En tiedä miten oikeasti muilla on vai liekö kaikki täälläkin trolleja tai jotain, mutta mulle ei ainakaan puolison tuloilla ole oikeastaan minkäänlaista arvoa. Joku titteli tai ansio on ihan se ja sama. Kuitenkin vaikkapa taloudellista kurjuuttakin kestää kaksin verroin jos on oikeanlainen puolisko, jonka hellimiseen voi keskittää ajatuksia sen sijaan että vatvoisi rahoja joita ei ole.
Ja kun on se puoliso tai pari, niin kummasti saa energiaa kaikkeen. Ja joku joskus mainitsi että hieroisipa mies... Minusta naisen selkä on koskettamisen arvoinen. :) Ja jos todellakin joku omaa arvot kuten itse niistä ajattelen, niin toiselle haluaa olla mieliksi. Toki joskus laiskottelu on jees ja joskus tarvitsee olla omaa aikaakin, mutta jos toinen on se työtön, niin mitä sitten. Tai vaikka molemmat.
Ja sitten nämä jotka ei halua kuin varattuja... Itse en halua naista joka on juuri ollut suhteessa. Pitää ensin päästä eroon vanhasta ja oppia kaipuu ennen kuin uskon että se nainen voi arvostaa mua siinä määrin mitä mä haluan.
Parin määritelmä on olla koko jutun ydin. Siihen ympärille kasataan koti ja duunit ja harrastukset ja kaverit... Lapset on lainassa jonkun aikaa ja yhdessä opastetaan ne itsenäisiks, ne ei ole miniaikuisia jotka korvaisi puolison. Muut on muita, ne ei tiedä mitään ne ei kuulu tarinaan. Sukulaiset on sukulaisia. Oma roolinsa kullakin, mutta sukulaisetkin voi potkia hiiteen jossei homma oo niiden makuun. On tärkeää elää omaa perhettä, eikä olla edelleen se äitin ja isin lapsi. Perheen ydin on kaksi tasa-arvoista kumppania.
Vaikka toinen osaisi jonkun asian paremmin kuin toinen, silti kumpi vain voi asian hoitaa. Joskus harvoin jossakin asiassa tarvitaan parasta mahdollista osaamista ja silloin paremmin asian hallitseva hoitaa jutut. Ei perhe-elämä ole huippusuorittamista. Riittää kun osaa ja uskaltaa olla väärässä ja toisaaltaan oikeassakin. Nainen saa ja pitää olla naisellinen, tunteellinen ja millainen nyt nainen onkin ja ei tartte sanoa syvällä rintaäänellä ollakseen todeksiotettava. Kuuntelemisen taito.
Olkaa kuinka pinnallisia tahansa. Itse arvostan kauneuttakin, pitää olla mun mielestä nätti, mutta se ei ole todellista pinnallisuutta. Se että puolisosta hakee omalle statukselleen pönkitystä... Se on pinnallisuutta. Jospa joku ottaisi jonkun opin siitä mikä on oikeasti tärkeää. Juu nou... Monet hyvissä duuneissakin olleet on eronneet.
Ja kun on se puoliso tai pari, niin kummasti saa energiaa kaikkeen. Ja joku joskus mainitsi että hieroisipa mies... Minusta naisen selkä on koskettamisen arvoinen. :) Ja jos todellakin joku omaa arvot kuten itse niistä ajattelen, niin toiselle haluaa olla mieliksi. Toki joskus laiskottelu on jees ja joskus tarvitsee olla omaa aikaakin, mutta jos toinen on se työtön, niin mitä sitten. Tai vaikka molemmat.
Ja sitten nämä jotka ei halua kuin varattuja... Itse en halua naista joka on juuri ollut suhteessa. Pitää ensin päästä eroon vanhasta ja oppia kaipuu ennen kuin uskon että se nainen voi arvostaa mua siinä määrin mitä mä haluan.
Parin määritelmä on olla koko jutun ydin. Siihen ympärille kasataan koti ja duunit ja harrastukset ja kaverit... Lapset on lainassa jonkun aikaa ja yhdessä opastetaan ne itsenäisiks, ne ei ole miniaikuisia jotka korvaisi puolison. Muut on muita, ne ei tiedä mitään ne ei kuulu tarinaan. Sukulaiset on sukulaisia. Oma roolinsa kullakin, mutta sukulaisetkin voi potkia hiiteen jossei homma oo niiden makuun. On tärkeää elää omaa perhettä, eikä olla edelleen se äitin ja isin lapsi. Perheen ydin on kaksi tasa-arvoista kumppania.
Vaikka toinen osaisi jonkun asian paremmin kuin toinen, silti kumpi vain voi asian hoitaa. Joskus harvoin jossakin asiassa tarvitaan parasta mahdollista osaamista ja silloin paremmin asian hallitseva hoitaa jutut. Ei perhe-elämä ole huippusuorittamista. Riittää kun osaa ja uskaltaa olla väärässä ja toisaaltaan oikeassakin. Nainen saa ja pitää olla naisellinen, tunteellinen ja millainen nyt nainen onkin ja ei tartte sanoa syvällä rintaäänellä ollakseen todeksiotettava. Kuuntelemisen taito.
Olkaa kuinka pinnallisia tahansa. Itse arvostan kauneuttakin, pitää olla mun mielestä nätti, mutta se ei ole todellista pinnallisuutta. Se että puolisosta hakee omalle statukselleen pönkitystä... Se on pinnallisuutta. Jospa joku ottaisi jonkun opin siitä mikä on oikeasti tärkeää. Juu nou... Monet hyvissä duuneissakin olleet on eronneet.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaikista ihastuksista, vois taas alkaa ettimää jostain sitä joka mulle kuuluis. Ehkä joku jostain mukaan tarttuu, jos tajuaa lopuks pyytää sen numeronkin. :) Hiton usein tulee kyllä jutusteltua, mutta sitten vaan kävelee pois paikalta.