Olen seurustellut uuden poikakaverini kanssa jo 8kk. Alussa tai ennen me nähtiin joka päivä. Hänellä oli aikaa, meillä oli hauskaa ja rahaa oli tarpeeksi. Hän on 4kuukauden päästä valmis pilootti. Tienaa hyvin mutta nyt kuukausi sitten hän alkoi hommiin vielä muussakin alassa koska siitä voi tienata hyvin ja poikaystäväni ajattelee vain ja ainoastaan rahaa. Onhan se totta että raha on tärkeä asia että sitä on mutta onko se sitten niin tärkeä jos suhde jo alkaa kärsimään siitä että tienataan rahaa ja vietetään enemmän ja enemmän aikaa töissä ja aina tullaan myöhässä kun töissä oli vielä sitä ja sitä tehtävänä. Hän saa vapaasti tehdä töitä mutta mitä enemmän tekee sitä enemmän tienaa mutta meillä on jo paljon rahaa. Ei me tarvita enempää. Aina olen kiukkuinen kun saan odottaa 3 tuntia koska herra on myöhässä. Ja se ei tapahdu vaan kerran vaan aina. Joka ikinen kerta kun hän sanoo minulle että tulee tiettyyn kellon aikaan voin laskea siihen heti pari tuntia lisää. Olen ihminen joka tarvitsee paljon hellyyttä ja aikaa oman rakkaan kanssa mutta tämä kuukausi on ollut yhtä tappelemista. Jos hän ei ole töissä niin sitten puhelin soi ja työt tulee kännykän kautta tehtyä ja minunkin kanssa vaan jutellaan työasioista. Mitä mulle kuuluu ei edes kiinnosta häntä. Tietää että en tykkää kun hänellä on niin vähän aikaa mutta hän puolustelee sanomalla että hänhän tienaa meidän tuleivaisuutta varten. Mutta kun ei me säästetä edes. Käydään joka päivä syömässä ja tuhlataan mitä keretään.
Nyt en edes näe onko suhteellamme mitään tulevaisuutta. Olen epäonnellinen!
Nyt en edes näe onko suhteellamme mitään tulevaisuutta. Olen epäonnellinen!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olin itse samantyyppisessä tilanteessa joitakin vuosia sitten omassa suhteessani. Miehen elämä pyöri duunin ympärillä ja mun elämä miehen tulemisten ja menemisten "armoilla". Aika nopeasti mua alkoi tökkiä ennen muuta oman käytökseni aikaansaannos miehessäni, eli se, että hän joutui aina pyytelemään anteeksi myöhästymisiään jne., se ei tuntunut hyvältä kummastakaan.
Mä löysin ratkaisun uudesta harrastuksesta. Sain uusia ystäviä, tekemistä ja ajattelemista ja puheenaiheita keskusteluun miehenikin kanssa. Lisäksi mieskin sai vihdoin kokea sen, miltä tuntuu tulla kotiin, jossa kukaan ei odotakaan häntä, ei vaadi häneltä mitään eikä syyllistä häntä mistään. Hänpä ei oikein pitänyt siitäkään! : )
No, juteltiin, riideltiin ja opittiinpa taas yksi läksy elämisestä parisuhteessa.
Nykyään mieheni on työssäänkin jo ns. kannuksensa ansainnut, joten hänen ei enää tarvi tehdä vaikutusta työnantajaansa ja voi siis tulla kotiin työajan päätyttyä niin kuin normaalia on. Kännykkäkin suljetaan kun vapaa-aika alkaa koskapa työ ei vaadi päivystämään 24t vuorokaudessa.
Nykyään meillä on yhteisiä harrastuksiakin ja aikaa olla kaksin kotonakin. Se on yhtäkkiä ihan kivaa vaihtelua siihen jatkuvaan menemiseen ja tulemiseen ja kellon perässä laukkaamiseen.
Uskon siis, että aikanaan sunkin mies kyllä hiffaa sen, mitä hänellä jo on ja mistä hän jää armotta paitsi ellei muuta maailmansa arvojärjestystä. Uusi duuni on varmasti tärkeä pätemisen paikka hänelle, mutta kyllä sekin tarve hänessä tasaantuu ajan myötä.
Keskity sinä tekemään omasta elämästäsi mahdollisimman mukava. Toteuta itseäsi niin kuin miehesikin vaan tekee ja pyri löytämään onnellisuutta nykyisen pahan mielen tilalle. Elämässä on erilaisia aikajaksoja ja juuri nyt te elätte niistä kahta päällekkäin: "uran luomista"/kodin rakentamista ja tuoreessa rakkaussuhteessa elämistä. Joskus kaiken yhdistäminen on rankaa, mutta aikansa kutakin.
Ymmärrän sen että sinua ottaa päähän tuollainen, mutta tosiasia on, että se on arkipäivää. On aivan normaalia että joutuu viettämään aikaa yksin, puolison ollessa töissä. Siihen on vain totuttava, keksi itsellesi harrastuksia. Ja kun sitten olette poikaystäväsi kanssa yhdessä, viettäkää laatuaikaa, laittakaa puhelimet kiinni. Minulla ja miehelläni on sellainen tilanne että minä olen monesti yöt töissä ja mieheni taas päivisin ja illat ja viikonloputkin on useasti työntekoa. Tämän takia on oppinut arvostamaan toisen läsnäoloa, eikä aika kulu ainakaan tappelemiseen. Kun ei koko ajan tuijota toisen naamaa, pysyy suhde vireänä ja hohdokkaana. Kun on muutakin elämää, ei tule tylsistymistä. Ja onhan se hyvä asia, että sieltä sukan varresta löytyy hieman pahan päivän varalle ja että voit olla varma että joka päivälle riittää ruokaa ja laskut tulee maksettua. Tsemppiä, koeta tottua tilanteeseen!