moi...
välillä must tuntuu niin kurjalta ku kaikilla mun kavereilla on joku ja ne puhuu siit koko ajan...Eli herää kysymys onko mussa joku vika... en oo mitenkään ulos suuntautuva tapaus, mutta en ole myöskään mikään hiljanen hessukka joka olis vetäytyny omaan kuoreensa...onhan tietysti sinkkuna olemisessa hyvätkin puolensa:)
välillä must tuntuu niin kurjalta ku kaikilla mun kavereilla on joku ja ne puhuu siit koko ajan...Eli herää kysymys onko mussa joku vika... en oo mitenkään ulos suuntautuva tapaus, mutta en ole myöskään mikään hiljanen hessukka joka olis vetäytyny omaan kuoreensa...onhan tietysti sinkkuna olemisessa hyvätkin puolensa:)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sama homma... varsinkin kun taas tulee kesä ja sukulaisten häät sun muut kissanristiäiset pukkaa päälle. Muut kun saapuvat sinne vaimojensa ja tyttöystäviensä kanssa käsi kädessä ja minä poika saavun tukka sekaisin, kraka umpisolmussa ja smokki rypyssä säälikatseiden ja "kyllä sä vielä jonkun löydät" -kommenttien saattelemana =þ
Kaipa tähän sinkkuuteenkin ajan myötä tottuu :)
Itse kyllä taidan jättää kaikki kissanristijäiset yms väliin. Ennen asia onnistui kun sanoi että on töitä. Silloin olikin ja kaksin kappalein. Elämään ei muuta mahtunutkaan kuin työtä ja nukkumista.
Itse en jaksa enaa katsoa toisten onnea ja jätän varmasti kaikki seuraavat häät yms väliin. Toisaalta en tiedä enää ketään sukulaista kenen häät voisivat tulla eteen. Hmm. serkku, mutta hänkin on vielä peruskoulussa, joten ei seuraaviin 5 vuoteen ainakaan. Kaverien yms häät voisivat olla mahdollisia, mutta tällä hetkellä ei ole mitään sellaista tiedossa. Parempi vaan jättää muut rauhaan ja olla pilaamatta heidän juhliaan tai omaa mieltään.
Oikeesti mitä ihmeen merkitystä? Ei ihmiset jakaudu sen mukaan onko sinkku vai ei-sinkku. Yksin tänne synnytään ja yksin kuollaan. Partnerit vaihtuu tai sitten niitä ei ole ollenkaan. Ite joutuu ja saa oman elämänsä elää ja tehdä ratkaisunsa. Monetkin asiat omassa elämässä on tärkeimpiä ja pysyvämpiä kuin se, että onko se sinkku vai ei.
...jo toivon, että suhtautuisin itsekin asiaan noin viileästi. Mutta totuus on, että en voi kuvitella mitään, *en yhtään mitään* tärkeämpää asiaa elämässä, kuin rakkaus. Jos tietäisin, etten koskaan löytäisi rakkautta, ei täällä maan päällä olisi minulle enää mitään syytä olla. Tässä en nyt sitten tarkoita mitään itsetuhoista, vaan koetan vain painottaa kuinka tärkeänä minä asian koen.
Olen melkein sanaton. Ihan kun joku olisi lukenut ajatuksiani ja kirjottanut kaikki nämä viestit!
Mulla ei ole yhtään mitään lisättävää, ymmärrän täysin. Enkä osaa vastata kysymykseen "onko mussa (meissä) jotain vikaa?". Olen kysynyt sitä niin monta kertaa itseltäni, etten enää lainkaan tiedä. Itseään on vaikea nähdä objektiivisesti, sitä on liian lähellä nähdäkseen.
Mulla on kyllä aivan sama juttu... sinkkuna elelen :) Kyllähän se olisi kiva käpertyä oman miehen kainaloon tällaisena sateisena päivänä...
Joskus kans tuntuu, että mikä mussa on vikana, kun en seurustele, mutt' sitten ajattelee, että kyllä munlaisia löytyy varmasti muualtakin. Ehkä oon vähän ujo, mutta en kuitenkaan mikään hiljainen hissukka... ehkä sopivaa vaan ei oo osunut vielä kohdalle :)
Ehkä parempi sinkkuna kuin seurustella jonkun kanssa, joka ei kuitenkaan oo ihan mun tyyppiä... osaan elää myös yksin, toisin kuin monet muut :)
Mutta kesällä rakkaus kukoistaa, niin ehkä se amorin nuoli osuis muhunkin tänä kesänä ;)
Jep,hyvin helposti kokee itsensä epäonnistuneeksi,varsinkin kun suurin osa kavereista seurustelee ja ne ketkä eivät seurustele eivät näe sitä ongelmana,vaan viihtyvät vapaina baareissa.
Olen itse ihan tavallisen näköinen jätkä ilman suurempia vikoja,mutta olen vähitellen alkanut miettiä että joku mättää,varmaan se että olen hyvin hiljainen uusien ihmisten kanssa.Tulen kuitenkin hyvin toimeen naisten kanssa,mutta aina kuulen lauseen:Ollaan vain kavereita!Voiko monet rukkaset saanut enää pahempaa kuvitella,hitto soikoon!Myös lause "vielä joskus löydät jonkun"ahdistaa,vaikka ihmiset tarkoittavat hyvää.
se on vaa omasta tahdost kii.. joko haluu jonku ja löytää tai ei haluu ja ei löydä.. koittakaa ymmärtää.. x)
no tottakai sitä jonkun löytää. aivokuolleen merinorsun tai sitte jonkun järkyn bimbon joka ässä sihisee ylimielisen ärsyttävästi tai muun kanan. mutta sellasta tavallista, mukavaa, järkevää, ja mukavan näköstä jonka kanssa haluaa elää loppuelämänsä ei kyllä niin vaan löydy.
ja siinä vaiheessa kun on ite se aivokuollu merinorsu on asiat todella huonosti. kyllä sillonki haluais jonku löytää, mutta mahdollisuudet nolla.
ei ole mitään hyvää, päin vastoin vituttaa kokoajan!