Hei
Tarvitsisin ennen kaikkea nyt kokemuksia ja mielipiteitä ihmisiltä jotka ovat olleet vastaavassa tilanteessa kuin minä.
Erosin kolmen vuoden avoliitosta vähän päälle vuosi sitten. Heti eroni jälkeen tapasin nykyisen mieheni. Tunsin etten ole valmis seurustelemaan, mutta olin kuitenkin hyvin innokas tapailemaan miestä seuran vuoksi koska hän oli niin hyvännäköinen jne. Mies kertoi ettei ollut seurustellut ikinä, ja tapailu jatkui kolme kuukautta ilman että edes puhuimme tykkäämisestä tai mistään, sen tunsi että toisen seurassa viihtyy ja tykkää toisesta, mutta kumpikaan ei halunnut mitään myöntää, kai itseään varjellakseen. Asuimme tuolloin eri paikkakunnilla ja näimme lähinnä viikonloppuisin. eräänä kertana mieheni ystävät olivat kanssamme baarissa ja meidän piti käydä vain muutamalla, mutta tulin humalaan ja halusin baariin. mieheni suuttui koska hänellä oli töitä seuraavana päivänä, ja lähti kotiin. minä lähdin uhmalla hänen ystäviensä kanssa baariin. Hänen parhaalla ystävällään on vaikea parisuhde, jonka ongelmista tiesin jo silloin. muuten tämä ystävä on sen tyyppinen että tullaan juttuun jne. no siiinä kävi sitten niin että juotiin shotteja, tanssittiin ja tanssilattialla mies otti kiinni vyötäröltä. mentiin istumaan ja alettiin suudella. suudeltiin baarissa muutaman kerran. mies oli tosi innoissaan ja jossain vaiheessa mua alkoi ihan ällöttää koko touhu. tiesin kokoajan että teen väärin, vaikka virallisesti en missään parisuhteessa olllutkaan. tultiin samalla taksilla pois tyypin ja muiden mieheni ystävien kanssa, ja aikaisemmin illasta oli ollut puhetta että jos mun mieheni ei avaa ovea kun nukkuu, menen hänen ystäviensä luo yöksi. mies kuitenkin tuli vastaan, ja hyvä niin, en olisi halunnut mennä kännissä minnekään hänen ystäviensä luo.
kerroin heti yöllä mitä on tapahtunut. kertoessa tunsin, että tämä suhteenalku on varmastikin nyt tässä. mieheni meni niin pois tolaltaan että jäi pariksi päiväksi sairauslomalle. koko seuraavan päivän keskustelimme, ja itsekin tunsin että haluaisin silti jatkaa tutustumista häneen ja katsoa miten käy. Mieheni ystäväkin soitti hänelle ja kertoi mitä tapahtui, ja he näkivät kasvotusten ja keskustelivat. ystävä katui niin kovasti että oli lähes itsetuhoinen. minäkin kaduin, mutta eniten tunsin että miten olen joutunut tähän soppaan.. ja eikö tunteeni nykyistä miestäni kohtaan olleetkaan vahvat? kuitenkin jatkettiin tapailua ja viime kesäkuun alussa päätimme alkaa seurustella. seurustelu alkoi niin että olimme tapailleet kyllä koko ajan, mutta minä en vaan ollut valmis olemaan virallisesti suhteessa.. se tuntui liian raskaalta, sillä edellisestä erosta oli niin vähän aikaa.
tämän kaiken jälkeen meillä meni loistavasti viime syksyyn saakka. sen jälkeen mies on lähes joka kerta kännissä alkanut haukkua minua, jättänyt minut useasti, kerran jopa sylkenyt naamalleni kaksi kertaa, keksinyt vaikka mitkä solvaukset mitä vain on keksittävissä. tämä kaikki johtuu kuulema siitä luottamuspulasta, että minuun ei voi luottaa, olen huora jne. olen kertonut miehelleni että nuorempana aikaisemmissa suhteissani suutelin toisia poikia aika hepposin perustein. kuitenkin koko aikuisikäni eli 21-vuotiaasta eteenpäin, ja viimeisimmässä pitkässä suhteessa, mitään sen tyylistä ei tullut mieleenikään tehdä. tunsin että olen kasvanut nuoruuden hölmöilyistä.. mutta kuitenkin suutelin silloin mieheni ystävää. näitä nuoruuden suhteita mies käyttää myös todisteena minua vastaan, etten ole luottokelpoinen..
mies on kuitenkin niin ihana, ja jotenkin kaiken tämän arvoinen, mutta ei kuulema luota minuun vielä tippaakaan. se mitä teimme hänen ystävänsä kanssa oli kuulema kaksinkertainen selkäänpuukotus, ja ymmärtäähän sen.. mutta itse olen antanut jo itselleni anteeksi. toivoisin että tuollaiseen juttuun voitaisiin suhtautua jotenkin kevyemmin. tällä hetkellä luottamuspula ja miehen mustasukkaisuus pilaa suhteen, sillä en kestä haukkumista ja välillä huomaan että pelkään miestäni, tosin varmastikin turhaan koska luonteeltani olen vähän miellyttämisen haluinen. mies on nyt mm. sanonut, että jos lähden 2 vkon matkalle, on suhteemme ohi. noin uhkailtuaan hän kuitenkin tulee aina järkiinsä ja myöhemmin sanoo että ei hän voi minua niin kontrolloida.
itse toivun edelleen vakavasta burnoutista jonka sain 4 vuotta sitten. jotenkin tuntuu että kannattaako minun jaksaa vielä? voiko luottamus rakentua? on mennyt vasta vuosi kun olemme tunteneet, ja jotenkin tunnen että miehessä on kuitenkin jotain sellaista, mistä haluan pitää kiinni. näkisin meillä tulevaisuuden..rakastamme toisiamme todella paljon ja meillä on kertakaikkisen ihanaa yhdessä. jos vain meillä olisi luottamus. mutta oma jaksaminen tulee vastaan.
itse haluaisin siksi jatkaa, koska tunnen tarvetta asettua aloilleni, alkaa muodostaa yhteistä elämää jonkun kanssa, ja tunnen että ns. sinkkuelämän aikainen etsiminen on ohitse.
Tarvitsisin ennen kaikkea nyt kokemuksia ja mielipiteitä ihmisiltä jotka ovat olleet vastaavassa tilanteessa kuin minä.
Erosin kolmen vuoden avoliitosta vähän päälle vuosi sitten. Heti eroni jälkeen tapasin nykyisen mieheni. Tunsin etten ole valmis seurustelemaan, mutta olin kuitenkin hyvin innokas tapailemaan miestä seuran vuoksi koska hän oli niin hyvännäköinen jne. Mies kertoi ettei ollut seurustellut ikinä, ja tapailu jatkui kolme kuukautta ilman että edes puhuimme tykkäämisestä tai mistään, sen tunsi että toisen seurassa viihtyy ja tykkää toisesta, mutta kumpikaan ei halunnut mitään myöntää, kai itseään varjellakseen. Asuimme tuolloin eri paikkakunnilla ja näimme lähinnä viikonloppuisin. eräänä kertana mieheni ystävät olivat kanssamme baarissa ja meidän piti käydä vain muutamalla, mutta tulin humalaan ja halusin baariin. mieheni suuttui koska hänellä oli töitä seuraavana päivänä, ja lähti kotiin. minä lähdin uhmalla hänen ystäviensä kanssa baariin. Hänen parhaalla ystävällään on vaikea parisuhde, jonka ongelmista tiesin jo silloin. muuten tämä ystävä on sen tyyppinen että tullaan juttuun jne. no siiinä kävi sitten niin että juotiin shotteja, tanssittiin ja tanssilattialla mies otti kiinni vyötäröltä. mentiin istumaan ja alettiin suudella. suudeltiin baarissa muutaman kerran. mies oli tosi innoissaan ja jossain vaiheessa mua alkoi ihan ällöttää koko touhu. tiesin kokoajan että teen väärin, vaikka virallisesti en missään parisuhteessa olllutkaan. tultiin samalla taksilla pois tyypin ja muiden mieheni ystävien kanssa, ja aikaisemmin illasta oli ollut puhetta että jos mun mieheni ei avaa ovea kun nukkuu, menen hänen ystäviensä luo yöksi. mies kuitenkin tuli vastaan, ja hyvä niin, en olisi halunnut mennä kännissä minnekään hänen ystäviensä luo.
kerroin heti yöllä mitä on tapahtunut. kertoessa tunsin, että tämä suhteenalku on varmastikin nyt tässä. mieheni meni niin pois tolaltaan että jäi pariksi päiväksi sairauslomalle. koko seuraavan päivän keskustelimme, ja itsekin tunsin että haluaisin silti jatkaa tutustumista häneen ja katsoa miten käy. Mieheni ystäväkin soitti hänelle ja kertoi mitä tapahtui, ja he näkivät kasvotusten ja keskustelivat. ystävä katui niin kovasti että oli lähes itsetuhoinen. minäkin kaduin, mutta eniten tunsin että miten olen joutunut tähän soppaan.. ja eikö tunteeni nykyistä miestäni kohtaan olleetkaan vahvat? kuitenkin jatkettiin tapailua ja viime kesäkuun alussa päätimme alkaa seurustella. seurustelu alkoi niin että olimme tapailleet kyllä koko ajan, mutta minä en vaan ollut valmis olemaan virallisesti suhteessa.. se tuntui liian raskaalta, sillä edellisestä erosta oli niin vähän aikaa.
tämän kaiken jälkeen meillä meni loistavasti viime syksyyn saakka. sen jälkeen mies on lähes joka kerta kännissä alkanut haukkua minua, jättänyt minut useasti, kerran jopa sylkenyt naamalleni kaksi kertaa, keksinyt vaikka mitkä solvaukset mitä vain on keksittävissä. tämä kaikki johtuu kuulema siitä luottamuspulasta, että minuun ei voi luottaa, olen huora jne. olen kertonut miehelleni että nuorempana aikaisemmissa suhteissani suutelin toisia poikia aika hepposin perustein. kuitenkin koko aikuisikäni eli 21-vuotiaasta eteenpäin, ja viimeisimmässä pitkässä suhteessa, mitään sen tyylistä ei tullut mieleenikään tehdä. tunsin että olen kasvanut nuoruuden hölmöilyistä.. mutta kuitenkin suutelin silloin mieheni ystävää. näitä nuoruuden suhteita mies käyttää myös todisteena minua vastaan, etten ole luottokelpoinen..
mies on kuitenkin niin ihana, ja jotenkin kaiken tämän arvoinen, mutta ei kuulema luota minuun vielä tippaakaan. se mitä teimme hänen ystävänsä kanssa oli kuulema kaksinkertainen selkäänpuukotus, ja ymmärtäähän sen.. mutta itse olen antanut jo itselleni anteeksi. toivoisin että tuollaiseen juttuun voitaisiin suhtautua jotenkin kevyemmin. tällä hetkellä luottamuspula ja miehen mustasukkaisuus pilaa suhteen, sillä en kestä haukkumista ja välillä huomaan että pelkään miestäni, tosin varmastikin turhaan koska luonteeltani olen vähän miellyttämisen haluinen. mies on nyt mm. sanonut, että jos lähden 2 vkon matkalle, on suhteemme ohi. noin uhkailtuaan hän kuitenkin tulee aina järkiinsä ja myöhemmin sanoo että ei hän voi minua niin kontrolloida.
itse toivun edelleen vakavasta burnoutista jonka sain 4 vuotta sitten. jotenkin tuntuu että kannattaako minun jaksaa vielä? voiko luottamus rakentua? on mennyt vasta vuosi kun olemme tunteneet, ja jotenkin tunnen että miehessä on kuitenkin jotain sellaista, mistä haluan pitää kiinni. näkisin meillä tulevaisuuden..rakastamme toisiamme todella paljon ja meillä on kertakaikkisen ihanaa yhdessä. jos vain meillä olisi luottamus. mutta oma jaksaminen tulee vastaan.
itse haluaisin siksi jatkaa, koska tunnen tarvetta asettua aloilleni, alkaa muodostaa yhteistä elämää jonkun kanssa, ja tunnen että ns. sinkkuelämän aikainen etsiminen on ohitse.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minusta olet väärällä asenteella liikkeellä, jos ainut motiivisi on halusi asettua aloillesi "jonkun" kanssa.
Tuolla ei pitkälle pitkälle pötkitä! Jos olisit huumaantunut rakkaudesta ja intohimosta niin et olisi mennyt suutelemaan ketään muuta. Jotenkin ymmärtäisin vä-hän käytöstäsi, jos olisi takana piiiitkä 20v suhde takana,se olisi ymmärrettävissä jollakin jännityksen haulla tai oman viehätysvoiman testauksella, mutta että noinkin alussa suhdetta....noup! Minusta tuo ei ole muuta kuin läheisriippuvuutta ja turvallisuudenhakua.
niin ymmärrän tuon näkökulman.. tarkoitin ehkä että tunnen, etten kaipaa muuta. en voisi kuvitellakaan mitä muuta kaipaisin, ja näkisin miehessäni miehen kenen kanssa tulevaisuus voisi olla hyvä ja kenen kanssa yhteistä elämää voisi rakentaa. JOS vaan kaikki olisi hyvin. en mä tiedä.. haluaisin vain tietää, voiko tälläisestä luottamuspulasta päästä ikinä yli. eikä sitä varmaan voi tietää muuta kuin kokeilemalla. ja riittääkö mun voimat kokeilla? olen pohtinut tosi paljon tuota, että olenko mieheni kanssa vain turvallisuudesta ja läheisriippuvuudesta. jollain tasolla ehkä kyllä, koska hän tukee mua tosi paljon. mutta se on yksi syistä miksi rakastan häntä niin kovasti, että voimme keskustella kaikesta ja hän on tukenani. en tiedä onko tämä sitten kaikenkaikkiaan ihan kierolla pohjalla. haluaisin ajatella ettei se suudelma mieheni ystävän kanssa merkinnyt mitään, se oli vaan omaa hölmöyttä, jotain pyristelyä pois alkavasta suhteesta, jolla paikkasin huonoa itsetuntoa. ei se silti oikein ollut.