Mitä se kuuluisia kemia onkaan? Tässä yksi pohdinto, miehen kirjoittama...
Ensin vaaditaan tietysti molemminpuolista seksuaalista vetovoimaa.
Mielestäni pelkkä seksuaalinen vetovoima ei kuitenkaan vielä riitä "kemiaan". Omien kokemusteni perusteella olen miettinyt, että loppuosa - mutta ei todellakaan merkityksetön - on sanatonta viestintää ja sen tulkintaa.
Kuten kaikki tietänevät, ylivoimaisesti suurin osa kaikesta ihmisten välisestä kommunikaatiosta on sanatonta. Sanokoon suu mitä sanoo, niin se ei kuulosta uskottavalta, jos keho ja ääni kertovat muuta. Sanattoman viestinnän ongelmana on toisaalta se, että sitä ei voi juurikaan hallita, ja toisaalta se, että sitä on helppo tulkita väärin. Suurin osa kaikesta kommunikaatiostahan tulkitaan väärin, tuskin vähiten kehonkielen vuoksi.
Ajatukseni on, että tuo loppuosa "kemiasta" on molemminpuolista yhteensopivuutta sanattoman viestinnän ja sen tulkitsemisen suhteen. Kumpikin näkee toisen lähettävän sellaisia viestejä, joita toivoo saavansa, ja vieläpä sattuu tulkitsemaan ne likipitäen oikein. Tuolloin kumpikin ikään kuin kokee kummankin lukevan toisensa ajatukset.
"Kemioiden" säilyminen pidemmällä aikavälillä olisi tässä teoriassa sitä, että sama ilmiö jatkuisi vielä senkin jälkeen, kun alun ihastushuuma on mennyt ohi, jolloin siis varmistuisi, että tulkinnat olivat todella oikeita, eikä vain tuntunut siltä. Toisaalta tällaista viestintään perustuvaa "kemiaa" voi olla myös ilman seksuaalista jännitettä.
Tämä ajatus perustuu ainakin osin omaan havaintooni, jonka mukaan kaikki tähänastiset ihastukseni ovat olleet sellaisia, että olen heti ensinäkemisestä lähtien tehnyt heidän kehonkielensä ja äänensä perusteella tiettyjä tulkintoja heidän luonteestaan, tulkiten heidän olevan etsimäni laisia, ja olen melko pian saanut selville, että nuo tulkintani osuivat oikeaan.
Kommentteja? Kirjoitinko asiaa, ihan mitä sattuu, vai kenties tunnetun tosiasian?
Ensin vaaditaan tietysti molemminpuolista seksuaalista vetovoimaa.
Mielestäni pelkkä seksuaalinen vetovoima ei kuitenkaan vielä riitä "kemiaan". Omien kokemusteni perusteella olen miettinyt, että loppuosa - mutta ei todellakaan merkityksetön - on sanatonta viestintää ja sen tulkintaa.
Kuten kaikki tietänevät, ylivoimaisesti suurin osa kaikesta ihmisten välisestä kommunikaatiosta on sanatonta. Sanokoon suu mitä sanoo, niin se ei kuulosta uskottavalta, jos keho ja ääni kertovat muuta. Sanattoman viestinnän ongelmana on toisaalta se, että sitä ei voi juurikaan hallita, ja toisaalta se, että sitä on helppo tulkita väärin. Suurin osa kaikesta kommunikaatiostahan tulkitaan väärin, tuskin vähiten kehonkielen vuoksi.
Ajatukseni on, että tuo loppuosa "kemiasta" on molemminpuolista yhteensopivuutta sanattoman viestinnän ja sen tulkitsemisen suhteen. Kumpikin näkee toisen lähettävän sellaisia viestejä, joita toivoo saavansa, ja vieläpä sattuu tulkitsemaan ne likipitäen oikein. Tuolloin kumpikin ikään kuin kokee kummankin lukevan toisensa ajatukset.
"Kemioiden" säilyminen pidemmällä aikavälillä olisi tässä teoriassa sitä, että sama ilmiö jatkuisi vielä senkin jälkeen, kun alun ihastushuuma on mennyt ohi, jolloin siis varmistuisi, että tulkinnat olivat todella oikeita, eikä vain tuntunut siltä. Toisaalta tällaista viestintään perustuvaa "kemiaa" voi olla myös ilman seksuaalista jännitettä.
Tämä ajatus perustuu ainakin osin omaan havaintooni, jonka mukaan kaikki tähänastiset ihastukseni ovat olleet sellaisia, että olen heti ensinäkemisestä lähtien tehnyt heidän kehonkielensä ja äänensä perusteella tiettyjä tulkintoja heidän luonteestaan, tulkiten heidän olevan etsimäni laisia, ja olen melko pian saanut selville, että nuo tulkintani osuivat oikeaan.
Kommentteja? Kirjoitinko asiaa, ihan mitä sattuu, vai kenties tunnetun tosiasian?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kirjoitit tunnetun tosiasian, mikä on kuitenkin hyvä välillä sanoa ääneen, koska tuo kuuluu niihin asioihin, jotka tiedetään mutta joita harvemmin sanotaan ääneen.
Minulle "kemia" merkitsee sitä, että kokisin miehen olevan sellainen, etten ole hänen kanssaan yksin, että on jokin yhteys, ymmärrystä ja välittämistä. Tämä tulisi kai enemmän ilmi parisuhteessa. Voisin käyttää sanan "kemia" sijaan sanaa "yhteys" tai "ymmärrys". Tai "kontakti".
Sanatonta viestintää on vaikea arvioida, koska se tapahtuu lähinnä automaattisesti ja tiedostamattomasti, mutta sen merkitystä ei todellakaan pidä aliarvioida.
"Minulle "kemia" merkitsee sitä, että kokisin miehen olevan sellainen, etten ole hänen kanssaan yksin, että on jokin yhteys, ymmärrystä ja välittämistä. Tämä tulisi kai enemmän ilmi parisuhteessa. Voisin käyttää sanan "kemia" sijaan sanaa "yhteys" tai "ymmärrys". Tai "kontakti"."
Menee ehkä pilkutukseksi, mutta pitäisin tässä kaksi asiaa erillään. Listaamistasti asioista yhteys ja jossakin määrin ymmärrys ovat niitä, jotka laskisin osaksi "kemia" siten kuin minä sen ajattelen, mutta välittäminen on mielestäni enemmänkin seurausta "kemiasta". Kun löytää ihmisen, jonka kanssa tuota "kemiaa" on molemmin puolin, niin hänestä todennäköisesti myös välittää, mutta välittäminen ei itsessään ole "kemiaa".
"Tämä ajatus perustuu ainakin osin omaan havaintooni, jonka mukaan kaikki tähänastiset ihastukseni ovat olleet sellaisia, että olen heti ensinäkemisestä lähtien tehnyt heidän kehonkielensä ja äänensä perusteella tiettyjä tulkintoja heidän luonteestaan, tulkiten heidän olevan etsimäni laisia, ja olen melko pian saanut selville, että nuo tulkintani osuivat oikeaan."
Tässä se ongelma piilee.
Suurimmassa osassa tapauksia tuo "vaisto" on väärässä.
Enintään jollain intuitiolla on 50/50 onnistumismahdollisuus.
Ihan ok tekstiä noin muuten.
Nykyään ajattelen että "kemioilla" tarkoitetaan mitä tahansa joka ei natsannut yhteen toisen kanssa. Usein sillä on tekemistä sen kanssa ettei esimerkiksi nainen kokenut miestä fyysisesti viehättäväksi joko ulkomuodon tai käytöksen perusteella.
Mutta ihmiset käyttävät sitä niin eri yhteyksissä ja myös usein ns. tekosyynä että on turha melkein määritellä sitä yhtään tarkemmin.
Kemia ei vielä tarkoita että suhde onnistuisi. Kemia on kuitenkin suhteen edellytys. Ilman kemiaa ei voi olla suhdetta. Pelkällä järjellä ei voi kumppania valita.
"Nykyään ajattelen että "kemioilla" tarkoitetaan mitä tahansa joka ei natsannut yhteen toisen kanssa."
Kyyninen versio "kemioista" :) Ja kieltämättä käteväkin kohteliaana "einä".
Koko "kemiahan" on parisuhdemaailmassa sikäli mukavan yleiskäyttöinen termi, että se on kiinni kahden ihmisen tuntemuksista, ja siksi ei ole tarkoituskaan, että sen olemassaolon tai puutteen voisi perustella järkevästi.
No siinä on yks määritelmä.
Joku epämääräinen tunne jolloin et halua järkeä käyttää.
Jos toinen "tuntuu vain järkivalinnalta" niin annat pakit vaikka kyseessä olis elämäsi nainen tai mies.
Sitten syytät kemioita. Helppoa kun osaa.
"Koko "kemiahan" on parisuhdemaailmassa sikäli mukavan yleiskäyttöinen termi, että se on kiinni kahden ihmisen tuntemuksista, ja siksi ei ole tarkoituskaan, että sen olemassaolon tai puutteen voisi perustella järkevästi."
No sen takia vähän ihmettelin että miks ihmeessä yritit luoda tällaisen kemia-teorian jos olet siis tuo aloittaja?
Mutta huomattavaa on että oletat edelleen että nuo tuntemukset olisivat tuossa tapauksessa "tosia". Väitän että ne eivät useinkaan ole ja "kemia" on vain hyvä tekosyy paeta vastuuta tai etsiä syytä itsestä tai toisesta miksei joku toiminut.
Vika voi mm. olla omassa tunne-elämässä ja kyvyttömyydessä ihastua/rakastua paitsi vaikkapa tietynlaisiin henkilöihin jotka kaiken muun puolesta ovat täysin vääränlaisia ja epäkäypiä ihmisiä.
Kemia on sama parisuhteen onnistumisille kuin jumala on luonnonilmiöille. Kun jotakin ei ole osattu selittää tai halutaan uskotella että joku korkeampi voima vaikuttaa asioihin eikä kaikki ole sattumankauppaa tai omasta itsestä kiinni kuinka luonnonilmiöihin varautuu niin syytetään tai esitetään että syy löytyy kemioista tai jumalasta.
Olemassa olevan ilmiön muotoileminen teoriaksi auttaa hahmottamaan ja analysoimaan sitä. Tällä palstalla moni väittää "kemian" olevan naisten tekosyy antaa pakit milloin mistäkin syystä. Epäilemättä naiset (ja miehet) tekevätkin noin, mutta silti "kemialla" on parisuhteissa oikeampikin merkityksensä, ja sitä yritin teoriallani valottaa.
"Kemia on sama parisuhteen onnistumisille kuin jumala on luonnonilmiöille. Kun jotakin ei ole osattu selittää tai halutaan uskotella että joku korkeampi voima vaikuttaa asioihin eikä kaikki ole sattumankauppaa tai omasta itsestä kiinni kuinka luonnonilmiöihin varautuu niin syytetään tai esitetään että syy löytyy kemioista tai jumalasta."
Tavallaan joo, tavallaan ei. Jumalasta ihmisen ei ole tarkoituskaan saada tietoa, joten sikäli tuo analogia ontuu. Mutta vaikka "kemia" onkin tavallaan henkimaailman juttu, se ei tarkoita, etteikö sitä voisi silti analysoida ja siitä jotain oppiakin. Mielestäni kaikkea ei voi eikä tarvitsekaan voida selittää järjellä (ihminen ei kai vielä toistaikseksi ole oppinut tiedostamaan itseään ja omaa mieltään täydellisesti), mutta teoriat auttavat silti hahmottamaan epämääräisempiäkin asioita.
P.S. Olisin kieltämättä yllättynyt, jos ajatustani ei olisi yritetty ampua alas kyynis-loogisin perustein....
"Tällä palstalla moni väittää "kemian" olevan naisten tekosyy antaa pakit milloin mistäkin syystä. Epäilemättä naiset (ja miehet) tekevätkin noin, mutta silti "kemialla" on parisuhteissa oikeampikin merkityksensä, ja sitä yritin teoriallani valottaa."
Voihan se varmasti joskus olla tekosyy, mutta yleensä se on ihan oikea syy, koska kemia on juuri sitä, mitä sanot, eli että kommunikointi pelaa kaikilla tasoilla. Kyllä mä näen jo naisen silmistä ja katseesta, ollaanko me samalla aaltopituudella. Ei se ole 50/50 juttu vaan ennemmin 99/1. Se mennäänkö naimisiin tms., on kokonaan toinen juttu.
Rumaa miestä ei pelasteta millään kemikaaleilla. No ehkä rikkihappokylvyllä.
Mun mielestä kemia on yksinkertaisesti molemminpuolista vetovoimaa, sekä sitä että tullan hyvin juttuun. On helppo keskustella, helppo ymmärtää mitä toinen tarkoittaa, samankaltainen huumorintaju jne. On siis helppo olla toistensa kanssa (vaikka jännittää tietenkin voi) ja ajatuksista löytyy yhtäläisyyksiä. Ei siinä mielestäni ole mitään sen kummempaa.
Monessa kohtaa samaa mieltä, mutta mun mielestä sanatonta viestintää voi jossain määrin hallita. Muistele kun olet pitänyt esim. jotain esitystä isommalle porukalle. Välillä hermostuttaa, mutta jos muistuttaa itselleen, että pitää esim. liikkeet rauhallisena ja kädet paikoillaan, niin se kyllä onnistuu. Se pätee muuallekin, mutta normaalissa mielentilassa siihen ei ole niinkään tarvetta.
Kemia on mun mielestä seksuaalista vetovoimaa ja toistensa ymmärtämistä myös. Niinkuin monet on sanoneetkin.
Kun naiset puhuu kemioista, tuntuu joskus että se voi tarkoittaa aika monenlaisia juttuja :D
"Monessa kohtaa samaa mieltä, mutta mun mielestä sanatonta viestintää voi jossain määrin hallita. Muistele kun olet pitänyt esim. jotain esitystä isommalle porukalle. Välillä hermostuttaa, mutta jos muistuttaa itselleen, että pitää esim. liikkeet rauhallisena ja kädet paikoillaan, niin se kyllä onnistuu."
Jotain voi hallita, mutta se tuskin näyttää kovin luonnolliselta, ja se taas tuskin toimii ihmissuhteissa.