Sinänsä hassu ongelmani on se, että ennen aina mietin että tatuoiminen sattuu kuitenkin niin paljon etten voi sitä ottaa. Sitten päätin että kyllä hitto vie vielä sen otan, mutta sitten muistin että ainiin minulla on äitikin.
Äidillä on jo muutenkin sulattamasta ulkonäköni kanssa kun olen tälläinen hevari. Hän liittää tatuoinnin lähinnä narkkareihin, saatananpalvojiin ja ties mihin.
Ikää minulla on kuitenkin 23-vuotta, että omapahan on asiani toisaalta. Mutta toisaalta taas ei. Mieleeni tulikin vain kysäistä onko jollain muulla samankaltaisia ongelmia ja millä sille äidille teet selväksi että tatuoinnit ovat kauniita ja minun vartaloonihan se tulee?
Äidillä on jo muutenkin sulattamasta ulkonäköni kanssa kun olen tälläinen hevari. Hän liittää tatuoinnin lähinnä narkkareihin, saatananpalvojiin ja ties mihin.
Ikää minulla on kuitenkin 23-vuotta, että omapahan on asiani toisaalta. Mutta toisaalta taas ei. Mieleeni tulikin vain kysäistä onko jollain muulla samankaltaisia ongelmia ja millä sille äidille teet selväksi että tatuoinnit ovat kauniita ja minun vartaloonihan se tulee?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Heh, mie aloin puhumaan tatuoinnin hankkimisesta jo 14-vuotiaana, mutta tein vanhemmilleni selväksi, että vasta täysi-ikäisenä sen otan. Kerkiääpä miettimään, että haluaako sellaista todellakin. Vanhempani eivät oikein uskoneet, että tatuoinnin haluaisin, eivätkä he oikein niistä pidä. Katsovat kieroon korviksianikin, joita on 7kpl. Muita lävistyksiä minulla ei olekaan.
Kun 18v synttärit sitten häämöttivät, otin asian esille. "Ei ei, ethän sä nyt tatskaa ota!" oli heidän vastauksensa. Kerroin, että olen todellakin miettinyt asiaa ja kuvasta tulisi pieni ja kaunis. Lopulta he antoivat siihen luvan ja äiti oikeastaan pitää kuvastani, on vitsillä jopa heittänyt, että joskos hänkin ottaisi. ;)
Nälkä kuitenkin kasvaa syödessä ja haluaisin uuden kuvan, paikkaa tai kuvaa en ole vielä keksinyt, tiän vain, että uuden haluan. Äiti on kovasti vastaan, kaipa hänelläkin on alitajunnassa, että tatuoinnit liittyy narkkeihin ja merimiehiin. Asia ei kuitenkaan hänelle kuulu, olenhan jo täysi-ikäinen enkä kotona asu. Mutta minunkin mieltäni painaa sama ongelma kuin sinua päivänsäde. Äitini mielestä liika on liikaa, mutta minun mielestäni pari nättiä ja tarkoin harkittua kuvaa ei ole liikaa.
Tuttuni (aikuinen mies) otti äitiltään salaa tatuoinnin, selkään. Kuva on suht iso. Kuvan otosta on jo muutama vuosi, eikä hänen äitinsä vieläkään tiedä siitä.. =)
Samankaltainen ongelma on varmaan monella muullakin. Mutta niinkuin sanoit, kehosi on linnasi joten päätät itse miten haluat sitä koristella. Omasta tatuoinnista käytiin noin kahden minuutin keskustelu kun vanhemmat sen loppujen lopuksi bongasivat. Sen jälkeen siitä ei ole keskusteltu. Onneksi asenteet alkavat muuttua pikkuhiljaa yhteiskunnassa sallivammiksi ja ihmiset ymmärtävät etteivät tauoinnit ja lävistykset enää automaattisesti kuulu pelkästään rikollisille ja huumepiireille. Ole rohkea, mutta mieti vielä tarkkaan haluatko varmasti ottaa kuvaa kehoosi. Voin kuitenkin taata jos pidät mielesi että kipu on sen arvoista :)
Äitis kuulostaa ihan mun äidiltä! Ratkaisin ongelman ottamalla kuvan ja kertomalla sitten. Siinä se sitten tuhahteli. Myöhemmistä kuvista se ei enää (kai) jaksa hermostua... ei se kyllä vieläkään tykkää. Ja ton ekan jälkeen (joka oli jo aika iso) olenkin sitten kertonut aina etukäteen, ehkä hiukan ärsytysmielessä =)
Et sä voi kellekkään "tehdä selväksi että tatuoinnit ovat kauniita", kaikki ei todellakaan ole sitä mieltä. Täysi-ikäsenä päätät omista teoistasi itse, vaikka se ehkä sotisikin äitis ajatusmaailmaa vastaan. Se on aina ikävää, mutta such is life.
Mieti nyt, että onko se sen arvoista. Jos on, otat kuvan. Miksi sä muuten haluat äidin hyväksynnän sille?
ihan vaan sen takia, että vanhemmat ovat minulle tärkeitä enkä halua pilata välejä jonkun kuvan takia. Siihen loppuisi mm. raha-avustukset
En nyt tarkoita että rahan saaminen vanhemilta olisi se pääpointti. Mutta kuitenkin tahdon säilyttää hyvät välit vanhempiini ilman alituista tappelua ja nalkuttamista.
Mun äiti on hyvin kristitty ja uskovainen ihminen, ja sai tietenkin kohtauksen kun ekan tatskani otin. "Mikä meni kasvatuksessa pieleen" yms yms äitini lateli. Otin sitten toisen kuvan, ja sama jatkui. Ja miten nyt suku ja mummo suhtautuu, eihän serkuillaskaan ole.. Olenkin tämmönen suvun "musta lammas", serkkuni hyvin kouluttuneita kauniita ihmisiä, mummon suosiossa. Aina vaikuttaa että ensijärkytyksen jälkeen äiti tottuu ajatukseen tatuoinnista ainoalla tyttärellään, mutta silti ottaa asian usein puheeksi.Äiti on sitä mieltä että tatuoinnit vie ihmistä poispäin Jumalasta, kun Jumalaa päin pitäisi mennä. Kolmannen kuvani saan kesäkuussa, ja syksyllä on mulla ja äidillä yhteinen etelänmatka. Joten silloinpahan näkee sen :) Tämä kolmas kuvani on kaikista "tyttömäisin" ja hempein, joten ehkä äitikään ei kovin jyrkästi tähän suhtaudu. Kohtalaisen turhaa mun on ollut äidilleni selostaa että minähän tän tatskan otan eikä sun tarvi sitä juurikaan katsella. Omat ovat ratkasuni.
eivät vanhempani uskovaisia ole tai mitään, mutta hyvin vanhoillisia.äitini ei kuviani hyväksy ollenkaan, ottaa vaan aina marttyyriasenteen "miksi sinä teet tämän minulle?!?" o__O miten niin sille, itseänihän minä kuvioin, enkä sitä!
olen kumminkin tullut tulokseen, että elän elämääni kuten itse haluan, enkä kuten se haluaa.
ja kuvat olen käynyt ottamassa kun olen halunnut, enkä kysellyt siltä mitään.on nähnyt siten seuraavana kesänä.tosin asun 600km päässä siitä että ei sen vuoksi minua muutenkaan näe kuin pari kertaa vuodessa.
"miten niin sille, itseänihän minä kuvioin, enkä sitä!"
Heh, nyt kaikkien äidit köysillä kiinni tatuointipenkkiin ja kuvaa pintaan! =D (tuo oli vain niin hassu lausahdus, pakko kommentoida)
...täytyy sanoa, että voi vietävä mitä kalkkiksia...ja mitä kalkkisten lapsia...
no, oot jo 23 niin kyllä sä varmaan voit ite päättää omista asioistas. ja aatteleppa että elät vain kerran! ei sun kannata antaa muiden ohjata sun elämää muuhun suuntaan, kuin ite haluat. OTA SE TASTKA!
Kaikki korostavat, että tatuointi on kuin koru, joka kaunistaa. Mutta jos lähiomainen kokee sen toisin. Idea kait on, että tatuointikuva miellyttää muita?
Ruman korun voi aina vaihtaa. Mutta entä kun tatuointimuoti menee ohi?
Sun mutsis varmaa valitsee sulle miehenkin.. haloo.