Laitetaan nyt vaikka tänne sinkkupalstalle, tätä ihmettelyä...
Ja sitten asiaan... Eli olenko minä ainoa yli kolmekymppinen, joka ei (vieläkään) tunne itseään kunnolla aikuiseksi ? Siis joskus sitä ihmettelee, kun tuntuu, että ei ole muuttunut juuri miksikään ihmisenä siitä, mitä oli joskus 20-25 vuotiaana. Ehkä sitä on joissain asioissa hieman rauhoittunut, mutta muuten sitä on ihan samanlainen kuin ennenkin.
Ja luultavasti kyse on siitä, että kun omassa elämässä ei ole juuri mitään niistä asioista, mitä lapsuudessaan piti "aikuisten" elämään kuuluvina. Siis esimerkiksi omilla vanhemmillani ja kaikilla muillakin aikuisilla oli perhe, omakotitalo/omistusasunto vakituiset työpaikat ja elämänmeno hyvin vakiintunutta. Ja aikuiset esimerkiksi pukeutuu tietyllä tavalla ja kuuntelee tietynlaista musiikkia (iskelmää)
Ja itsellä on vuokrakämppä, pätkätöitä/työttömyyttä, ja perheestä ei tietoakaan ja suunnittelen muuttoa ulkomaille (Ja mielenkiinnolla myöskin odotan, että milloin musiikkimakuni vaihtuu :-))
Tietysti on todettava, että ei tässä mitään lapsiakaan enää olla. Siis siinä mielessä, että ei osaisi kantaa vastuuta ja huolehtia asioistaan.
Ja toisaalta taas... Tietyllä tavalla minun mielestäni "aikuisuuteen" kuuluu valitettavan monella ihmisellä tietynlainen elämään kyllästyminen ja pessimismi. "Ei siitä kuitenkaan tule mitään, ei kannata edes yrittää" -tapainen ajattelu, johon yritän välttää lankeamasta elämässäni.
Ja sitten asiaan... Eli olenko minä ainoa yli kolmekymppinen, joka ei (vieläkään) tunne itseään kunnolla aikuiseksi ? Siis joskus sitä ihmettelee, kun tuntuu, että ei ole muuttunut juuri miksikään ihmisenä siitä, mitä oli joskus 20-25 vuotiaana. Ehkä sitä on joissain asioissa hieman rauhoittunut, mutta muuten sitä on ihan samanlainen kuin ennenkin.
Ja luultavasti kyse on siitä, että kun omassa elämässä ei ole juuri mitään niistä asioista, mitä lapsuudessaan piti "aikuisten" elämään kuuluvina. Siis esimerkiksi omilla vanhemmillani ja kaikilla muillakin aikuisilla oli perhe, omakotitalo/omistusasunto vakituiset työpaikat ja elämänmeno hyvin vakiintunutta. Ja aikuiset esimerkiksi pukeutuu tietyllä tavalla ja kuuntelee tietynlaista musiikkia (iskelmää)
Ja itsellä on vuokrakämppä, pätkätöitä/työttömyyttä, ja perheestä ei tietoakaan ja suunnittelen muuttoa ulkomaille (Ja mielenkiinnolla myöskin odotan, että milloin musiikkimakuni vaihtuu :-))
Tietysti on todettava, että ei tässä mitään lapsiakaan enää olla. Siis siinä mielessä, että ei osaisi kantaa vastuuta ja huolehtia asioistaan.
Ja toisaalta taas... Tietyllä tavalla minun mielestäni "aikuisuuteen" kuuluu valitettavan monella ihmisellä tietynlainen elämään kyllästyminen ja pessimismi. "Ei siitä kuitenkaan tule mitään, ei kannata edes yrittää" -tapainen ajattelu, johon yritän välttää lankeamasta elämässäni.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.