Ennen olin ruma nainen.
Halveksittu ja systemaattisesti koulukiusattu ala-asteelta asti.
Perheongelmat saivat aikaan sen etten välittänyt ulkonäöstäni eikä minusta liiemmin vanhemmat huolehtineet( liikaa kiire tapella keskenään ja lyödä minut hiljaiseksi); oli liikalihavuutta, keltaiset hampaat, rumasti roikkuvat hiukset, rumat vaatteet ja kasvoni iho kamalassa kunnossa. Masennus oli jättänyt kasvoihini omat epämiellyttävät piirteensä. Yhtäkään todellista ystävää minulla ei ole koskaan ollut, kiusaajia ja haukkujia sitä enemmän. Ylä-asteella sain turpaani useammin kuin luokan ns. "hiljaiset nörtit" niin pojilta kuin tytöiltä.
Lukiossa sain yhä kuulla kuinka ruma, kelpaamaton ja turha ihminen olenkaan. olin suhteellisen herkässä iässä ja ottaahan siinä itseensä muiden haukut- varsinkin kun haukut olivat TÄYTTÄ TOTTA!
Olin n. 16 vuotta kun menin ja rakastuin palavasti ensimmäistä kertaa erääseen nuoreen mieheen- joka leikki tunteillani ja petti minua koko lyhyen suhteemme ajan ("seurustelimme" n. vuoden) ja kun sain kiinni rysän päältä sanoi että kyllähän minun olisi pitänyt tajuta että hänenlaisensa salskean komea nuorimies ei voisi olla tosissaan kaltaiseni rumiluksen kanssa kun hänellä on tarjolla naisia joka sormelle ja persettä joka paikassa tyrkyllä. Olin hänelle joku vitsi.
Sen jälkeen en ole pystynyt luottamaan yhteenkään mieheen. En ole antanut itselleni oikeutta rakastua enää kehenkään. Monta vuotta kylvin vihassani ja mietin että tottahan se oli ettei kukaan tällaista rumilusta voi rakastaa. Keverini ympärilläni pariutuivat, kihlautuivat ja menivät naimisiin. Kovetin itseni ja keskityin opintoihini, ainoa asia missä koin onnistuvani.
Sitten jotain naksahti päässäni. Olin juuri aloittamassa toista vuottani yliopistossa kun päätin että nyt saa itsesääli loppua ja päätin tehdä jotain ulkonäölleni. Liikuin, söin ja oksensin, ostelin hulluna vaatteita, opettelin meikkaamaan, laittamaan hiukset, olemaan sosiaalisempi. jatkoin ankaraa kuntoilua vuoden päivät, sairastuin jonkinlaiseen syömishäiriöön mistä oli se onni että ennestään villinä jyllännyt libidoni hiljeni täysin, eli miehet eivät kiinnostaneet enää yhtään(JIPPII). Keskityin täysin itseeni. Muutkin huomasivat että jotain oli tapahtunut sain kuulla muuttuneeni, kaunistuneeni. Ryhävalasta ennen muistuttaneesta kropastani kuoriutui sievä ja siro, hampaani harjasin verille ja valkaisin, hiukset leikkasin ja värjäsin, vaatteeni olivat aina viimeisen päälle ja tiptop, ihoni kuorin kivuliaissa kemiallisissa toimenpiteisssä.
yht'äkkiä sain valtavasti huomiota miehiltä. En ollut tottunut moiseen ja se yllätti minut täysin. Sain suorastaan juosta pakoon sitä huomion määrää. Nyt sitä nähtiin mikä miehille on tärkeintä- ajattelin.
Seurustelua en edes ajatellut kenenkään kanssa (syömishäiriö tappaa libidon) ja olin siis miesten taivottamattomissa. Yliopistovuosieni aikana en ole kertaakaan käynyt baareissa tai juhlinut. Pyhä viha, jota koin ja koen edelleen miessukupolvea kohtaan ei ole laantunut tippaakaan, huonot miessuhteeni ovat tappaneet minut ihmisenä enkä edes enää tavoittele perhettä ja parisuhdetta- en edes nyt kun sitä olisi tyrkyllä.
Kiitos maailma, kiitos miehet =).
Eli mitä tästä opimme? Nykyään olen opintojeni loppusuoralla, hyvät paperit menestyvälle alalle. Olen sukuni parissa menestyvä, itsevarma, hyvännäköinen, tuleva kova uratykki. Sisältä? silkkoa, surua, häpeää, masennusta, yksinäisyyttä ja ennenkaikkea pettymystä ja VIHAA.
Ei tule minusta äitiä, ei puolisoa eikä kenenkään kodinhengetärtä ;).
Toiveeni ja unelmani rakkaudesta, joita joskus elättelin, sekä kykyni antaa ja vastaanottaa rakkautta ovat vuosienmittaan täysin tuhoutuneet. Olen kuin jäätä.
Halveksittu ja systemaattisesti koulukiusattu ala-asteelta asti.
Perheongelmat saivat aikaan sen etten välittänyt ulkonäöstäni eikä minusta liiemmin vanhemmat huolehtineet( liikaa kiire tapella keskenään ja lyödä minut hiljaiseksi); oli liikalihavuutta, keltaiset hampaat, rumasti roikkuvat hiukset, rumat vaatteet ja kasvoni iho kamalassa kunnossa. Masennus oli jättänyt kasvoihini omat epämiellyttävät piirteensä. Yhtäkään todellista ystävää minulla ei ole koskaan ollut, kiusaajia ja haukkujia sitä enemmän. Ylä-asteella sain turpaani useammin kuin luokan ns. "hiljaiset nörtit" niin pojilta kuin tytöiltä.
Lukiossa sain yhä kuulla kuinka ruma, kelpaamaton ja turha ihminen olenkaan. olin suhteellisen herkässä iässä ja ottaahan siinä itseensä muiden haukut- varsinkin kun haukut olivat TÄYTTÄ TOTTA!
Olin n. 16 vuotta kun menin ja rakastuin palavasti ensimmäistä kertaa erääseen nuoreen mieheen- joka leikki tunteillani ja petti minua koko lyhyen suhteemme ajan ("seurustelimme" n. vuoden) ja kun sain kiinni rysän päältä sanoi että kyllähän minun olisi pitänyt tajuta että hänenlaisensa salskean komea nuorimies ei voisi olla tosissaan kaltaiseni rumiluksen kanssa kun hänellä on tarjolla naisia joka sormelle ja persettä joka paikassa tyrkyllä. Olin hänelle joku vitsi.
Sen jälkeen en ole pystynyt luottamaan yhteenkään mieheen. En ole antanut itselleni oikeutta rakastua enää kehenkään. Monta vuotta kylvin vihassani ja mietin että tottahan se oli ettei kukaan tällaista rumilusta voi rakastaa. Keverini ympärilläni pariutuivat, kihlautuivat ja menivät naimisiin. Kovetin itseni ja keskityin opintoihini, ainoa asia missä koin onnistuvani.
Sitten jotain naksahti päässäni. Olin juuri aloittamassa toista vuottani yliopistossa kun päätin että nyt saa itsesääli loppua ja päätin tehdä jotain ulkonäölleni. Liikuin, söin ja oksensin, ostelin hulluna vaatteita, opettelin meikkaamaan, laittamaan hiukset, olemaan sosiaalisempi. jatkoin ankaraa kuntoilua vuoden päivät, sairastuin jonkinlaiseen syömishäiriöön mistä oli se onni että ennestään villinä jyllännyt libidoni hiljeni täysin, eli miehet eivät kiinnostaneet enää yhtään(JIPPII). Keskityin täysin itseeni. Muutkin huomasivat että jotain oli tapahtunut sain kuulla muuttuneeni, kaunistuneeni. Ryhävalasta ennen muistuttaneesta kropastani kuoriutui sievä ja siro, hampaani harjasin verille ja valkaisin, hiukset leikkasin ja värjäsin, vaatteeni olivat aina viimeisen päälle ja tiptop, ihoni kuorin kivuliaissa kemiallisissa toimenpiteisssä.
yht'äkkiä sain valtavasti huomiota miehiltä. En ollut tottunut moiseen ja se yllätti minut täysin. Sain suorastaan juosta pakoon sitä huomion määrää. Nyt sitä nähtiin mikä miehille on tärkeintä- ajattelin.
Seurustelua en edes ajatellut kenenkään kanssa (syömishäiriö tappaa libidon) ja olin siis miesten taivottamattomissa. Yliopistovuosieni aikana en ole kertaakaan käynyt baareissa tai juhlinut. Pyhä viha, jota koin ja koen edelleen miessukupolvea kohtaan ei ole laantunut tippaakaan, huonot miessuhteeni ovat tappaneet minut ihmisenä enkä edes enää tavoittele perhettä ja parisuhdetta- en edes nyt kun sitä olisi tyrkyllä.
Kiitos maailma, kiitos miehet =).
Eli mitä tästä opimme? Nykyään olen opintojeni loppusuoralla, hyvät paperit menestyvälle alalle. Olen sukuni parissa menestyvä, itsevarma, hyvännäköinen, tuleva kova uratykki. Sisältä? silkkoa, surua, häpeää, masennusta, yksinäisyyttä ja ennenkaikkea pettymystä ja VIHAA.
Ei tule minusta äitiä, ei puolisoa eikä kenenkään kodinhengetärtä ;).
Toiveeni ja unelmani rakkaudesta, joita joskus elättelin, sekä kykyni antaa ja vastaanottaa rakkautta ovat vuosienmittaan täysin tuhoutuneet. Olen kuin jäätä.
Vastaukset 49
Vanhimmat
ja alkaisit elää?
Jos halua miestä niin hanki edes lapsi. Ne on kivoja. Oikeesti.
Ala lesboksi.
;)
haluatko olla ensimmäinen uhrini?
Onko pakko vetää ääripäästä toiseen... mitä jos etsisit sen kultaisen keskitien, tiedä vaikk alöydät elämälle iloa :)
ei sen kummempaa, joskus elämä jakaa paskat kortit. Enää ei vaan ole mielenkiintoa, vaikka mikä muskeli-kehonrakentaja-alusvaatemalli-mensan jäsen tulisi hakemaan vaikka kotiovelta en evääni enää hetkauttaisi, sillä mielenkiintoni seurusteluun ja seksiin on NOLLA. tämä sairaus itsessään on jo palauttanut libidoni lapsen tasolle ja minulla ei ole mitään intressiä kypsien aikuistenväliseen kanssakäymiseen =)
Lapsen voisi kai adoptoida, mutta en sitä tee koska lapsi tarvitsee mielestäni mahd. normaalin kasvu-ympäristön kaksi rakastavaa vanhempaa - ettei siitä tule sellainen friikki kuin minä.
Olet vielä se sama tyttö, joka tuli petetyksi, muista sisäinen kauneutesi, jos osaat jo ulkoista hoitaa.
Sinunkin elämään voi sattuma vaikuttaa, jopa sillä tavalla että, kaikki negatiiviset ajatukset katoaa kun et enää ruoki niitä.
On paljon oikeasti rumia ihmisiä jotka hyväksyvät kieltteisen kohtalonsa, tullensa siitä kovin katkeriksi, silloin evoluutio hoitaa homman, ja poistaa oikeasti rumat geenit kartalta.
sinun kannattaisi olla aika "ovela", kuin kissa joka väijyy sen suurimman hiiren.
Eli ole hyvin hyvin varovainen, sinullla on ollut jo aivan tarpeeksi vaikeuksia,
suosittelen että liiku laajalti, älä jää pikkusieluisten ihmiseten pieniin ympyröihin vaaan matkustele ja kulje avoimin mutta varovaisin sydämmin niin löydät sen herra oikean,
kyllä kohtaat vielä rakkauden mutta sen tosirakkauden löytävät vain kaikkein viisaimmat ihmiset, ne joilla on sydämmen sivistystä ja osaavat suojella itseään.
kyllä se libido sieltä unestaan herää ja varoitan että tulet olemaan kuin karhu joka herää piiiiitkästä talviunestaan erittäin nälkäisenä ja se mies jonka kanssa sinut on tarkoitettu tulee olemaan lujilla :D tuollaisen jälkeen hedelmällisys räjähtää sellaisiin lukemiin että siunaantuu vielä vaikka kolmoset :D
Ihmiset seksuaalisuus on sellainen asia että se elää aaltoliikettä, eli jos elämäntilanne ei ole otollinen se vaipuu horrostilaan mutta kun kesä auriko paistaa ja olet iloinen vapautunut nainen vaikkapa jossain pariisin vilinässä niin pam, ei sitä koskaan tiedä missä se onni luuraa ;)
mars psykologille (yhs) ja purkamaan tota vihaasi-turha siihen on jäädä märehtimään-shit happens ja kaikille...ne kauniitkin on ressukoita momasti ja todella epävarmoja ihmisiä...Elämä odottaa!
Nyt kun se on tullut todettua mikä miehille on tärkeintä olen niin pettynyt etten halua edes yrittää. En voi arvostaa ihmistä joka näkee minut vain ulkokuorena. Sellainen ihminen ei ole silmissäni mitään- en voi arvostaa sellaista miestä, sellainen ihminen on heikko ja tyhjä. Nyljen sellaisen paskiaisen elävältä. En voi olla suhteessa jossa olen vain jonkun näyttöesine ja tyhjennysputkilo.
Luulisi että entisenä rumiluksena osaisin arvostaa tilannettani ja hyppäisin ekan giggolon matkaan mutta ei niin ei.
Taidanpa vaan ihan vittumaisuuttani ruveta härnäämään näitä YTM:iä ja sitten kovan paikan tullen olen antamatta sitä peffaa. Kostonhimoni saisi edes jonkun ilmaisun. Tai sitten vain rupean särkemään sydämiä toden teolla ja jätän ne itkemään perääni.
Sitä saa mitä tilaa ja ALAN OLLA JO AIKA HELV. KYPSÄ
rupea sydämmensärkijäksi, pistä ne äijät itkemään kunnolla perääsi! Kostat samalla meidän muiden rumilusten puolesta!
Kyllä tuollainen kaltoinkohtelu tekee aika syvät arvet kenen tahansa sieluun, ymmärrän täysin ettei enää kiinnosta. Itsekin kokenut joskus vastaavaa =)
Yleisesti perusnainen/yliikäinenpissis juuri jakelee sitä peC huonoa itsetuntoaan kohottaakseen ja saadakseen sitä kaivattua huomiota- sinähän vedät kaiken päälaelleen VAUTSI.
LOL että olet suoraan sanottuna TYHMÄ! Kostaa kenelle? Sillon vasta oletkin säälittäviä, jos "kostat" sellaisille miehille, jotka ei ole teille edes mitään väärää tehny. Mikäs kosto se sellainen on joka kohdistuu sellaisiin jotka eivät ole tehneet sulle mitään? Onpa aivan helvetin tyhmää touhua "yhyy tuo ja tuo poika/mies/kukavaan haukku minun ulkonäköä sillon joskus, nyt kostan niille kaikille olemalla vainoharhainen lol-luuseri paskiainen sellaisille ihmisille, jotka eivät ole koskaan haukkuneet saati tavanneet minua aiemmin".
Luuletko tosiaan, että jotkin pelimiehet välittää ollenkaan siitä, jos et anna persettä? Ei ne sitä jää miettimään vaan jatkaa ja etsii jonkun sellaisen joka antaa. LOL mikä todella tehokas kosto kun se ei vaikuta niihin mitenkään!! Ja sitten kun onkin joku mies joka oikeasti tykkää susta, mutta vainoharhaisena kostat sellaiselle miehelle (koska vainoharhaisena ajattelet, että jokin vääryys jonka joku mies on joskus sulle tehnyt tekee automaattisesti myös kaikista muista miehistä syyllisiä vaikka eivät olisi koskaan sua tavanneetkaan tai edes tietäisi olemassaolostasi) ja sitten jäät omaa tyhmyyttäsi yksin ja edelleen syytät muita ja koko maailmaa.
VOI LOL!
kerää ympärilleen lisää vihaa...jonka jälkeen olet niin täynnä vihaa että varmaan poksahdat omaan vihaasi!
Eli sinuna menisin psykologille / psykialtrille ja hankkiutuisin eroon vihasta. Tämä on ensimmäinen askel. Sen jälkeen katselisin asiaa uusin silmin.
Oletko todella niin naiivi ja tyhmä että kuvittelet että sinä olet ainoa jota elämä on joskus potkinut päähän?
En kostakkaan sellaisille jotka eivät ole minulle vääryyttä tehneet vaan tekisi mieli vähän näpäyttää näitä, jotka eivät aiemmin edes noteeranneet, elleivät sylkeneet päälle, ja jotka nyt yht'äkkiä ovat niin kiinnostuneita että.
Mieli tekisi, mutta sitä en tee koska se vie liikaa energiaa turhuuteen.
Eivät varmasti välitäkkään, kyllä niitä anteliaita naisia on maa pullollaan. Että se siitä, jonkinlaista mielihyvää tuollaisen skosto-kenaarion pyörittäminen saa kyllä aikaan ;)
Ja ei, en pelkää ollenkaan jääväni yksin, olen koko lyhyen elämäni aikana ollut enemmän tai vähemmän yksin, niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla ja tottunut siihen.
En hae enää mitään koska motivaatio on vain niin pirun alhaalla jo (plus aseksuaalisuus) ja sukupuoltenvälinen jännite jo omalta osaltani hävinnyt =)
No aina voi ryhtyä nunnaksi ;)
P.S LOL
P.P.S LOL LOL LOL11!!!1
XDXDXDXDXDXDXDD
Mitä jos vaikka israelilaiset alkaisivat kostaa saksalaisten tekosia palestiinalaisille? Tai jos amerikkalaiset kostaisivat World Trade Centerin tuhon irakilaisille? Ai juu, taisivat tehdäkin. No, seuraukset tiedetään. Kyllä kannatti ja maailmanhistoria pysyy mielenkiintoisena.
"Nyt kun se on tullut todettua mikä miehille on tärkeintä olen niin pettynyt etten halua edes yrittää."
Itsesäälinen ruikutuksesi perustuu virhetulkintaan.
Luulitko rumana ryhävalaana että miehet näkisivät hurmaavan persoonasi itsesäälisen rumiluksen kuoren alta?
Kun miehet lähestyvät sinua, he tosiaan tekevät sen aina ulkonäön perusteella. Se johtuu yksinkertaisesti siitä että persoonaa ei voi nähdä, mutta ulkonäön näkee. Ymmärrätkö? Vasta tutustuttaessa toiseen, selviää onko kivannäköisen ulkokuoren alla muutakin.
Huvittavaa että naiset luulevat että mies voisi jotenkin maagisesti nähdä heidän ihastuttavan luonteensa jonkin huonoitsetuntoisen ja ulkonäöstään huoltapitämättömän ihmisen takaa. Totta helvetissä hyvännäköinen nainen on kiinnostavampi kuin huonoryhtinen, huonoitsetuntoinen finninaama.
Mutta jos luulet että kaikkia miehiä ei kiinnosta kuin ulkonäkö niin olet yksinkertaisesti tyhmä.
Naisten kaksinaismoralismia. Naiselle on muka oiketettua kostaa. Kostaa kenelle? No kaikille miehille tietysti!! Koska muutaman miehen teot on koko sukupuolen syytä. Siinä teidän verenhimoinen logiikkanne.
Mietipä miltä kirjoituksesi kuulostaisi jos siinä lukisi "pistä ne muijat itkemään kunnolla perääsi! Kostat samalla meidän muiden rumilusten puolesta!"
Ai tää onkin joku trolli. No mä luulin että joku nainen on oikeasti noin tyhmä.
Itse asiassa rumana ryhavalaana tai ns. itsesaalisena rumiluksena, jollaisena en itseani pitanyt ennenkuin muut ihmiset siita huomauttelivat, olin elamaniloinen, sosiaalinen, iloinen ja pidin ihmisista.
En todellakaan rypenyt itsesaalissa silloin, olin valmis rakastumaan ja rakastuinkin.
Ironista elamassa onkin se etta nyt kun olen ns. kaunis niin en ole enaa mitaan noista koska kun ihmiselta on viety itsekunnioitus sita ei noin vaan saa takaisin.
Tottakai ulkonako on tarkea, mutta onkohan nykyaan liian tarkea.
Ei kaikki miehet varmasti ole paskoja tai pinnallisia, nain haluan yha uskoa.
Sinulla taisi menna pointti sivusuun.
Kyse on muiden ihmisten kohtelusta ja miten se vaikuttaa koko loppuelaman. Ei toisille saa tehda mita tahansa, mutta kuten nykyaan kukaan ei valita ja kaikki on sallittua niin ei kai millaan ole mitn valia.
No ainakin voin todeta olevani aika helv. vahva ihminen koska luulenpa etta jos olisit kokenut edes puolet siita mita mina olisit vetanyt itsesi hirteen.
"Taidanpa vaan ihan vittumaisuuttani ruveta härnäämään näitä YTM:iä ja sitten kovan paikan tullen olen antamatta sitä peffaa. Kostonhimoni saisi edes jonkun ilmaisun. Tai sitten vain rupean särkemään sydämiä toden teolla ja jätän ne itkemään perääni.
Sitä saa mitä tilaa ja ALAN OLLA JO AIKA HELV. KYPSÄ"
Päin vastoin. Kuulostat pikemminkin HELV. EPÄKYPSÄLTÄ.
Pistä paha olo kiertämään. Kosta, kosta, kosta. Siitähän se helpottuu. Kypsää touhua toden totta.
Hmm...totta.
Eihän se mihinkään johda.
Taisin poksahtaa tässä vähän aikaa sitten; oli terapeuttista. Nyt kokoan palasia yhteen.
Varmasti monella muulla paljon kurjempi ja vaikeampi elämä kuin minulla, sen toteamiseksi riittää kun seuraa uutisia.
"jos olisit kokenut edes puolet siita mita mina olisit vetanyt itsesi hirteen"'
Juuri tällainen, sanoisinko hieman teiniangstinen, suhtautuminen maailmaan on yleisempää kuin uskotkaan :D
En vähättele kokemuksiasi, mutta maailmantuskaa ja epäoikeudenmukaisuutta on kokenut todella moni muukin, kartoittanut vieläpä sinulle täysin tuntemattomista ikävistä aiheista.
minulla hiukan päinvastoin. Luonnostaan kun oli vaaleat, pitkät paksut hiukset (jotka teininä hiukan tummeni, jotka halusin takasin sellaisiksi, kuin oli lapsena olleet, kirkkaanvaaleat, joten värjäsin) ja kun kasvoi melko kookkaat rinnat ja vähän viitsin meikata ja pukeutua normaalisti, niin vuosien saatossa aloin huomaamaan, että miehet kohtelevat kuin pumpattavaa barbaraa ja joiltakin naisilta saan osakseni pelkkää kiukkua.
Oman pääni sisällä olen aina ollut se ikivanha sama luonnon lapsi, joka ei sen koommin ole ajatellut ulkonäköä (paitsi että ihmiseltä näyttää ja joskus laittaa parastaan), vaan olen aina elänyt tunteella. Ihmisten kohtelu on minut kuitenkin kovettanut yläasteelta lähtien (jolloin huomasin ihmisten imbesillimäisyyden), sillä minulla on pääkoppaa ja mielenkiintoa kaikkeen muuhun paitsi ulkonäön vatvomiseen näin aikuisena. Päätin siis leikata kutrini. Enää en niitä värjää. En jaksa meikata enkä välittää vaatetuksesta. Pääasia että vaatteet tuntuu mukavalta päällä. Kehtaan mennä olohousuissa kaupungille ja oksennuksen värisessä paidassa. Minua ei kiinnosta tyhjäpäiden ajatukset tuon taivaallista.
Enää en kiinnitä muiden huomiota, ainakaan kutreillani, joista kaikki jaksoi aina jauhaa, hyvää tai pahaa. En halua tyhmää/ulkonäkökeskeistä miestä. Jos joku minun persoonasta kiinnostuu, se on pääasia ja tietysti ulkonäöstä, sillä piirteitä kukaan ei voi muuttaa, eikä pituutta jne. Nyt on rauhallisempi olo, kun ei kukaan pääse kuittaamaan barbaraksi. Mustaksi en silti tukkaani värjää. Tyhmintä kaikista yrittää värjätä itseään "älykkääksi."
Tata ajoin takaa, ihmiset kohtelevat toisiaan niin pirun epainhimillisesti etta taytyy kovettaa itsensa ihan jaapuikoksi jos mielii selviytya.
Hyvää Ystävänpäivää aloittajalle. Kaikki tunteet ovat oikeita, aitoja ja oikeutettuja. Jos saat vihasta voimaa itsellesi, niin antaa roihuta vaan. Olet silti herkkä, tunteellinen ja hyvin oikeudenmukaisuutta rakastava sisimmältäsi.
Jonakin päivänä, ehkä, joku ihminen katsoo sinua silmiin niin LEMPEÄSTI, että vihasi sulaa, haihtuu kuin talven jää toukokuussa. Rakkaus on nyt sana, jota et halua kuulla.
Kestää vuosia, ehkä jopa vuosikymmeniä, ennenkuin olet valmis avaamaan edes laskusillan portin linnoitukseesi. Mutta Jerikon muuritkin sortuivat, vaikka niiden puolustajat naureskelivat aseettomille piirittäjille. Kunhan itse yrität pysyä sillä puolella, missä hyvyys ja oikeus asuvat, niin ei isompaa hätää. Senkuin vihoittelet vapaasti kukkopojille.
että kohdallani kävisi niin, toivon nimittäin tapaavani aidon ja välittävän ihmisen josta voisin aidosti välittää ja pitää. Jotenkin vain tässä elämässä menee jollain tasolla usko ihmisiin välillä.
Aitoa ihmistä odotellessa...
Noiden tarinoiden päähenkilöt voivat olla onnellisia, sillä he elävät todellista elämää, mikä ei ole pelkkää pintaliitoa tai paneskelua.
Minä kaipaan juuri tämmöisiä ihmisiä itse.
Joku päivä on yhteinen.
Taitaa tekstien perusteella olla sinunlaisia katkeroituneita ja omia asioitaan hallitsemattomia ihmisiä olla paljonkin tällä palstalla. Täällä saatte onneksi tapella ja yleistää yhdessä.
Kyllä, voin olla hitusen katkera. Hallitsen kyllä omat asiani vallan mainiosti ;)
En halua tapella enkä yleistää, tuo nyt oli jonkin sortin purkaus kun ylipäätänsä pistää vituttamaan ainainen pinnallisuus ja itsekkyys tällä palstalla. Mutta turha ihmisiä on kai herätellä.
Minusta ei ole enää siihen
Hyvää ystävänpäivää vain sinnekkin.
Aloittaja, olen kokenut saman kuin sinä ja ymmärrän täsmälleen mistä kirjoitat. On ollut mielenkiintoista lukea näiden sisälukutaidottomien ja empatiaan kykenemättömien "menestyjien" vastauksia. Vahvistuu kuva tästä palstasta sellaisena paikkana, jossa huonolla itsetunnolla ja/tai rankoilla elämänkokemuksilla varustettujen naisten ei kannata ainakaan heikoimpina hetkinään käydä. Enkä tarkoita rankoilla elämänkokemuksilla vain koulukiusatuksi joutumista vaan myös esimerkiksi leskeksi jäämistä, vammautumista tai sairastumista. Ja täsmälleen sama pätee tuohon Ihannemies-palstaan - toivoisin etteivät herkimmät miehet sinne eksyisi.
Okei, ymmärrän että näillä palstoilla kuvaillaan eroottisten/romanttisten päiväunien kohteita ja toisaalta ihan vaan irrotellaan huumorilla tai vittuiluna kirjoitetuilla kommenteilla. Ne meistä, jotka oikeasti miettivät kelpaamistaan ja/tai haluaisivat keskustella pariutumiseen liittyvistä epävarmuuden tunteista tai menneistä huonoista kokemuksistaan, löytävät toivottavasti jonkun muun palstan - ja se palsta ei sitten muuten ole Suomi24 Sinkut -palsta :)
Aloittajalle vielä, jos toinen kotimainen luontuu, niin etsi käsiisi kirja "Dansa med träben", jota en usko olevan suomennettuna saatavissa. Ruotsinkielessä käytetään nimitystä "maskrosbarn" lapsista, jotka selviytyvät vaikeista lapsuudenkokemuksista huolimatta hyvin elämässä. Mutta kaikella on hintansa, luulen, että tekstissä olisi sinua henkilökohtaisesti puhuttelevia kohtia ja kohtaloita.
"Sisältä? silkkoa, surua, häpeää, masennusta, yksinäisyyttä ja ennenkaikkea pettymystä ja VIHAA.
Ei tule minusta äitiä, ei puolisoa eikä kenenkään kodinhengetärtä ;).
Toiveeni ja unelmani rakkaudesta, joita joskus elättelin, sekä kykyni antaa ja vastaanottaa rakkautta ovat vuosienmittaan täysin tuhoutuneet. Olen kuin jäätä."
Ja sanot hallitsevasi oman elämäsi mainiosti? Jos et viihdy omassa elämässäsi niin et todellakaan hallitse sitä lainkaan.
Kiitos vinkistä, taidanpa lukaista =)
No lähinnä tarkoittaa sitä että kauniit kulissit pysyvät pystyssä, todellisuus on jotain muuta mutta.
Opiskelen, käyn töissä ja jotain hyviä kavereita olen onnistunut hankkimaan, joten asiani ovat suhteellisen hyvin.
En tiedä elämässä viihtymisestä, lähinnä olen itseni pahin vihollinen =D
"Pyhä viha, jota koin ja koen edelleen miessukupolvea kohtaan ei ole laantunut tippaakaan, huonot miessuhteeni ovat tappaneet minut ihmisenä enkä edes enää tavoittele perhettä ja parisuhdetta- en edes nyt kun sitä olisi tyrkyllä.
Kiitos maailma, kiitos miehet =)."
Kiitos vaan itsellesi.
"Eli mitä tästä opimme?"
Sen että katkeroituneelle kaikki on paskaa, miehet, naiset, ihmiset, kissat, koirat, elämä, kaikki.
Hauskaa päivänjatkoa.
se pakkaa olemaan, onko pakko tehdä maailmaan lisää katkeroituneita ihmisiä? Jostain niitäkin tulee. Voisiko kenties yrittää kohdella kanssaihmisiään paremmin? Onko sellainen liikaa vaadittu?
Kyseenalaistan nykyisen elämäntyylin, jossa merkitsee vain RAHA, MINÄ, MINUN HYVINVOINTINI, MINUN IHANTEENI (ja jos joku ei niitä täytä, lynkkaus), MINUN VAATTEENI, MINUN HIENO AUTONI (johon ihmiset ovat rinnastettavissa, käyttöesineitä, jotka vaihdetaan kun uudempi ja parempi malli tulee markkinoille) MINUN IHANA IHANTEELLINEN PARISUHTEENI MIKÄ EI PERUSTU HENKISEEN YHTEENSOPIVUUTEEN VAAN KIVAAN PERÄPEILIIN.
Katkeroituneena ei ole kiva olla, trust me. Kun olin ruma, olin ystävällinen, omasin kaikesta huolimatta hyvän itsetunnon ja aidosti uskoin ihmisiin> kukaan ei minusta pitänyt, olin kuin mikäkin nyrkkeilysäkki. > Senkin *** turpa kiinni rumilus et ole minkään arvoinen, hyi helv. sun kasvoja, ei tuollaisen kanssa kukaan voi olla, mene töihin sirkukseen että saat pelotella pikkulapsia.
Nyt kun ulkoiset kulissit on kunnossa> oi kuinka kaunis oletkaan, anna kun kohtelen sinua kuin kukkaa kämmenellä, tule sinne tule tänne mennään naimisiin rakastan sinua ja sinun vartaloasi ja kasvojasi ja sinut olisi kiva kaataa sänkyyn, mitä väliä vaikka en edes tunne sinua ihmisenä, mitä väliä olet niiiiiiiiiiiin kaunis. XD
>??? Ihmetyttääkö jos hieman pistää jurppimaan? Onko tähän olemassa joku matemaattinen kaava, kenties? ;)
Myönnän että ajattelustani on tullut aika mustavalkoista, kai joku selviytymismekanismi. En kyllä kaikkia miehiä vihaa.
P.S Kissat ja koirat ovat ihania, eläimistä pidänkin enemmän kuin ihmisistä.
sivuilla kannata itseään avata ja tunteitansa purkaa. Tulee vaan pahempi mieli joittenkin älykääpiöitten vastauksista. Jollain tavalla ymmärrän mitä aloittaja on joutunut käymään läpi. Kun liian paljon satutettaan niin tulee tunteettomaksi, koska haluaa suojella sisintään enemmältä surulta. Toivon että löydät jonkun johon voit luottaa ja joka pystyy parantamaan sisimpäsi. Olet yhä tunteva ihminen vaikka tällä hetkellä et usko siihen. Pystythän tuntemaan jopa vihaa, niin varmasti joskus pystyt tuntemaan jotain hyvääkin toisia kohtaan.
Totta ettei kannatakkaan, mutta ehkä pyrin siihen että ihmiset huomaisivat ettei tähän pintaliitoon kannattaisi jäädä kiikkiin (mikä on ikävän yleistä nykyään), ihminen on paljon muutakin kuin hienot vaatteet, mahtava peräsin ja pulleat purjeet ;)
Kiitos, toivon itsellesi sitä samaa onnea minkä varmasti ansaitsetkin, niinkuin kuka tahansa meistä.
Tunnen kyllä positiivisiakin tunteita, toivottavasti löydän niiden arvoisen ihmisen.
Tuttu tunne tuosta että syömishäiriön aiheuttama alipaino heikentää libidoa.Tiedän millaista on olla "pohjalla" ja olen tällä hetkellä yhä anorektisessa kunnossa,vaikka enää en pelkää että olisin lihava.
Sinä voit koska tahansa tavata kivan miehen.Itse olen sinkku enkä käy ulkona.En ole kylmää jäätä vaan joudun suihkauttamaan oikein paljon deodoranttia LOL.
Kiusaamisen saa loppumaan siten, että kertoo ulkopuoliselle ammattilaiselle, kuten koulun kuraattorille.Itse olen joskus ollut nörtti ja "outsider" ja myös sukunimestä on mopotettu (se ei ole kuin tavallinen suomalainen sukunimi mutta se on foneettisesti vähän venäläismäinen).
Aikuisiällä olen ollut aika pitkään oikea seinäruusu.Se johtunee osittain siitä, että tukkani on maantienruskea enkä tykkää käyttää eyelineria koska silmäni ärtyvät vesimäisestä rajauksesta.
Olen onnellinen,että näin laihana minulla on edes pieni B-C (65-70)-kuppi.Monella yhtä laihalla on AA.
En ole koskaan alkanut hävetä itseäni tai hirveästi edes katselemaan arvioiden muita naisia.Elän kuin omassa pienessä fantasiamaailmassani ja keskityn sisäisiin kauniisiin asioihin!
pakko kysyä alkuperäiseltä kirjoittajalta että mikä sun tarinan opetus on?...katkeruus ? Lihavasta laihaksi mutta ei eheäksi vaan katkeraksi ihmiseksi?..ei tässä ole mitään muuta opeusta kuin että vihanpidolla kulutat itsesi loppuun saakka!
Isot kiitokset voimahaleista, lähetän niitä sinnekkin =). Hyvä homma että olet päässyt jo niin pitkälle parantumisprosessissa ettet näe itseäsi enää liian lihavana, vaatii aika vahvan ihmisen jos pystyy pelastamaan itsensä/ vetämään itsensä kuiville syömishäiriöstä. Toivottavasti itsekkin pian pystyn siihen, tällä hetkellä tuo hallitseva, sairas suhde ruokaan on vielä niskan päällä.
Yksi kysymys: kun olet jo jotakuinkin tervehtynyt, niin onko libido palautunut entisiin "normaaleihin" mittasuhteisiin?... :s Itsellä tuntuu että olen taantunut jotenkin lapseksi,ns. latenssivaiheeseen.. Miehet ovat lähinnä vain kivoja kavereita, ei sen enempää.. Mietityttää että muuttuuko tilanne ikinä normaaliksi.
Kouluissani oli sillä tavalla kurja tilanne että opettajat ikäänkuin ihannoivat näitä kiusaajia, olivathan he ns. "hyvistä, hyvintoimeentulevista perheistä, isät yrittäjiä jne." ja minä kun olin vain duunarien kakara niin tottakai vika oli minussa. Jos joskus jotain kerroin niin katsottiin vain kieroon. Kerran olivat kiusaajani puhuttelussa, tilanne kääntyi niin että MINÄ olin aloittanut kaiken..
Olet varmasti kaunis nainen vaikka et kasvojasi maalaa sotamaalauksella. Jos jotain tästä pa**asta olen oppinut niin ainakin sen, ettei ulkoisella puunaamisella saa mitään onnea aikaan jos sisältä on rikki. Toivon että olet onnellinen ja tyytyväinen itseesi =)
oli vissiin se että kun liikaa keskittyy ulkokuoreen (kuten tällä palstalla) ja nimenomaan vain siihen eikä edes etsi sitä henkistä yhteenkuuluvuutta niin se on sitten ou nou. Rittää kun on joku hyvännäköinen diiva jota saa polkaista säännöllisesti.
Ei tämä ulkokuoren parantuminen minusta tehnyt sen eheämpää ihmistä kuin toivoin, olisin halunnut ja toivonut oikeaa välittämistä. Vaikka kuinka puunaan ja laitan itseäni niin en ole löytänyt aitoa rakkautta tällä kuorellani. Silloin kun olin ruma osasin rakastaa, myös itseäni.
Myös sitä että kun ihmistä kohtelee miten sattuu (esim. nykyaikaiset kertakäyttösuhteet, pintaliito) niin hell breaks loose.
Lyhyesti, kohtele ihmistä kuin tiskirättiä puolet hänen elämästään, niin jäljelle jää vain pesuaine.
Does that ring any bells, honey? ;)
Honey baby, kuulostaa siltä ettet edes kykene siihen aitoon rakkauteen jota väität etsineesi. Muutama ikävä mieskokemus on katkeroittanut niin ettet anna edes niille "kunnon miehille" mahdollisuutta. Tottahan se on tietysti että nykyään harrastetaan aika paljon irtosuhteita ja ties mitä vakipanojuttuja, mutta ei auta ruikutus. Vaatii ihmistuntemusta ja kommunikointitaitoja että oppii ja tietää milloin mistäkin on kyse.
niitä kunnon miehiä löytyy?
Hei,
jotenkin kosketti aloittajan viesti. Aluksi pitää tuoda esille miten järkyttävästi ihmiset voi kohdella toisia, etenkin nuoriso jossain yläasteella jolloin ihminen kehittyy henkisesti ehkä eniten. Olen nyt 28-vuotias mies ja vieläkin järkyttää kuinka pojat saattoivat kohdella naisia niin järkyttävästi. Ajattelin jo silloin ettei tuollainen voi olla jättämättä jälkiä niihin tyttöihin joita kiusattiin poikien taholta. Se ei vaan ollut edes muutama yksittäinen poika joka niin naisia kohteli. Yritin joskus puuttua asioihin mutta usein ei ollut oikein sanoja siihen silloin.(Myöhemmin sitäkin oppi). Ihmettelin miten he voivat ikinä sanoa olevasa miehiä jos he osoittavat omaa miehekkyyttään alistamalla naisia mitä erilaisin tavoin. (jopa fyysinenkin väkivalta)
Ei varmaan ihme jos nuo pojat aikuisikäänkin päästyään jatkavat samaa meininkiä jossa asia on niin että naista eri tavoin halveksumalla tunnetaan "olevansa olemassa".
Sääli että olet joutunut kukaties pahiten tällaisten uhreiksi ja ei mitenkään ihme että tunteesi miehiä kohtaan ovat vihaa ja katkeruutta.
Monesti naisia lähestyessäni koen että minun tulee kaikin tavoin sulattaa jonkilainen tällainen miespelko tai jopa miesviha. Monet naiset ovat niin monta kertaa tulleet petetyiksi ja pettyneet vastakkaiseen sukupuoleen että ovat ehkä tahtomattaankin vaikeasti lähestyttäviä. Itsellänikin on sellainen ulkokuori että monet naiset luulevat että olen joku pleijeri ja itseään täynnä oleva tyyppi jotta vetäytyvät kuoreensa. Olen vähän myös pettynyt siihen että monet naisetkin katsovat pelkkää ulkokuorta. Saan paljon naisten huomiota monissakin paikoissa, mutta pelkkään ulkokuoreen tuijottaminen ei oikein iske.
Toivon syvästi että te naiset, jotka olette joutuneet väärin kohdelluiksi edellä mainittuihin asioihin liittyen, saisitte eheytyä kokemastanne ja pääsisitte vielä yli vihastanne ja löytäisitte erään kerran oikeanlaisen naisen parasta ajattelevan tosimiehen vierellenne. Tiedän että niitäkin on vielä olemassa;)
"Mistä niitä kunnon miehiä löytyy?" - EtsiväHarakka 16.2.2011 00:29
No jos oikeasti haluat kunnollisen miehen, etkä ole vain ulkoisen komeuden perässä juoksija, niin tule ja ota, olen ihan aviomieheksi saatavissa.
Siispä, soita ja tutustu: 044 567 0800 / Mika (ilmainen takaisinsoittokin on mahdollinen)
Haha, ei säälittävää ja ennen kaikkea typerää jaella nimeään ja puh. numeroaan NETTIPALSTALLA :D
Miksi säälittävää, miksi typerämpää kuin esim. baarissa? Hänhän vain vastasi kysymykseen, mistä löytyisi kunnon mies.
Hyvää pokkaa tietysti vaatii muutama pilasoittokin vastaanottaa. Mutta muuten miehekkään suoraselkäistä mielestäni.
Myös Danille pisteet kirjoituksestaan. Löytyy tunteikkaita ja aitoja miehiäkin, varsinkin ulkomailta.
Nimimerkistä arvelin että ei ole ihan perusjuntti syntyperältään?