Minulla oli painoa 2008 104 kg. En omistanut kokovartalopeiliä. Kerran katselin itseäni hissin peilistä ja kauhistuin näkemääni. Sitten alkoi varsinainen rääkki. Kauhea liikunta ja syöminen vähemmälle. Kaikki mässyttely pois karkit sipsit ym. Minä en tarvinnut mitään kannustusta enkä lenkkikaveria kun menin lenkille silloin kun se minulle sopi. Kauheaa ähkimistä se alku oli ja ajattelin ihmisten katselevan minua säälityyliin. Siitä sitten tasaisen varmasti paino putos ja putos. Liikkuminen teki hyvän olon ja ja rupesin vetään lenkkejä 2 kertaa päivä. Hiilarit pois ja kasviksia tilalle. Paino oli 24.1 67 ja risat tänä aamuna 64.2. Vedän tämän lopun nyt hirmuvauhtia. Enää 4 kg. ja olen tavoitteessani. Olen pudottanut 40 kg ja nyt mietin miksi saakelissa kannoin sellaista määrää ihan turhaan. Kun laihduttaa on jätettävä ihan totaalisesti mässyttelypäivät pois, siitä ei tule muuten yhtään mitään. Kyllä minulle jatkuvasti huomautellaan laihtumisesta, mutta en piittaa siitä pätkääkään. Kyllä minä sen itse tunnen ja tiedän en minä siihen kehuja tarvitse. Kaiken maailman kepulikonstit, kuten aterian korvikkeet ym. on humpuukkia. Ainut keino on syömisen rankka vähentäminen ja kauhea liikunta. Mua etoo nykyään kaikki makea enkä edes kaipaa niitä. Kannattaa täällä kirjoittelun sijasta painua pihalle ja vetää kahden tunnin lenkki, niin alkaa tapahtua. Onnee vaan matkaan. Sinne pihalle lähden nyt minäkin.
Miksi tukea ?
jpkp
3224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuki on joillekin todella hyvä keino päästä laihdutuksessa alkuun ja se kun saa lukea myös muiden tavoitteista. Porukassa on aina mukavampi lähteä laihduttamaan , varsinkin kun nämä palstat on juuri toisten tulkemista varten.
Myös meissä jokaisessa on pientä kilpailuhenkeä ja siksi muiden tuloksien näkeminen saa meidät vielä yrittämään tehokkaammin.
Itse olen vajaassa vuodessa tiputtanut 30kg ja painan nyt n.60kg. Minulla ei ollut pudotus seuraa tai tukea, koska pystyin siihen itsekkin. Olisi kuitenkin ollut mukavaa jos olisain saanut vaikka lenkkiseuraa. En myöskään pitänyt diettejä, vaan söin vähemmän kuin ennen. En jättänyt herkkuja pois, vaan söin niitäkin jos mieli teki. Kunhan tiesin, että syön vähemmän kuin kulutan. Mielestäni herkkuja ei tulekkaan jätää pois, jos vaan tietää omat rajansa!
Nykyään urheilen hyvinki aktiivisesti ja se kuuluukin jo ihan normaaliin arkeen. Enään ei myöskään tarvitse kiinnittää pahemmin syömisiin huomiota.
On se hienoa, että olet saanut painoa pois ihan itsekseen, mutta se ei tarkoita etteikö muilla saisi olla tukea, jos tuntevat sen olevan heille parempi tapa. Jokainen hoitakoot homman omalla tyylillään. Pääasia, että tuloksia tulee.
tuolla kattoon, on ihan hauskaa keskustelua. www.nytlahtee.fi.
Monista laihuttamisen karikoista juttuva.
Meitä on moneen junaan.
Joku laihtuu itsekseen, hyvä niin. Mutta tutkittua on, että niin laihdutuksessa kuin monessa muussakin asiassa, on vertaistuki hyvin tärkeää. Siten saadaan pysyviä tuloksia.
Itse laihdutan porukan tuella ja suosittelen sitä lämpimästi. Syön ihan normaalia ruokaa. Mitään noita Tonalin (nytlähtee-sivulla)yms valmisteita en kannata, niissä hoikistuu vain rahapussi.
Jos kerran aloittaja olet päässyt tukoseesi, niin miksi sitten ihmettelet muiden tapaa laihtua? Ole itseesi tyytyväinen ja anna muiden tehdä asia omalla tavallaan.