Tämän olen kokenut kantapään kautta kuuden lapsen äitinä. Töitä, töitä ja töitä riittää loputtomasti. Mitään muuta ei kerkeä edes ajatella. Varsinkin silloin kun sairastuin parantumattomaan invalidisoivaan sairauteen nuorimmaiseni ollessa vasta n. vuoden vanha. Voimat itsellä heikkenivät ja vähenevät koko ajan. Lapset eivät sitä ymmärrä. Ei eds ne, joiden pitäisi olla jo suht ymmärtäväisiä ja aikuisia.
"Äidin kuuluu aina olla lapsia varten, eikä päinvastoin".
En vihaa lapsia, mutta en jaksa enää "palvella" heitä. Haluan lähteä karkuun. Muuten tästä ei näköjään pääse, varsinkaan kun mieskään ei mitään ymmärrä.
En haluaisi särkeä kotia, mutta se näyttää nyt olevan ainut mahdollisuus pelastaa itseni tästä arkihelvetistä.
"Äidin kuuluu aina olla lapsia varten, eikä päinvastoin".
En vihaa lapsia, mutta en jaksa enää "palvella" heitä. Haluan lähteä karkuun. Muuten tästä ei näköjään pääse, varsinkaan kun mieskään ei mitään ymmärrä.
En haluaisi särkeä kotia, mutta se näyttää nyt olevan ainut mahdollisuus pelastaa itseni tästä arkihelvetistä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oliskiohan nyt jo viimeistään korkein aika osoittaa lapsillesi muiden ihmisten kunnioitus, varsinkin oman äidin? Kuinka voi olla mahdollista etteivät aikuiset lapsesi ymmärrä että nyt heidän on toimitava auttavana ja tukevana osapuolena?
Kenties sinun on ykssienkertaisesti kerrottava se heille. Kerrottava että sinä et enää jaksa niin paljon kuin ennen ja nyt teidän on vuoro auttaa ja osallistua kodin ja muiden perheenjäsenten hoitoon ja hyvinvointiin. Kukin vuorollan osallistuu jokaikinen päivä tekemään missä tahaansa tarvitsetkin apua. Ohjaa heitä elleivät itse osaa .Perheesi palvelemisen sijasta miksi et opeta vielä kotona olevat lapsesi kotitoihin, kokkaamaan, siivoamaaan?
Onko miehesi henkisesti vajavainen koska ei tajua että sinäkin tarvitset välillä apua? Kenties hänellekin taytyy yksinkertaisesti tavata itsestään selvät asiat: äiti tarvitsee koko perheen tukea, äiti ei enää jaksa olla se yksi ja ainut ponkittäjä, nyt on muidenkin vuoro.
Kokoa itsesi sieltä lattiamaton alta muiden perhenjäsenten tasolle - tasolle jonne sinä kuulut. Ilman marttyyri asennetta. Vain reippaan ja rehellisen suoraviivaisesti.
vaikka pariksi päiväksi toiseen kaupunkiin kylpylään ystävän kanssa.
Anna miehen hoitaa kaikki silläaikaa.
Jollei tajua jatkossa kokemuksen jälkeen auttaa, niin on tosi laiska / tai passattava.
Lapsille kaikille omia pieniä hommia ja vaihtelette niitä keskenänne.
Pidä huolta itsestäsi ja virkistymisestäsi :-)
Ei käyny esim. siinä neljännen kakaran kohdalla mielessä että tää on aika kovaa duunia? Ja oisit sitte jättäny ne 2 viimestä tekemättä? Vai tuliks ne jostain puskan takaa? Ukko toi työpäivän päätteks kaks mukulaa mukanaan ja sano et tämmöset hommasin?
Aina löytyy kaikenlaisia kommentoijia ? Asioissa on aina niin monenlaisia puolia ja vaikeita asioita ei voi tyhjentävästi kertoa tällaisilla palstoilla. Elämänhallinta ei ole kaikilla ihan hanskassa. Toisilla se on.
Hienoa. Me ollaan päätetty tehdä 0 kappaletta. Eli hyvä valinta sitten :)
no kannattiko hässii
No tottahan se kannattaa....
Varaa itsellesi lomaa muutama viikko jostain. Jos sinulla on varaa, mene ulkomaille, hotelliin, lomamökkiin tai ystävien luo. Anna itsellesi aikaa. Ja jätä jälkeesi kirje, jossa selität, miten ihminen on hauras, ja sinä et enää jaksa raataa ilman apua. Kodin ylläpito on sen jokaisen asukkaan tehtävä. Et sinä ole mikään orja! Ainakaan sinun ei pitäisi suostua olemaan sellainen: siivooja, kokki, terepeutti, pyllynpesijä, seksityöntekijä ja syntipukki.
Minun siskoni oli myös ison perheen äiti. Rakastava perhe, mutta hän ei osannut olla terveesti itsekäs. Oma äitinsä oli ollut narsisti, ja hän halusi osoittaa rakkautensa perhettään kohtaan olemalla aina läsnä. Eihän sitä pieni ihminen jaksa. Hän kuoli sairauteen, joka minusta aiheutui juuri tuosta jatkuvasta stressistä. Siinäpä lapset sitten olivat ymmällä, kun isoimmat heistä joutuivat itse äidin rooliin, lapsina. Silloin olisi äitiä tarvittu, mutta se oli liian myöhäistä.
Voisitko antaa kullekin perheenjäsenelle omat tehtävät, joita ei kukaan tee, jos he eivät? Voisitteko pitää perhekokouksia asioista ja opetella puhumaan täsmällisesti ja jämäkästi tarpeistanne?
Jos mikään muu ei auta, pelasta itsesi ja pakene. Liian moni liian lempeä äiti on varmaan kuollut raatamiseen ennen aikojaan.