En tahdo todellakaan lähteä keskustelemaan sitten siitä onko toista silmiin katsominen, hiusten näpräily yms. "aloite" vai ei. Joten saivartelut sikseen.
Nyt puhutaan siis oikeasta aloitteesta, jossa toista lähestytään, istutaan seuraan tai pyydetän toista kahville/treffeille.
Konkreettisesta toimesta, jossa toinen sitten vastaa kyllä tai ei.
Kysymys siis kuuluu että oletteko naiset sitä mieltä että aloite kuuluu aina automaattisesti miehelle?
Onko olemassa tapauksia jossa olisitte valmiina luopumaan tuosta odotusarvosta esimerkiksi silloin kun olette kiinnostuneet miehestä paljon ja olette varmoja että mies on kiinnostunut teistä?
[Esimerkiksi mies on lähestynyt teitä aiemmin kun olitte varattu ja suhteenne yhtäkkiä päättyy, mutta mieshän ei teidän sinkkuudestanne sitten tiedä? => miten toimisitte?]
Nyt en kysy siis yleisesti että "voiko nainen tehdä aloitteen" vaan että teettekö itse sen aloitteen vai onko se teidän mielestä aina miehen tehtävä?
Olisi hyvä myös tietää että miten paljon vaikuttaa se miten kiinnostuneita olette tuosta miehestä oletteko valmiit tekemään aloitteen vai katsotteko että jos ette ole aivan varma asiasta niin jätätte asian miehelle "ottaa tilaisuudesta vaari" vihjaillen ehkä että teitä kiinnostaa?
Tuntisitteko jonkinlaista "syyllisyyttä" siitä että osoittamalla kiinnostusta tekemällä aloitteen ensin ja jälkeenpäin antamalla pakit miehelle jos tunteita ei enemmän herännytkään?
Olen kiinnostunut aiheesta siksi koska edellinen tilanne joka ei ole kuitenkaan enää "päällä", oli kovin epäselvä sen suhteen että nainen vaikutti kiinnostuneelta, mutta nähtävästi todellakin odotti että mies tekee aina aloitteen. Hän ei vaikuttanut erityisen ujolta vaan reippaalta naiselta. Jäin sitten lopulta siihen uskoon ettei häntä vain kiinnostanut tarpeeksi. Enkä ole varma tahtoisinko naista joka ei olisi valmis jonkinlaiseen aloitteeseen kun kuitenkin tein tutustumisyrityksiä tietyssä vaiheessa hänen suuntaansa.
Jäin miettimään että toimiiko suurin osa naisista tällä tavoin että vastuu aloitteesta siirretään sitten aina miehelle vaikka tilanne miehen kannalta olisi hankalampaa tulkita?
Oletteko vastavuoroinen asiassa vai onko miehen vain tehtävä aloite tapahtui mitä hyvänsä?
Nyt puhutaan siis oikeasta aloitteesta, jossa toista lähestytään, istutaan seuraan tai pyydetän toista kahville/treffeille.
Konkreettisesta toimesta, jossa toinen sitten vastaa kyllä tai ei.
Kysymys siis kuuluu että oletteko naiset sitä mieltä että aloite kuuluu aina automaattisesti miehelle?
Onko olemassa tapauksia jossa olisitte valmiina luopumaan tuosta odotusarvosta esimerkiksi silloin kun olette kiinnostuneet miehestä paljon ja olette varmoja että mies on kiinnostunut teistä?
[Esimerkiksi mies on lähestynyt teitä aiemmin kun olitte varattu ja suhteenne yhtäkkiä päättyy, mutta mieshän ei teidän sinkkuudestanne sitten tiedä? => miten toimisitte?]
Nyt en kysy siis yleisesti että "voiko nainen tehdä aloitteen" vaan että teettekö itse sen aloitteen vai onko se teidän mielestä aina miehen tehtävä?
Olisi hyvä myös tietää että miten paljon vaikuttaa se miten kiinnostuneita olette tuosta miehestä oletteko valmiit tekemään aloitteen vai katsotteko että jos ette ole aivan varma asiasta niin jätätte asian miehelle "ottaa tilaisuudesta vaari" vihjaillen ehkä että teitä kiinnostaa?
Tuntisitteko jonkinlaista "syyllisyyttä" siitä että osoittamalla kiinnostusta tekemällä aloitteen ensin ja jälkeenpäin antamalla pakit miehelle jos tunteita ei enemmän herännytkään?
Olen kiinnostunut aiheesta siksi koska edellinen tilanne joka ei ole kuitenkaan enää "päällä", oli kovin epäselvä sen suhteen että nainen vaikutti kiinnostuneelta, mutta nähtävästi todellakin odotti että mies tekee aina aloitteen. Hän ei vaikuttanut erityisen ujolta vaan reippaalta naiselta. Jäin sitten lopulta siihen uskoon ettei häntä vain kiinnostanut tarpeeksi. Enkä ole varma tahtoisinko naista joka ei olisi valmis jonkinlaiseen aloitteeseen kun kuitenkin tein tutustumisyrityksiä tietyssä vaiheessa hänen suuntaansa.
Jäin miettimään että toimiiko suurin osa naisista tällä tavoin että vastuu aloitteesta siirretään sitten aina miehelle vaikka tilanne miehen kannalta olisi hankalampaa tulkita?
Oletteko vastavuoroinen asiassa vai onko miehen vain tehtävä aloite tapahtui mitä hyvänsä?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Aika tyrkyttäjä fiilis voi tulla, jos ilmoittelee "By the way, olen nykyään vapaa, wink-wink"
Jos kysytään, voi vastata.
Syyllisyys mahdollisesta, mutta tahattomasta harhaanjohtamisesta myös mahdollinen, varsinkin kiltin ja empaattisen naisen kohdalla, erityisesti jos mies on kiltti ja hyvä mies, eikä peluri.. Sellaisiahan saa viedä 6-0.
Kai sitä naiset vanhanaikaisesti jättää aloitteen tekemisen miehille mahdolliset pakit kun pelottaa. Syy, no naiset ajattelee enemmän tunteella kuin miehet. Ja jotenkin tulee tyrkky olo, jos on lukenut miehen signaalit ihan väärin. Mukavampaa silmäpelailla ym. kun tietää, että mies on todellakin kiinnostunut...
"pakit pelottaa.." "lukenut miehen signaalit väärin.."
Herranjestas ei nuo ole mitään oikeita syitä! Luuletko ettei miehet kärsi samoista ongelmista?
Nimim. Kolme kertaa pakit saanut, kolme kertaa signaalit väärin lukenut
Tuolla asenteella en ikinä saisi naisia iskettyä jos kokisin itseni tyrkyksi. Pakkeja saa aina silloin tällöin, mutta ei se haittaa.
tarkoitin, että olisi aika ylimielistä kuvitella, että on jono odottelemassa minun vapautumistani.
josta voin napsia seuraavia kun siltä tuntuu. siksi en tyrkkyile.
muutoin teen aloitteita, naisena, hyvinkin aktiivisesti, jos siltä tuntuu.
mutta jos tiedän miehen kiltiksi, ja aavistelen hänen olevan mahdollisesti kiinnostunut, mutten itse voi olla varma, kiinnostunko, olen hyvin varovainen..
kilttejä ihmisiä kohdellaan aivan erityisen nätisti.
"Soittele, jos siltä tuntuu" mies sanoi ojentaessaan käyntikorttinsa. En soittanut, enkä myöskään saanut miestä vaan sen sai joku muu, no opin itse ainakin sen, ettei kannata tuijotella liian kauan mitään sanomatta. Hiukan harmittaa toisaalta.
Ollessani Venäjällä kavereideni kanssa Pietarissa, tajusin miten naiset käyttäytyy siellä. Kaupan kassallakin eräs kaunis nainen, olisiko 25-27 vuotias ollut, vilkutteli seurueessamme olleelle miehelle ja hymyili suoraan katsoen. Tiesi heti, että on vapaa jne.. kyllä ne sen osaa, pakko myöntää.
Pakko myös se sanoa, etten itse luota itseeni niin paljon, että sen voisin samanlailla tehdä, ei ikinä.
aloitteen tekemistä vain sellaisessa tapauksessa, että miehen ei ole mahdollista tehdä aloitetta. Eli ympäristö sellainen. Silloinkin pitäisi kuitenkin olla lähes sataprosenttinen varmuus siitä, että mies on vapaa ja kiinnostunut minusta muutenkin kuin vain katselemaan. Eli käytännössä tuskinpa, koska miehet eivät näytä kiinnostustaan niin selkeästi, paitsi baareissa.
Naisena haluan tietää, että mies on kiinnostunut minusta, ja parhaiten sen saa tietää, kun mies tekee aloitteen. Jos mies ei tee aloitetta, oletan, että hän ei ole tarpeeksi kiinnostunut. Olen myös itse niin ujo, etten tee aloitteita.
Jos tietäisin, että mieskin on hyvin ujo, eikä siksi tee aloitetta, voisin harkita aloitteen tekemistä samoilla tiedoilla kuin yllä tuli esiin.
Mutta koska ujot miehet näyttävät kiinnostustaan vielä vähemmän, niin tämäkään vaihtoehto ei toteudu koskaan käytännössä.
Olen aloitteita tehnyt ja nenille on tullut. En vissiin osaa tehdä niitä oikein. Yksi vaihtoehto on tehdä tikusta asiaa. Asia voi toki olla oikeakin. Vaikeaa on kuitenkin yrittää tutustua ihmiseen, jos ei yhteistä kosketuspintaa oikein ole ja tilanne on epäselvä. Eli ei tiedä voiko mitään ehdottaa vai ei. Kuinka herkkänahkainen toinen osapuoli on. Tai kuinka hölmönä pitää. Sitten jos sitä kosketuspintaa on, tilanne on jo toinen. Silloin on helppo pyytää lounaalle tai kahville.
Itse olen sellainen, että voisin helposti lähettää tukun runoja tai kukkia tai jotain. Karmeaa on se jäätävä hiljaisuus, mikä siitä seuraa. Ei yhtään tiedä missä mennään. Onko toinen ihastunut, vihastunut tai jotain siltä väliltä. Jos toisella osapuolella ei ole mitään sanottavaa, niin sitten kai ei ole. Vedän siitä kuitenkin nopeasti sellainen johtopäätöksen, että häivy.
Sitten jos odottelee niitä miesten aloitteita, niin niitä saakin sitten odotella. Ja ainakin omat kokemukset on tosi huonot.
Vaikutat 99% todennäköisyydellä vainoojalle jos puolituntemattomille lähetätä tukun runoja tai kukkasia. Näissä tapauksissa nainen miettii vaihtoehtoja että soittaako heti poliisille, tutuilleen paniikissa ja todennäköisesti yrittää vältellä sinua ilman että saa sinua suuttumaan. Eli jäätävä hiljaisuus on sitä kun sinuun ei uskalla olla missään yhteydessä tai ainakin mahdollisimman neutraalissa yhteydessä, ette sekoa.
Olet oikeassa. Jos naiselta tulisi runo ja kukkia sekä kiinnostusta olisi minun puolelta jonkin verran ilmassa niin olisin peloissani. Siinä nimittäin pelottaisi että olisin tavannut juuri elämäni naisen.
Pelokas mies ei ole kovin kaunista katseltavaa. Seuraava.
Älä höpötä. Tuollaisia miehiä ei vaan enää ole. Jos mies saa jäätävän hiljaisuuden vastaansa, niin kyseessä on kusipää-ämmä, jolla ei ole käytöstapoja. Ja sanon tämän itse naisena. Hyvä vaan, että selvisi kusipäisyys miehelle heti alussa.
Ja sama koskee tietysti myös vastaamattomia miehiä.
Vastaus oli siis -> itsepuollustu nainen-nimimerkille.
Kyllä olen joskus tehnyt aloitteen. Joskus on käynyt hyvin, useammin huonosti. Joskus olen kuullut senkin,että kiinnostus on lopahtanut epänaiselliseen aloitteen tekoon... joopa joo... Vaikiaa on, mutta edelleen aion joissain tapauksissa tehdä aloitteen.
Kokenut; tein aloitteen ja mies taisi säihkähtää... No, ainakin ei jääty jahkailemaan, asia tuli selväksi
No siis, joo, mä olen kanssa tommonen tosi reippaan oloinen nainen, ja niinhän mä muuten olenkin... Mutta ihan auttamaton nynny nysverö hannari mitä tulee aloitteisiin ja ihastumisiin. En todellakaan vaikutakaan ujolta, uskallan heittää läppää, no, en aina sitäkään, mutta eniveis, uskalla olla sillä tavalla kiinnostunut, että flirttailen, mutta en vaan millään meinaa uskaltaa sitten mitään varmaa viestiä laittaa. Mä olen kyllä ihan nätti nainen ja joo, on musta joskus tykättykin, mutta mulla on semmoinen pelko, että se mies säikähtää, että mitä toikin yrittää... Vaikka se ois selvästikin ihastunut, niin jotenkin mulle iskee semmoinen kammo, että se pitää mua jonain horatsuna tai päällepäsmärinä tms. kun muutenkin olen jo semmoinen rempseä, jos vielä käyn iskemään. Tiedän: naurettavaa, enhän mä itsekään ajattele niin, mutta silti!
Olen saattanut pyytää johonkin sivumennen ikäänkuin, mutta niitä vihjeitä miehet ei kyllä koskaan tajua... Treffeille en uskaltaisi pyytää, mä nostan hattua niille miehille ja naisille, ketkä uskaltaa, vaikka pakit tuliskin. Mä uskallan tehdä lähes kaikkea muuta, mutta en vaan sitä.
Joten kyllä se miehelle se aloite jää, jos se ei pyydä treffeille, menee se tilaisuus ohi, vaikka mä olen miten yrittänyt kerätäkin joskus rohkeuteni ja ajatellut, että no nyt mä kyllä... Mutta en. Tutustumaan mä pystyn, että siis sillee tosiaan, ettei siinä ole mitään sen kummempaa, mutta jos mies ei vie sitä pidemmälle, pidemmälle se ei mene.
Mutta siis, jos se sun nainen ei ollut edes niistä tutustumisyrityksistä kiinnostunut, että menit juttelemaan ja muuta, eikä mitään kiinnostusta ollut, niin ei se sitten vaan ollut edes kiinnostunut. Kun siis sanot että tutustumisyrityksiä, eli siis te ette tutustuneet, vaan ne jäi yritykseksi? No juu ei, ei se sitten vaan ole ollut kiinnostunut.
Toisaalta, mun mielestä miehen aloite on jotenkin romanttinenkin ja kun mä muuten olen kaikkea muuta kun vanhanaikainen, niin on muutamia asioita, mitä mä toivon, ja yksi niistä ois se, että mies on se, joka pyytää treffeille. Ei senkään tartte muuten mitään metsämieskurssia suorittaa ja luolaa omistaa, mutta se vaan mun mielestä ois jotenkin kivaa. Ehkä mä siksi nynnyilenkin edes siinä, että jotenkin... niin, on ihanaa, kun joskus vielä avataan ovi, mies auttaa auton kanssa (mä pystyn kyllä korjaamaan sen itsekin, mutta silti) ja pyydetään treffeille :) Mä olen sillälailla hupsu.
Tuossa tapauksessa tuo nainen kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin sinä.
Reipas ja sosiaalinen, mutta jotenkin ujon oloinen samalla sillä tavoin että todella vaikea tulkita onko hän kiinnostunut vai ei. Lopulta aattelin ettei ollut kiinnostunut, mutta mietin että olisko häneen pitänyt vain yrittänyt hanakammin tutustua että turhaan odottelin hänen muunlaisen aktiivisen luonteen perusteella että hän tekisi aloitteen poikasta itsekin.
Itteäni nimenomaan olisi harmittanut se että olisi ollut kiinnostunut, mutta asiat jäi puolitiehen. Tietynlaista tutustumista yrittelin, mutta tilanteet olivat aina hieman hankalia. Hän vaikutti kiinnostuneelta välillä, muttei ehkä ollut riittävän kiinnostunut varsinkaan siihen sitten että tekisi aloitteen tai toisaalta että olisi noissa tapauksissa ollut halukas tutustumaan.
Hänen suhtautuminen minuun on ollut jotenkin hämmentävän ristiriitaista ja omituista. Ehkä tällainen mies jotenkin oudoksuttaa sitten häntäkin.
Mutta jatkossa jonkun naisen kanssa olen sitten viisaampi eli en jätä aloitteita kytemään tai naisen harteille. Mielestäni sellaisessa tapauksessa jossa nainen ei ole valmis minkään muotoiseen aloitteeseen niin se on se nainen joka kävelee sen mahdollisen onnensa ohi.
Sitte voi todella olla harvinaisen "hupsu".
Hmm... Mielenkiintoista!
Itse olen tehnyt naisena 95 prosenttia aloitteista tähän 28 vuoteen. Noista 5 prosentistakin miehiä vain 2 prosenttia on ollut selvinpäin.
Ulkonäöstä ei ole kyse... en ole ylipainoinen ja olen ihan suht hyvännäköinen.
Tuntuu vain että aloitteiden tekeminen on nykyään naisten hommaa.
Olen (nainen) useinkin tehnyt aloitteen vihjaamalla selvästi, että voisimme tavata. Yleensä näistä aloitteista on seurannut vain seksisuhde. Minulle onkin tullut tunne, että mies kai sitten oikeasti on sellainen otus, joka haluaa metsästää saaliinsa. Vaikka hänen saisi syliinsä unelmiensa naisen, niin nainen ei kiinnosta, koska nainen oli aloitteellinen ja reipas. Miehet ilmeisesti kokevat pelottavana tällaisen käytöksen naisen taholta.
Kaksien treffien lopuksi kysäisin, että olisi mukava tavata uudestaan ja ehdotin paikkaakin. No tämän jälkeen miehelle tulikin kiireitä ja rupesi mies viilenemään, eikä yhteydenpitoa enään tullut. Joten taisin olla liian aloitteellinen.
Minä en ainakaan koe pelottavana ko. käytöstä - en sitten millään tasolla, päinvastoin. Aloitteellisuus naisen puolelta ei vähennä kiinnostustani häneen yhtään, paljon todennäköisemmin se lisää sitä. Kyllä avoimet, sosiaaliset, reippaat ja aloitteelliset naiset vetävät pisteet selkeästi kotiin meikäläiseltä.
Joku on sanonut että naisen kannattaa sanoa miehelle että minusta olisi tosi kiva jos pyytäisit vaikka elokuviin joskus. Silloin aloite tavallaan jää kuitenkin miehelle niinkuin sen kuuluukin jäädä.
En tiedä muista miehistä, mutta mulle kyllä naisen kannattaisi sanoa suoraan tyyliin: "Pyydä mut elokuviin? :)".
No, minä olen tehnyt paljonkin aloitteita ja rukkaset olen saanut vain pari kertaa. Viimeinen aloite johti nykyiseen pitkään parisuhteeseen ja olen tyytyväinen. Olen kiinnostunut lähinnä ujoista ja kilteistä miehistä, eivätkä he uskalla lähestyä minua, joten minä teen aloitteet, tai tein sinkkuaikoinani. Myönnettäköön, että naisia en ole niin uskaltanut lähestyä, vaikka naisetkin kiinnostavat, kun ei ole oikein varmuutta siitä, tykkäisivätkö he siitä...
En usko sukupuolirooleihin.
seurustelen neljättä vuotta nykyisen avopuolison kanssa ja tavatessamme aloitteen tein minä.
jos olisin sinkku, en varmaan uskaltais enää miehille lähteä mitään suoraan ehdottamaan. jos olisin jostakusta kiinnostunut, tekisin sen kyllä selväksi, hymyilisin, flirttaisin minkä ehtisin ym. antaisin ymmärtää ja sitten odottaisin, mitä mies tekee.
tuntuu että kun on miehiä joskus lähestynyt, tekee itsensä liian helposti tykö ja sitten sattuu yksiin semmosen kaverin kanssa, joka ei välttämättä olekaan itsestä niin kauheasti kiinnostunut. miehet tykkää haasteista. uskon sukupuolirooleihin vilpittömästi. t. nainen 25vee