Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa hitusen yli kuukauden. Hän on ihana, ystävällinen, ymmärtäväinen, kaikkea mitä tyttöystävältä voi pyytää. Hän on yhdessä aikasemmassa suhteessa pettänyt kerran pari, mutta oli silti tämän kyseisen henkilön kanssa tosissaan, hän oikeasti rakasti tätä henkilöä (näin sen hänestä) vaikka pettikin häntä (vastaavasti poika petti myös tyttöä kerran pari, tiedä sitten mitä se vaikuttaa). Keskustelimme tytön kanssa eräs päivä näistä asioista. Hän sanoi, että voisi pettää ketä tahansa, mutta ei aio pettää minua.
Kysyin, miksi hän voisi pettää minua. Hän sanoi, että jos suhteestamme tulisi todella tylsää. Tietysti suutuin tästä. Hän sanoi, että ei elämää sekä seurustelua pidä ottaa niin vakavasti, maailma on kuulemma täynnä ihania ihmisiä. Kyllähän katselu sekä ajattelu ovatkin sallittuja, siinä ei mitään pahaa olekkaan, mutta pettämistä en todellakaan hyväksy. Tai sanotaanko näin..
Pystyn antamaan sen kerran anteeksi, mutta luottamus tulee kyllä minulle hiljalleen takaisin. Luotan tähän tyttöön tällähetkellä, ei sen puoleen. Toisen kerran jälkeen pitäisi kyllä jo oikeasti miettiä, mitä tehdä. Olemme olleet tytön kanssa yli 2 vuotta hyviä ystäviä ennen suhteen aloitusta, joten haluaisin pettämisestä huolimatta jatkaa hänen kanssaan kaveruussuhdetta. Rakastan tätä tyttöä yli kaiken, siksi tämä tuntuikin pahalta. Hän on myös sanonut minulle, että ei halua menettää minua kun minut on nyt saanut, ja että merkitsen hänelle enemmän kuin kukaan muu poika tämän pallon päällä. Luotan tuohon lauseeseen, niinhän on minulle ennen seurustelu suhdettakin sanonut. (mutta se on pitkä tarina, sitä en jaksa alkaa erikseen kirjoittamaan.)
Olen ollut hirveän mustasukkainen aina. Nyt olen alkanut näyttämään tytölle, että luotan häneen. Annan hänen liikkua poika puolisten kavereiden kanssa, hän sanoi että poikien kanssa on helpompi liikkua/olla. Sanoin, että kunhan minullekkin jää aikaa, niin on ihan ok, hän vastasi että on kavereiden kanssaan kun minulle ei sovi yms. Vastasin että se on ihan ok kanssa, minusta on hyvä että tytöllä on myös poika puolisia kavereita, koska kokemuksesta tiedän että kavereiden kanssa jotkut asiat voivat aluksi olla helpompi jakaa. Näin hänkin sen perusteli.
Suhteemme on hyvä. Pystymme puhumaan kaikesta todella hyvin. Tyttö sanoi eräs ilta minulle, että olisi helpompi puhua jos en murehtisi jokaista pientä asiaa niin paljon. Olen luonteeltani murehtivainen ihminen. Olen luvannut yrittää päästä siitä eroon.
Kylläpä helpotti kirjoittaa tänne. Teen kaikkeni, että suhteestamme ei tuli kylästyttävä.
Kysyin, miksi hän voisi pettää minua. Hän sanoi, että jos suhteestamme tulisi todella tylsää. Tietysti suutuin tästä. Hän sanoi, että ei elämää sekä seurustelua pidä ottaa niin vakavasti, maailma on kuulemma täynnä ihania ihmisiä. Kyllähän katselu sekä ajattelu ovatkin sallittuja, siinä ei mitään pahaa olekkaan, mutta pettämistä en todellakaan hyväksy. Tai sanotaanko näin..
Pystyn antamaan sen kerran anteeksi, mutta luottamus tulee kyllä minulle hiljalleen takaisin. Luotan tähän tyttöön tällähetkellä, ei sen puoleen. Toisen kerran jälkeen pitäisi kyllä jo oikeasti miettiä, mitä tehdä. Olemme olleet tytön kanssa yli 2 vuotta hyviä ystäviä ennen suhteen aloitusta, joten haluaisin pettämisestä huolimatta jatkaa hänen kanssaan kaveruussuhdetta. Rakastan tätä tyttöä yli kaiken, siksi tämä tuntuikin pahalta. Hän on myös sanonut minulle, että ei halua menettää minua kun minut on nyt saanut, ja että merkitsen hänelle enemmän kuin kukaan muu poika tämän pallon päällä. Luotan tuohon lauseeseen, niinhän on minulle ennen seurustelu suhdettakin sanonut. (mutta se on pitkä tarina, sitä en jaksa alkaa erikseen kirjoittamaan.)
Olen ollut hirveän mustasukkainen aina. Nyt olen alkanut näyttämään tytölle, että luotan häneen. Annan hänen liikkua poika puolisten kavereiden kanssa, hän sanoi että poikien kanssa on helpompi liikkua/olla. Sanoin, että kunhan minullekkin jää aikaa, niin on ihan ok, hän vastasi että on kavereiden kanssaan kun minulle ei sovi yms. Vastasin että se on ihan ok kanssa, minusta on hyvä että tytöllä on myös poika puolisia kavereita, koska kokemuksesta tiedän että kavereiden kanssa jotkut asiat voivat aluksi olla helpompi jakaa. Näin hänkin sen perusteli.
Suhteemme on hyvä. Pystymme puhumaan kaikesta todella hyvin. Tyttö sanoi eräs ilta minulle, että olisi helpompi puhua jos en murehtisi jokaista pientä asiaa niin paljon. Olen luonteeltani murehtivainen ihminen. Olen luvannut yrittää päästä siitä eroon.
Kylläpä helpotti kirjoittaa tänne. Teen kaikkeni, että suhteestamme ei tuli kylästyttävä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Toivon todella, että tyttö tajuaa arvostaa huononkin päivän eteen tullessa tuota sun tervettä itsetuntoasi jolla sä annat hänelle vapauden elää myös omaa elämäänsä, sillä se on yhteenkuuluvaisuuden tunnetta tukeva asia: Lupa saada olla muidenkin kaveri, vaikka tytön edellisen suhteen teot eivät sua siihen kannustakaan.
On hienoa, että sä ajattelet sen olleen erilaisen suhteen lopputulos ja että te olette nyt aivan erilainen pari.
"Tylsyys" tai "kyllästyminen" on jokaisen oma tulkinta, eikä siitä voi syyttää kyllä ketään muuta kuin itseään ja omaa asennettaan.
Sä voit vain rakastaa tyttöystävääsi siten kun sä osaat, huomioida häntä ja olla hänen kanssaan, arvostaa häntä ihmisenä jne. Ja kun hän tekee samoin sulle, te tuette automaattisesti toistenne tarvetta pysyä parina vastakin. Ei ole mitään syytä lähteä kokeilemaan enää muita kun yhdestä on jo löytänyt sekä ystävän, rakastajan että aina luotettavan tiimikaverin.
Kiitos pikaisesta vastauksesta!
Tyttöystäväni on vähän flirtti tyyppiä, sen hän on itsekkin sanonut (olen sen myös tiennyt). Ja oikeasti, olen aivan samaa mieltä hänen kanssaan. Ei seurustelu saakkaan, eikä sen pidäkkään olla sellaista, että pitää päivittäin olla kumppanin kanssa ja aina olla pussailemassa, ei ei. Välillä tekeekin ihan hyvää, että pääsee irtautumaan. Katselussa sekä ajattelussa ei ole mitään pahaa.
Murehdin kyllä itsekkin vähän liikaa. Luotan tyttöystävääni toden teolla, haluan sen myös hänelle näyttää. En epäile, että tyttöystäväni minua pettäisi, hän on sanonut minulle sen toden teolla, ettei. Mutta tuo vain sai ajatuksia päähän kun hän sanoi, että voisi pettää kettä tahansa. Sanoin myös hänelle, että pitääkö minun alkaa pelkäämään että koska minuun kyllästytään niin vastaus oli, että ei tarvitse. Luotan tuohon.
Suhde perustuu luottamiseen.
Tyttöystäväsi on aikaisemmin pettänyt useamman kerran, on flirtti ja menevä sekä hänellä on paljon miespuolisia kavereita ja omien sanojen mukaa voisi pettää ketä tahansa.
"Suhde perustuu luottamiseen."
Niinpä. Siksi se on kuule semmoinen homma, että joko hyväksyt aisankannattajan roolin, eli luotat että niistä satunnaisista muista panoista huolimatta (voivat olla hyvinkin harvinaisia, mutta kyllä niitä tulee) hän jatkaa kanssasi tai sitten katkaiset suhteen.
Kaikki muu on haihattelua. Minä olen nähnyt näitä flirttejä, joilla on paljon miespuolisia kavereita. Kyllä siinä aina niin käy, että mies tulee petetyksi.
" Hän on yhdessä aikasemmassa suhteessa pettänyt kerran pari, mutta oli silti tämän kyseisen henkilön kanssa tosissaan, hän oikeasti rakasti tätä henkilöä (näin sen hänestä) vaikka pettikin häntä"
Petturi on aina petturi. Kun teillä menee huonosti, ratkaisu on tiedossa.
"Hän sanoi, että voisi pettää ketä tahansa"
Eiköhän tyttö tule jälkikäteen sanomaan että "minähän varoitin sinua", jolloin hänellä ei tietenkään ole minkäänlaista vastuuta tekosistaan.
"Annan hänen liikkua poika puolisten kavereiden kanssa, hän sanoi että poikien kanssa on helpompi liikkua/olla."
Paha virhe, sillä nyt sinua voidaan kusettaa ilman, että saat siitä itse tietää.
Jos sinä olet hänelle maailman tärkein ihminen, niin hän varmaan voisi alkaa liikkumaan enempi naispuolisten kavereiden kanssa. Jos tämä ei käy, en suosittele suhteen jatkamista, sillä silloin sinut tullaan pettämään ja se on ainoastaan ajan kysymys. Ei teillä tarvitse olla kuin yksi paha riita, tyttösi lähtee ryyppäämään, tietenkin miespuolisten kavereiden kanssa, ja hups! Miten tässä näin kävi?
Noin siinä tulee käymään ja se on ihan itsestäsi kiinni, hyväksytkö tuon vai et.
Naisiin (tai yleisemmin ihmisiin) _ei_ ole luottamista, ei etenkään sellaiseen, jolla on paljon miespuolisia kavereita ja joka on jo aikaisemmin pettänyt.
Hyväksyn tyttöystäväni luonteen. Jos hän on tuollainen luonteeltaan, so fucking what? Pettämistä en hyväksy. Kerran voin antaa uuden mahdollisuuden. Jos se petetään, seuraavaa ei tule.
Tyttöystäväni on sanonut minulle, että minun pitää luottaa häneen ettei hän ikinä pettäisi minua. Hän ei halua menettää minua, kun minut on juuri saanut. Luotan tuohon lauseeseen. En voi miettiä tätä kokoajan, tämä on lapsellista.
Sitä paitsi, hänellä on vain yksi hyvä miespuolinen kaveri.
Osaat asennoitua asiaan ja tyttökaverisi luonteeseenkin todella aikuismaisesti ja se on erittäin hyvä juttu.
Mutta ei sun tarvitse ennakkoasennoitua, päättää jotain lopullisesti jo etukäteen yms., sillä sitten kun tilanteet tulee livenä eteen riippuu niin paljon niin monista asioista, että nykyhetkenä tehdyt, ehdottomat päätökset saattavat jopa estää asian käsittelyn kokonaan.
Et voi vielä tietää millaiseen lopputulokseen tulet sitten päätymään jos jotain tapahtuu. Kaikki riippuu jo siitä millaisessa elämäntilanteessa te silloin olette, niin yksilöinä kuin parinakin. Nyt saattaa tuntua itsestäänselvältä vaan tuomita jokin asia/teko/ihminen suoralta kädeltä tai antaa anteeksi kerran, mutta vasta tilanteen ollessa päällä tunteineen kaikkineen tapahtuu sitten mitä tapahtuu, ja voi tapahtua jopa sellaistakin mitä et osaa nyt edes kuvitella.
Siispä parasta aina elää jokainen tilanne erikseen alusta loppuun saakka ja antaa itsellekin mahdollisuus nähdä tilanne laajemminkin kuin vain omia loukattuja tunteita ajatellen.
Sä tiedät, että selviät tilanteesta kuin tilanteesta, satuttivatpa ne sinua miten syvältä tahansa, ja se itseluottamus on kaiken perusta. Sillä sä voit tarvittaessa tukea myös kumppaniasi, vaikka hän olisikin se joka lipsahti.
Kiitos vastauksesta. En enkkoasennoidu, ainakin pyrin etten. Mainitsin ensimmäisessä postissa, että olen ollut tytölle hyvä ystävä yli kaksi vuotta. Tämän takia anteeksi antaminen voisikin olla helpompaa kuin tytölle, jonka kanssa olisin seurustellut puoli vuotta ilman mitään taustaa takana. Mutta, päivä kerrallaan tässä mennään. Olen lukenut monia kertomuksia, missä poikaystävä on hirveän mustasukkainen jokaisesta tytön poikapuolisesta kaverista. Tytöllä ei ole hirveästi miespuolisia kavereita. Oikeastaan, vain yksi. Tietysti hän koulussa puhuu poikapuolisille ihmisille, mutta ei vietä vapaa-aikaa heidän kanssaan. Olen ehdottanut myös, että tulisin joku kerta mukaan hänen ja poikapuolisen kaverinsa kanssa, olisi mukava tutustua. Tyttöystäväni sanoi, että tietysti saan, ilahduin kovasti.
Luonnetta ei voi muuttaa, se pitää hyväksyä. Ei silloin oikeasti rakasta, jos ei voi hyväksyä toisen luonnetta. Rakastan tätä tyttöä, haluan olla hänen tukenaan kaikessa.
Ja hmm, se ikä.. Olen 15-vuotias.