomaavat välittömästi erehtymättömän vaistonsa avulla, minkälainen kaheli olen ja ehkä se saa heidät myös hakeutumaan seuraani. En ole vaarallinen alfauros, vaikka pitkä olenkin. Tykkään pukeutua hienoihin vaatteisiin ja kaverit kommentoivat vähän kateellisena, että näytän ihan joltain akateemiselta johtajalta ja tietyllä tavalla se onkin sopivaa egon buustausta kaltaiselleni ihmiselle.
Mutta elämäni ei oikein ole kadehtimisen arvoista, koska siitä ei oikein tule mitään. Mutta aina tämä insinöörityyppi on vihannut minua. Se on erikoista.
Vastaukset 18
Vanhimmat
vaatteisiin?
Sossusta, pappa betalar, jne.
Kuule nussijamestari,
insinöörit vihaavat sua ja naiset tykkäävät susta, koska olet hieman epämääräinen, olet rajatapaus.
Olet mies, mutta kykenet empatiaan naisia kohtaan ja sinussa on useita feminiinisinä pidettyjä tai
jopa feminiinisiä piirteitä. Naiset tykkää. Olet mies, jonka voi olettaa kuuntelevan.
Mutta insinöörit vihaavat, koska sinä olet heille muistutus siitä, ettei pelkkä miehisyys riitäkään - ja kun jo se pelkkä "miehisyys" tuntuu usein niin aralta ja vaikeasti saavutettavalta, etenkin jos on aikuinen poika.
Olet insinöörityypin pahin painajainen, mutta me palstanartut, me näemme sinusta unia.
Monissa AT-miehissä on feminiinisiä piirteitä ja ovat hyviä kuuntelijoita (ei ehkä tämän palstan aggressiivisimmat tyypit, mutta ne onkin oma lukunsa). Ei se yksistään riitä. Pitää olla myös ennalta-arvaamaton, renttumainen, jännittävä. Ei mukava ja hyvä kuuntelija riitä.
"Pitää olla myös ennalta-arvaamaton, renttumainen, jännittävä"
Minä sanoisin mieluummin, että pitää olla jokin sellainen näkemys elämästä ja ihmisistä, joka ei ole liian kapea, yksipuolinen, suvaitsematon, joustamaton. Koska sellainen mies ei voisi ikinä hyväksyä eikä ymmärtää minua, ei naisena eikä muutenkaan. Jokin pikkuinen renttukipinä riittää. Ei todellakaan tarvitse olla oikea täyspäiväinen renttu, en edes sellaista haluaisi, siis vastuutonta miestä.
Mutta kyllä se ennalta-arvaamattomuus ja jännittävyyskin auttaa. Ja hauskuus ja rentous. Myönnä! Ei siinä ole mitään pahaa.
Mä olen itse niin tosi jännittävä ja melko-seko-ennalta-arvaamaton, ettei miehen välttämättä tarvitse olla kuin... suvaitsevainen, joustava ja turvallinen.
Mutta ylipäätään: liian jäykkis ei mies saa olla. Ei naiset kai yleensä tykkää patsastelevista miehistä. Johonkin toiseen mieheen sellainen voi tehdä vaikutuksen, mutta ei naisiin... jotka haluavat miehessä merkin, todisteen siitä, mies mahdollisesti on sellainen, joka ymmärtää, jonka kanssa voi kommunikoida, JONKA KANSSA EI JÄÄ YKSIN. Tämä on tärkeää. Naiset haluavat miehen, jonka kanssa ei ole parisuhteessa sellainen olo, että on yksin. Jokin merkki avoimesta mielestä... sen naiset haluavat.
Mun mielestä tuo ei liity renttuuteen juuri mitenkään, mutta ok.
Lusmuilija-nartulla on hyviä pointteja. Mutta niinkuin hevijuuseri sanoikin, ei tuo liity renttuuteen sinänsä. Tosin se rentun määritelmä ei ole kovin selkeä, eri ihmisillä on eri tulkinta siitä mikä on renttu.
Mutta siis, minäkin tahdon miehen joka ei ole liian jäykkis ja on läsnä ja muuta mitä Lusmuilija-narttu sanoi, mutta en tahdo miestä joka haahuilee elämässä ilman päämäärää, eikä pärjää ilman sossutätejä ja isukin rahapussia. En siis tahdo aloittajan kaltaista renttua. Ymmärrän kyllä että hänenlaiset miehet vetoavat naisiin. Sitä aina ihmetelläänkin että miksi sellaiset kunnon rentut vetoavat naisiin, mutta silloin usein yleistetään että he vetoavat kaikkiin naisiin. Näin ei asia ole. Rentut vetoavat tietynlaisiin naisiin. Ja vielä niin, että tietynlaiset rentut vetoavat tietynlaisiin naisiin.
Määritelmän "renttu" voisi ehkä jakaa kahteen tulkintatapaan (tai merkityskomponettiin): pinnalliseen tai syvälliseen. Renttu on vastuuntunnoton ja/tai ymmärtäväinen.
No voi hitsi, mä unohdin nimeni.
Aivan niin... Tämä palsta on ehdottomasti huvittavinta shittiä, mitä netistä löytyy. :)
...että elämässä ei mikään muu ole tärkeää kuin pillun saaminen.
Joten se yksinään riittää sinun kadehtimiselle.
Otetaan vaikka Batman Yön Ritari esimerkiksi, joka selittää näitä asioita ihmisen ja miehen arkkityypeillä.
Syyttäjä on valkoisen ritarin maskuliininen arkkityyppi. Hän uskoo saavuttavansa puhtaan hyvyyden olemalla ylitunnollinen suorittaja ja vastuunkantaja. Tämä ylitunnollinen vastuunkantaja on useimpien ATM:ien sisäinen arkkityyppi.
Jokeri on huoleton ja vastuuton renttu. Autoja haukkuva ja jahtaava koira, kuten hän itse sanoo. Einot kuuluu tähän kategoriaan. Jokeri ja syyttäjä vihaavat toisiaan pyhällä vihalla.
Jokeri onnistuu surmaamaan syyttäjän rakastaman naisen, ja syyttäjä tulee hulluksi. Hänestä tulee sattumaan uskova kaksinaama Harvey, joka haluaa vain kostaa myös viattomille. Jokeri onnistui tuhoamaan valkoisen ritarin, koska usko hyvyyteen on paitsi neuroottista, myös synnyttää varjon, joka oikeissa olosuhteissa saa ihmisen valtaansa. Arkkityypit ovat todellisia ja olemassa. Jos hyvä on olemassa, on myös paha. Siksi valkoinen ritari vihaa omaa pimeyttä jopa neuroottisesti, sillä varjo on myös hänessä itsessään. Ja varjo voi tuhota valkoisen ritarin, ja tehdä hänestä kaksinaama Harveyn, jos vain olosuhteet ovat oikeat ja varjo pääsee esiin.
Batman taas on Yönritari, joka on pystyy elämään varjonsa kanssa, vaikka uskoo myös hyvään. Batman rakasti samaa naista kuin Harvey, ja valheellisesti uskoi tämän aikovan naimisiin hänen kanssa eikä Harveyn. Siksi Batmanin menetys oli yhtä suuri kuin Harveyn, mutta hän ei silti menettänyt järkeään naisen kuollessa.
Opetus: ATM:n on luovuttava valkoisen ritarin arkkityypistä kuitenkaan tulematta kaksinaama Harveyksi...Ja paha Jokeri saa aina naisen :(
Aika pirun hyvä, "Darth".
"Jos hyvä on olemassa, on myös paha."
Niinpä. Logiikka ja jonkinlainen outo lohtukin. Tunnustus. Ikään kuin olisi jokin järki ja anteeksiantokin.
Öh...
Nää. Ennemmin olisin Jack Nicholson kun Heath Ledger.
ATM:n renttukuva on siloiteltu. Oikeasti useimmat rentut varmaan murehtivat enemmän kun ATM:t.
Mulla on kanssa vähän noita tunnepuolen ongelmia. Mutta töissä käyn. On vähän pakko. Siinä on joku sellainen selvä ja tavoitteellinen päämäärä jokaiselle aamulle. Enkä osaa olla tekemättä mitään. Hermot ei kestä paikallaan olemista. Kyllästyn heti.
Tytöt tuntuu tykkäävän kun miehellä on yliaktiivinen tunne-elämä. Olen huomannut sen.