Mietinpä vaan tässä olinko typerä kun kohtasin parin naisen tällaisissa tilanteissa.
Kävin Virossa ja päivällä kauppakeskuksessa virolainen nainen kysyi että saako soittaa kamulleen, jota odottaa, koska itsellä oli akku menny.
Ulkomaalainen nainen kysyi missä uimahalli on täällä isossa Suomen kaupungissa missä asun. En ollut niin varma missä suunnassa se oli vaikka oisinkin tiennyt mitenkä sinne mennä.
Mietinpä vain näitten tapausten perusteella että ehkäpä järkevämpänä sinkkumiehenä oisin yrittänyt saada jotain jatkoa. En ollut mitenkään ihastunut noihin naisiin, ne olivat suht normaaleja. Oisin voinut mennä näyttämään sille toiselle missä se uimahalli on ja vaikka mennä itse mukaan uimaan ja yrittää tutustua. Tai sit sen virolaisen kanssa oisin voinut mennä juttelemaan kahvilaan jos sitä sen kamua ei kuulunutkaan. Sillähän tavoin ne monet sinkkumiehet löytää jonkun naisen itselleen, ehkäpä menevät jopa naimisiin tällaisen tutustumisen kautta. Kuvittelen kai liikaa että pitäs heti ihastua ja rakastua johonkin, kaiken pitäis olla romanttista, tunteiden pitäs olla vahvoja ja varmoja. En vaadi naiselta niin paljoa, vaadin vaan kai liikaa tunteiden suhteen. Kaipa se sinkkuus on näin ollen vaan rangaistus laiskuudesta, siitä ettei vaan yrit käyttää tilaisuuksia hyväkseen. Silti sitä mietin että onpa typerää jos pyrkii liikaa naisen seuraan jonka seurassa ei vähän ajan päästä näytä olevan juuri ollenkaan samalla aaltopituudella. Typerämpää kai on yrittämättä juuri ollenkaan.
Mitä mieltä ootte siitä rakastumisesta/ihastumisesta, onko se tärkeä motiivi ulos pyytämiselle ? Onko se yliarvostettua ?
Kävin Virossa ja päivällä kauppakeskuksessa virolainen nainen kysyi että saako soittaa kamulleen, jota odottaa, koska itsellä oli akku menny.
Ulkomaalainen nainen kysyi missä uimahalli on täällä isossa Suomen kaupungissa missä asun. En ollut niin varma missä suunnassa se oli vaikka oisinkin tiennyt mitenkä sinne mennä.
Mietinpä vain näitten tapausten perusteella että ehkäpä järkevämpänä sinkkumiehenä oisin yrittänyt saada jotain jatkoa. En ollut mitenkään ihastunut noihin naisiin, ne olivat suht normaaleja. Oisin voinut mennä näyttämään sille toiselle missä se uimahalli on ja vaikka mennä itse mukaan uimaan ja yrittää tutustua. Tai sit sen virolaisen kanssa oisin voinut mennä juttelemaan kahvilaan jos sitä sen kamua ei kuulunutkaan. Sillähän tavoin ne monet sinkkumiehet löytää jonkun naisen itselleen, ehkäpä menevät jopa naimisiin tällaisen tutustumisen kautta. Kuvittelen kai liikaa että pitäs heti ihastua ja rakastua johonkin, kaiken pitäis olla romanttista, tunteiden pitäs olla vahvoja ja varmoja. En vaadi naiselta niin paljoa, vaadin vaan kai liikaa tunteiden suhteen. Kaipa se sinkkuus on näin ollen vaan rangaistus laiskuudesta, siitä ettei vaan yrit käyttää tilaisuuksia hyväkseen. Silti sitä mietin että onpa typerää jos pyrkii liikaa naisen seuraan jonka seurassa ei vähän ajan päästä näytä olevan juuri ollenkaan samalla aaltopituudella. Typerämpää kai on yrittämättä juuri ollenkaan.
Mitä mieltä ootte siitä rakastumisesta/ihastumisesta, onko se tärkeä motiivi ulos pyytämiselle ? Onko se yliarvostettua ?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Puhuit vähän mutta asiaa. Oli mukavaa luettavaa.
Mun mielestä se rakastuminen/ihastuminen kuuluu asiaan ja kun se tunne tulee niin se on mahtava tunne ja se juuri johtaa siihen että sitä tekee niinkuin tekee eli pyytää vaikka ulos. Miks sitä pitäis väkisten ketään pyytää esim ulos vain siksi että tavataan niin tehdä. Nimimerkillä kokemusta ulosmenosta miehen kanssa jonka kanssa ei ollut yhtään mitään puhuttavaa ja se vasta kamalaa oli.
Tsemppiä vaan kai se meitäkin vastaan vielä se oikea joskus kävelee :)
EI SIIS YLIARVOSTETTUA OLLENKAAN
voi ne tunteet herätä myöhemminkin, kunhan toinen alussa tuntuu edes jollainlailla miellyttävältä ja kiinnostavalta.
Kokemusta on.
... kyllä sattu sellanen tapaus, että kahville mentiin, vaikkei oikein napannukaan... Ja uudestaankin nähtiin, vaikka edelleen oli "no mennään nyt, kun ei o muutakaan"-fiilikset... Loppupeleistä ihastuminen tuli ajan myötä, kun oppi hiukan toisen luonnetta... Mutta täytyy myöntää, että tässäkin tapauksessa kuiteki ulkonäkö oli aika merkittävä tekijä... Ilman peikkotukkaa ei ois tullu sitä ensimmäistäkään kertaa... Että kyllä siitä jotain kemiaa täytynee löytyä!!! Tsemppiä!
Jos jäät odottelemaan sitä, että jalkasi lähtevät alta jonkun tavatessasi, saatat joutua odottelemaan pitkään. Kaikki jaksavat jauhaa siitä, että kyllä se oikea tulee kun sen aika on. Jos uskot kohtaloon ja johdatukseen, odottele pois vain. Mielestäni tuo on kuitenkin vain tekosyy olla tekemättä asian eteen yhtään mitään. On niin paljon helpompaa istua kotona.