Venäjän valkoinen armeija johon kuului niin suomalais-ugrilaisia kuin muitakin kansallisuuksia eri puolilta Venäjää teki suurimman työn Uljanovin ja Bronsteinin Puna-Armeijan taistelukyvyn uuvuttamisessa. Myös Wrangelille on annettava tunnustusta.
Puna-Armeijan joukoista ei ollut kuin murto-osa vuonna 1919 Pietaria puollustamassa. Vahvimmat voimat olivat muualla. Puolassakin Stalin munasi mikä aiheutti tappion. Ei puolalaisten paremmuus.
Puna-Armeijan joukoista ei ollut kuin murto-osa vuonna 1919 Pietaria puollustamassa. Vahvimmat voimat olivat muualla. Puolassakin Stalin munasi mikä aiheutti tappion. Ei puolalaisten paremmuus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Virossa mukana olleilla suomalaisilla ei ollut kovinkaan korkea käsitys valkoisista venäläisistä. Mm. Kaarlo Kurko kirjoitti, kuinka "parhaimpina pidetyt", pelkästään upseereista muodostetut komppaniat marssivat hanhenmarssia taisteluun ammuskellen vain revolvereillaan, koska upseerin arvolle ei ollut soveliasta tarttua kivääriin. Kesken taistelun nämä erinomaiset sankarit saattoivat unohtua väittelemään taktisista hienouksista, unohtaen taistelun kokonaan.
Valkoisten miehistö oli mitä oli. Monet karkasivat. Kenraalit kinastelivat ja kadehtivat toisiaan, eivätkä eri rintamien komentajat onnistuneet kertaakaan sopimaan yhteistoiminnasta.
Wrangel oli tosin poikkeus säännöstä.
Eiköhän valkoisten venäläisten kehnoudesta riitä todistukseksi se, että eristetyssä asemassa yksin olevat, todella sekalaiset ja vailla koulutusta olevat sakilaisjoukot eli puna-armeija, pystyi ne lyömään, vaikka apua valkoisille virtasi kaikkialta lännestä.
Bermondt-Avalovin porukka oli sitä heikointa sota-ainesta valkoisissa. Ei saksalaisetkaan niitä kovin paljoa arvostaneet.