Heinäkuussa 1944 Stauffenberg ja kumppanit yrittävät Hitlerin murhaa ja vallankaappausta mutta olivat auttamattomasti myöhässä. Viimeistään Stalingradin jälkeen tuollainen olisi pitänyt tehdä, silloin siitä olisi jotain hyötyäkin ollut. Sitäpaitsi vaikka Hitler olisi kuollut onko mitään varmuutta siitä että vallankaappaus olisi edes onnistunut? Himmler, Göring, Göebbels ja kumppanit tuskin olisivat alkaneet sormi suussaan tappamistaan vartoomaan. Liian vähän, liian myöhään!
Se mikä minua eniten hämmästyttää on Gestapon tehottumuus. Vuosikausia saivat juonia ja yrittää useita kertoja salamurhia jotka surkeasti epäonnistuivat. Ei mitään saksalaista tehokkuutta. On vaikea uskoa että Stalinin Neuvostoliitossa tuollainen vehkeily olisi vuosikausia voinut jatkua. Taisi NKVD olla Gestapoa tehokkaampi ainakin tässä asiassa.
Se mikä minua eniten hämmästyttää on Gestapon tehottumuus. Vuosikausia saivat juonia ja yrittää useita kertoja salamurhia jotka surkeasti epäonnistuivat. Ei mitään saksalaista tehokkuutta. On vaikea uskoa että Stalinin Neuvostoliitossa tuollainen vehkeily olisi vuosikausia voinut jatkua. Taisi NKVD olla Gestapoa tehokkaampi ainakin tässä asiassa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sodan jälkeen ilmestyneissä muistelmissa haukkuivat Hitlerin hulluksi ja täysin kyvyttömäksi johtamaan sotaa. Silti kiltisti tottelivat, aika nahjuksi, saamattomia pelkureita.
Stalin oli vuonna 1937 puhdistanut niin kovalla kädellä puna-armeijan ettei siellä uskallettu edes unissa suunnitella salamurhaa ja vallankaappausta. Berijan miehet ja politrukin vahtivat upseereita, ei siellä tuollainen salaliitto olisi mitenkään onnistunut.
Siitä sai ihan hyvä elokuvan, kävin meinaan katsomassa. Se oli kyllä ihme että Hitler ei räjähdyksessä kuollut. Syynä lienee se että pommissa ei ollut sirpaleita, pelkkää räjähdysainetta. Olisivat hauleilla vuoranneet pommin niin se olisi ollut siinä.
Liittoutuneet olivat hirttäytyneet ehdottoman antautumisen vaatimukseen, kun taas Stauffenberg kumppaneineen tavoitteli rauhaa vain länsiliittoutuneiden kanssa, jotta voimat olisi voitu keskittää Neuvostoliittoa vastaan. Tuskinpa Wehrmachtin kaikki marsalkat ja kenraalit olisivat suostuneet kapitulaatioon tuosta vain, joten kumoukselliset olisi todennäköisesti syrjäytetty ennen pitkää ja tilalle tullut sodan jatkamiseen sitoutunut sotilasjohto. Jossakin vaiheessa uusien vallanpitäjienkin olisi ollut pakko tunnustaa, ettei hommasta tule mitään. Mutta kyllä se olisi tapahtunut vasta 1945, ehkäpä myöhemminkin, kun Adolf ei enää olisi ollut sekaantumasa sodanjohtoon.