Useinhan sitä sanotaan, että jos rakastaa, ei petä. Onko näin? Käytännössä asia ei kai ole näin yksinkertainen? Vai onko silloin vain väärän ihmisen kanssa. Jos toinen on sulle oikea ja rakastat, et petä vuosien tai vuosikymmentenkään jälkeen. Tai edes ihastu muihin? Puoliso petti. Luottamus jäi särölle ja nyt ei enää itsellänikään ole aivan puhtaat jauhot pussissa...Ollaanko toisillemme vääriä kuitenkin vai onko tämä vaan pitkän suhteen huonoja puolia ja kyllästymistä?
Jos rakastaa, ei petä?
dangerous love
19951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä; olette vääriä toisillenne.
Kyllähän se niin on jos toista pystyy pettämään on ihnminen väärä, eli se ei ole oikeata rakkautta. Ihminen joka on toiselle sydämensä antanut ei pystyisi toista loukkamaan missään tapauksessa millään tavoin. On suhteita jotka todellakin ovat tätä aitoa rakkautta, se on silloin ihmiselle kuin lottovoitto jos on näin käynyt. Tietenkin moni väittää, että rakastaa vaikkakin on pettänyt, enpä usko sellaisen olevan silloin mahdollista. Koska olen tullut petetyksi ja jos itse olen rakastunut aidosti en pystyisi toiselle näin tekemään missään tilanteessa.
Näinhän se on. Harvempi vain malttaa odottaa sitä oikeaa, tietyssä iässä alkaa tulla kiire muuttaa yhteen , rakentaa talo, alkaa lisääntyä jne, vaikka suhde olisi monelta osalta epätyydyttävä. Ajatellaan että ihan kivastihan tämä arki sujuu, ja tottunutkin olen tuon toisen naamaan. Sitten sitä ajatellaan että tämä on nyt vissiin sitä rakkautta, tästä pitää pitää kiinni. Sitten jossain vaiheessa alkaa kalvaa tyhjä olo. Joka johtuu siitä että suhteessa ei ole todellista rakkautta, sitä joka tekee joka aamu kiitolliseksi, ja ajattelee että olen minä onnekas kun tuollaisen sain joka minua ymmärtää ja rakastaa, en halua ikinä satuttaa häntä mitenkään, enkä mitenkään riskeerata rakkauttamme. Miten sinä ajattelet puolisostasi, miten hän ajattelee sinusta? Pystyykö ja haluaako jompikumpi satuttaa? Pettäminen lähtee siitä että ei rakasta aidosti.
Riippuu mm. siitä missä tilanteessa olette tieltä lipsuneet ja olivatko teot hyvinkin tietoisia valintoja vaiko jotain muuta. Jälkipyykin selvittämiseen uhrattu aika ja vaiva on sitten se seuraava askel, jota ilman jäädään junnaamaan paikalleen, niin yksin kuin yhdessäkin.
Toisin kuin täällä niin hanakkaasti saarnataan, voi pari kuin pari selvitä periaatteessa mistä vaan jos järkeäkin yhä löytyy (kaiken tunteilun jälkeen), samoin kuin yhteistyöhalukkuutta ja uskoa yhteiseen tulevaan.
Eli järkisuhde, kunhan omaisuutta ym. ei tarvitse jakaa. No onhan sekin syy jatkaa, siis jos järjellä haluaa asian ajatella. Tietenkin sekin on hyvä jos se vain tässä elämässä riittää eikä tarvitse sitä oikeaa rakkautta.
Sieltä ne pettäjät tulee.
Miehet ottaa vierasta, koska kotona pitää päteä,
ainut ilo on vieraissa naisissa, kotona vaimo lukee vain lehtiä, sisustaa ja miettii minne seuraavaksi haluaa lomalle.
Höpöhöpö! Suurin osa miehistä pettää avioliiton aikana, naisistakin nykyisin kai melkein puolet.
"Aito oikea rakkaus"? Mitä se on?
Minä, naimisissa oleva ihminen, olen rakastanut 25 vuotta toista. Kumpi näistä on aito ja oikea rakkaus? Se ennen avioliittoani alkanut vai avioliittorakkauteni?
Sulle varmaan niin. Mutta kun äijä ei päde edes kotona?? Eikä tule lehtiä?
taidat rakastaa vain itseäsi. Kiintyä toki voi toiseen ja tuntea intohimoa toiseen, mutta kumpaakaan et rakasta. Itsekäs paskiainen olet, jos molempien kanssa vehtaat.
Harvoin ihmiset todellisuudessa rakastuu sydänjuuriaan myöten, ihastua voi silloin tällöin. Vielä harvemmin saa sen, jota todella rakastaa. Joko ei saa vastakaikua tai on muita esteitä. Eli se on lottovoitto saada just sen, kehen rakastuu ja rakastaa.
Nykyään on pornoa, yhdenillan panoja, vakipanoja, fuckbuddeja, salarakkaita ym.ta ja se on niiiin naurettavaa ja samalla ala-arvosta että itkettää. Eikö ihmisillä ole mitään tunne-elämää? Aika moni on sisältä ontto, pää tyhjää täynnä.
ja oikea rakkaus kestää ja kärsii kaiken, antaa anteeksi. Niin myös syrjähypyn, sivusuhteen jne. Aivan eri juttu on, kestääkö oma itsetunto puolison toistuvaa pettämistä ja jaksaako jatkaa elämäänsä hänen kanssaan. Kannattaisi monesti miettiä olisiko onnellisempi, ellei tietäisi puolison uskottomuustouhuista mitään.
Ihmisellä on rajalliset mahdollisuudet valita kumppani. Vaikka rakastaisi ja toinen rakastaisi, niin se ei ole useinkaan riittävä peruste parisuhteeseen. Jonkunnäköinen järkikin pitäisi olla mukana. Rakkaus ei myöskään ole samanlaista eri ihmisten välillä. Jossakussa rakastaa tiettyjä asioita, toisessa toisenlaisia.
Eikö vaimolla saisi olla omaa elämää ja - aikaa? En ymmärrä miksi täytyisi elää vain miehen kautta ja - ehdoilla? Ai,meinaatko, että vaimolle esitetään ja yritetään päteä, ja kakkosen kanssa saa olla aivan oma itsensä? Mikäs helvetin logiikka tossa nyt on??????????????????????????????
Kaikella on aikansa, niin rakastelulla, kuin muullakin toiminnalla. Ei kait kukaan aamusta iltaan ilman housuja kävele mitään järkevää tekemättä, ollakseen valmiina jos vaikka miehen rupeaisi tekemään mieli.
Kakkonen viettää sen tunnin tai pari miehen kanssa, ja jokainen varmasti tajuaa mitä silloin tehdään, mutta kun vuorokaudessa on tunteja hieman enemmänkin, niin väkisinkin tulee jotain muutakin toimintaa harrastettua.
Ja vielä, jos sinä et kirjoituksessasi tätä tarkoittanut, niin voisitko hieman tarkentaa, mitä ihmettä sinä sitten tarkoitit?
Harhauduin vieraaseen petiin viiden vuoden avioliiton jälkeen. Itseinho, katumus tietenkin. Mutta... tämä sai minut tajuamaan kuinka paljon puolisoni minulle merkitsee, mitä olisi elämä ilman häntä, vanhuus... Kymmenen vuotta on kulunut ja puolisoni on minulle yhä kaikkeni. Onneksi en oikoinaan kertonut syrjähypystä, en tiedä olisimmeko yhdessä ja miten meillä menisi, mutta sen tiedän etten enää hairahdu ja todellakin RAKASTAN.
Eli selvä kiintymys suhde ja varmasti yksinjäämisen pelko jos olisit jäänyt kiinni. Koska jos olisit sydänjuuria myöten rakastanut et olisi koskaan voinut toiselle noin tehdä, saati vielä elää asian kanssa.
Voi, voi, ei läheskään kaikki ihmiset ole yksiavioisia. Monet, kuten minä pystyy rakastamaan kahta ihmistä yhtäaikaa. He ikään kuin täydentävät toisiaan, ovat toistensa vastakohtia. Pitkässä suhteessa kyllästyy, siksi kannattaa käydä välillä hakemassa hieman vaihtelua. Kaikki pitää tietenkin hoitaa hienotunteisesti, ketään ei ole syytä loukata. Varsinkin miehille se on monasti ylitsepääsemätön asia.
voi rakastaa. Puolisoaan voi myös rakastaa, vaikka tekisi syrjähypyn kerran tai silloin tällöin. Käytännössä kuitenkin kaksi rakkaussuhdetta kysyy voimia. Niin myös lukuisat syrjähypyt ja etenkin se, että nämä tulevat puolison tietoon. Tämä syö vakisuhdetta, vaikka sitä ei ihan heti haluaisi myöntääkään.
Ihminen jolla on enemmän kuin yksi suhde, ei hänellä kumpikaan kyllä ole rakkaussuhde vaan peliä useammalla ihmisellä. On mukavaa käyttää ihmisiä näin ja tuntea olevansa jotenkin voittamaton ja mahtava. Rakkauden kanssa silloin ei ole mitään tekemistä asian kanssa, jokainenhan sen tajuaa. Jos uskottelee itselleen pystyvänsä rakastamaan kahta tai useampaa ehdokasta yhtäaikaa ei todellakaan ole kyse rakkaudesta silloin ihminen ei ole kokenut oikeata rakkautta elämässään.
on peli tai pelkkä tuntemus (väittää toisesta, toinen kiihoittaa jne.), niin silloin voi olla monta suhdetta.
Jos kuitenkin ajattelet, että sinulla on ihminen johon haluat luottaa, ja jolle itse ilmaiset kaikki syvimmät ajatuksesi ja tunteesi, niin haluatko, että hän touhuaa kuitenkin selkäsi takana jotain muuta? Haluatko itse olla tilanteessa jossa joku sanoo että sinä olet se tärkein ihminen ja joka sitten puhuu aivan toista selkäsi takana?
Luottamus on ehkä kuitenkin rehellisyyttä? Sitä että voin luottaa, ettei tuo toinen tee tai puhu pahaa minusta silloin, kun olen paikalla. Tai sitä että voin luottaa siihen, mitä hän on luvannut olla tai olla tekemättä?
Suhde syntyy siitä, mitä me oikeasti olemme. Kuinka rehellisesti pystymme kohtamme toisemme silmästä silmään. Toki parisuhde voi olla myös etäisempi tai sisältää vahvoja rooleja. Riippuen siitä, mitä olemme luvanneet ja sopineet siitä yhteiselosta.
Totta on että moni parisuhde pysyy koossa keskinäisellä solidaarisuudella. Totta on myös se että jos on keskinäistä rakkautta, ei siinä pysty olemaan epärehellinen tai kaksinaamainen, sillä ei se silloin ole rakkautta vaan jotain muuta!
Lue oma tekstisi ja käy sitten logiikan peruskurssi. Ei, käy logiikan peruskurssi ja lue SITTEN oma tekstisi.
sanoa, mikä ei ollut loogista?
Sekö että jos tunneside on löyhempi, niin silloin voi pitää montaa kumppania? Vai että jos side on vahvempi, niin silloin ei voi olla montaa eri roolia?