Minulta poistettiin hammas, siis jo useita poistoja aiemmin. Joka kerta poiston jälkeen tulee lohduton ja surullinen olo. Tuntuu, kuin itsestäni olisi otettu jotain pois kun hammas joudutaan poistamaan?
Luhistunko täysin psyykkisesti kun tulee proteesin, sillan tai implanttien aika?
Mistä tämä kummallinen olo johtuu? Laittakaa vastauksia, jos joku suuhygienisti tai hammaslääkäri vaikka tietäisi jotain?
Miten koulutuksissa puhutaan hampaan poistosta? Miltä teistä toisista lukijoista ajatukseni tuntuvat?
Kiitän vastauksista!
Luhistunko täysin psyykkisesti kun tulee proteesin, sillan tai implanttien aika?
Mistä tämä kummallinen olo johtuu? Laittakaa vastauksia, jos joku suuhygienisti tai hammaslääkäri vaikka tietäisi jotain?
Miten koulutuksissa puhutaan hampaan poistosta? Miltä teistä toisista lukijoista ajatukseni tuntuvat?
Kiitän vastauksista!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin, että poiston jälkeen tuntuu alakuloiselta: hampaat ovat meidän omaa elävää kudosta ja niitä ei saa samalla lailla koskaan korvattua. Tämän vuoksi omat hampaat pyritään lähes loppuun saakka säilyttämään ja hoitamaan, ja tämä tulisi olla itse kunkin tavoite ja päämäärä päivittäisessä suuhygieniassa.
Luulen että pääset kyllä yli mainitsemastasi tunteesta, ja monet ihmiset tulevat oikein hyvin toimeen proteesiensa kanssa. Ehkä tällaiset ajatukset motivoivat huolehtimaan niistä jäljellä olevista hampaista entistä paremmin.
Usein hampaan poistoon johtanut ketju on pitkä, ja saattaa sisältää monia hampaan paikkauksia, juurihoitoa tai pitkäaikaista parodontiittia(= hampaan kiinnityskudossairaus), jolloin hampaasta luopuminen on eräällä tavalla myös pitkä eroprosessi. Asia erikseen on tietenkin trauman seurauksena menetetyt hampaat.
proteesia, vaan jonkin muun keinon? Mitä on toisiin hampaisiin ns liimattavat hampaat? Entä silta? Porataanko siltaa tehdessä luuhun asti ne tukinastat ja täytyykö ne tehdä hammas kerrallaan?
Olen miettinyt isompaa remonttia suuhuni kesällä aloitettavaksi.
Mä pidän niin hyvän kotihoidon yllä kuin on mahdollista, mutta ei voi mitään kun 50-luvulla syntyneenä huono alku on luotu reikiintymiselle. Meillä oli vielä 60-luvulla yksi hammasharja, jolla kaikki perheenjäsenet harjasivat.
Eikä ollut valistusta - kuten nykyään.