Olen viime kesän loppupuolella/syksyn alussa pettänyt miestäni, tunnustin teot hänelle ja hän on antanut minulle jo anteeksi. Olen uskollinen nainen nyt... Kuitenkin menneet tekoni piinaavat minua paljon, ja suren niitä joka päivä. Mieheni on onnellinen, asia ei vaivaa häntä enää mitenkään ja olen siitä kyllä iloinen. Mutta nyt kun asiat ovat meillä taas kunnossa ja jopa paremmin kuin ennen, miten pääsen itsekin tähän onneen mukaan? Kuinka kauan joudun kärsimään vielä teoistani? Kuinka kauan te muut pettämisen virheen tehneet olette kärsineet teoistanne?
Miten päästää menneestä irti?
kipu sydämessä
10861
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
jos miehesi noin nopeasti unohtaa asian niin uskotko hänellä olevan puhtaat jauhot pussissa? Pettää itsekkin. Ja kun nyt tietää sinun pettäneen, ei kanna asiasta minkäänlaista huonoa omaatuntoa.
mies ole mitään pettänyt,on vaan täysin munaton.
jos minun kumppani tekisi saman niin lähtisi kuin paska rattaasta. katumusta jos osoittaisi,niin anteeksi antasin mutta takaisin en ottaisi,luotto kun menee,niin sitä rupeaa miettiin asioita joita ei kuulu pähkäillä suhteessa.
Voihan se olla toki niinkin, että sun miehesi on käynyt oman helvettinsä hiljaa mielessään ja sitten vaan päättänyt antaa sulle anteeksi. Siksi hän näyttää sun silmissä päässeen jo asian yli.
Tai ehkä hän ei ole käsitellyt asiaa vielä kunnolla, työntänyt sen vain mielensä taka-alalle ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Se on tapa suojella itseä kivuliailta tunteilta. Ehkä se jysähtää hänen tajuntaansa kunnolla vasta paljon myöhemmin ja käsitellään sitten kun teidän parisuhteessanne tulee alamäki jostain ihan muusta syyystä.
Joka tapauksessa sun on käsiteltävä nyt oma syyllisyytesi yksin, annettava itsellesi anteeksi mennyt hairahdus (tai miten sen haluatkin nimetä) ja siten päästettävä irti siitä. Muussa tapauksessa sä raahaat syyllisyydentunnetta mukanasi vaikka hautaan saakka tai alat kieroutua kun itsesyytös on niin vahva.
Se kipeä käsittelyprosessi on seuraus teosta joka on jo tehty ja tunnustettu eikä sitä voi enää muuttaa.
Mutta usko siihen, että joku päivä sä pääset vielä senkin asian yli ja kykenet taas tykkäämään itsestäsi.
Mieheni ei kyllä ole vain pohtinut tätä hiljaa mielessään, vaan kyllä sain osakseni paljon suuttumusta häneltä, ja se näkyi ja kuului hyvän aikaa. Annoin siis hänelle mahdollisuuden purkaa henkisen pahan olonsa minulle niin kauan kuin hän sitä tarvitsi.
Olen yrittänyt antaa itselleni anteeksi, mutta se on hyvin vaikeaa. Tiedän kyllä että elämä voi mennä sivu suun jos ei pysty päästämään irti menneisyyden virheistä. Olen vielä nuori, ja haluan uskoa että tällaistenkin virheiden teko voi hyvin kuulua osaksi nuoruutta ja kasvamista, joten toivon myös että parin vuoden päästä tämä olisi jo vanha juttu ja voisin taas olla onnellinen. Toki toivon että miehenikin on onnellinen. Ja kun häneltä olen monia kertoja tätä kysellyt, hän on aina myöntänyt että on onnellinen ja että asiat ovat paremmin nyt. Hän tuntuu ymmärtävän täysin myös miksi minä olen vähäsen allapäin joka päivä. Hän yrittää kyllä parhaansa mukaan tukea minua omassa surussani, mutta sekään ei tunnu helpottavan oloani.
En tuomitse, kysyn vain koska ilmiselvästi rakastat miestäsi. Eihän näitä asioita aina järjellä voi selittää, kaikenlaista tapahtuu ja jälkikäteen sitä tuntuu mahdottomalta selittää mutta yritä kuitenkin.
Lähinnä seksin ja huomion puutteen takia nämä tapahtuivat. Näitä asioita koetamme parhaillamme kehitellä ja korjata suhteessamme.
vakava sairaus, avioero ja uskottomuus ovat ihmiselle rankimpia kokemuksia mitä shokinomaisiin järkytyksiin tulee. Uskonpa että miehesi on siirtäntyt asian johonkin sopukkaan itsessään (jos ei sitten ole itsekin pettänyt). Sinä nyt kärvistelet itsesyytöksissä ja haluaisit mahdollisimman pois tästä ikävästä tunteesta. Entäpä se petetty?! Puolison uskottomuudesta toipumiseen menee tutkimusten mukaan petetyllä 2-6 vuotta. Ja rankkaa on, usko pois, vaikka kaksi ja puoli vuotta on mennyt. Pitäisikö sitten pettäjän päästä helpommalla?! Pitäisikö sinun, oikeasti?
muuten luulen ihan samaa, ainakin se on oma tapani käsitellä kipeitä asioita, siirrän sen mieleni sopukkaan ja uskottelen että sitä ei ole tapahtunutkaan, ikävä kyllä asia alkaa jossain vaiheessa pahasti vaivaamaan ja silloin on kyllä tuskaa pinnassa.
Kysyn lisäksi samaa kun aiemmin miksi petit, miksi teit sen vaikka selvästi rakastat miestäsi, teit suurimman loukkauksen mitä miehelle voi tehdä, sinun kuuluukin katua ja kärsiä asiasta, sillä takaan että miehesi kärsii myös vaikka muuta väittääkin.
En sano että pettäjän pitäisi päästä helpommalla kuin petetyn, en tosiaankaan. Ajattelin nimenomaan mieheni parasta alun alkaen, mutta vaikea tässä on auttaa yhtään enempää kun toinen vakuuttaa että se asia on nyt mennyt ja loppuun käsitelty, ja on turhaa murehtia sitä asiaa enää. Siksi siis en aio vaivata miestäni puhumalla tästä asiasta, ja käytän kuluvan ajan itseni korjaamiseen, että jaksan eteenpäin.
Vaikea sanoa miten pääset omasta pahasta olostasi ja syyllisyyden tunnosta irti. Itse petin ja olisin saanut anteeksi, mutta en voinut antaa itselleni anteeksi. Joten halusin erota. Täytyy olla itselleen rehellinen ja muita kohtaan. Kyllä elämä vielä hymyilee, kun tietää mikä on oikea suunta elämässä.