Tapasin reilu vuosi sitten ihanan miehen, kenen kanssa muutimme lähes heti yhteen. Yhteen muuttamiseen vaikuttivat myös ihan käytännön asumiskuviot.
Minut oli juuri jätetty 20 vuotta kestäneestä suhteesta ja olin aivan rikki. Eli tilanne oli hyvin ristiriitainen.
Kuitenkin, otin riskin kun muutin hänen luokseen ja rakastuin häneen. Mutamassa kuukaudessa elämäni oli täysin muuttunut, asuin vieraalla paikkakunnalla vieraan ihmisen kanssa.
Olin rehellisesti kertonut kaikki itsestäni.
N. puolenvuoden yhteiselon jälkeen mies alkoi puhumaan kihlautmisesta (pidin sitä aluksi läppänä) ja syksyllä menimme sitten kihloihin. Mies oli useana iltana ottanut asian puheeksi, että huomenna mennään ja sitten ei mentykään. Jossain vaiheessa hermostuin ja kysyin mitä hän tarkoittaa asialla ja niin menimme kihloihin, koska kyse on noinkin vakavasta asiasta, joko mennään tai ei mennä. Ei kihlautumisesta kannata puhua jos ei uskalla olla tosissaan.
No, nyt sitten on sama venkoilu naimisiin menon kanssa. Mies on itse siitä puhunut (minulla ei oikeasti ole mitään tarvetta mennä naimisiin, olisin voinut myös jatkaa näin).
Ajateltuani asiaa tarkemmin otin ensimmäistä kertaa itse oma-aloitteisesti asian puheeksi ja kerroin hänelle, että rakastan häntä ja olen täysin sitoutunut liittomme ja voimme ihan hyvin mennä naimisiin.
Tämän keskustelun jälkeen mies meni tolaltaan.(Yleensä ihmisen ensimmäinen reaktio on se oikea) Hän puhui minulle todella rumasti. Minä taas pahoitin mieleni niin pahasti, että oli todella lähellä, että olisin jättänyt hänet siltä seisomalta. Huomattuaan järkytykseni mies pyysi anteeksi ja katui sanojaan ja oli kovasti menemässä naimisiin vaikka heti. Hän todella hyvitteli sanojaan ja oli todella pahoilaan aiheuttamstaan pahasta.
...Mutta tuosta naimisiinmenokeskustelustamme alkaen olen voinut tässä suhteessa todella huonosti. Eli minulta meni luottamus mieheen ja kaikkeen mitä olemme yhdessä sopineet. Pidän häntä höpöttäjänä johon en voi enää luottaa.
En ymmärrä miksi puhutaan/luvataan tuollaisia asioita? Ei se, että aloin puhua naimisiinmenosta voinut tulla hänelle yllätyksenä, kun hän on siitä itse niin monesti puhunut ja olemme kihloissa? Miksi minua piti loukata tuolla asialla? Tarkoituksenani oli vain kertoa kuinka sitoutunut olen häneen ja rakastan häntä. Ei minullekaan ole enää yli 40-vuotiaana ihan itsestäänselvyys mennä naimisiin... Pärjään hyvin ihan itsekseni...
Minä en vain ymmärrä ihmistä kenen mielipiteet ja fiilikset noinkin vakavasta asiasta sahaavat edestakaisin? en tiedä edes rakastaako hän minua? Suu sanoo, että rakastaa, mutta välillä minulle tulee vain olo, että voiko tuohonkaan edes luottaa?
Voiko miehellä olla jokin henkinen sasiraus, jossa mielipiteet ja tunteet sahaavat edestaksin? Koska en tiedä mitä hän oikeasti ajattelee.
Minut oli juuri jätetty 20 vuotta kestäneestä suhteesta ja olin aivan rikki. Eli tilanne oli hyvin ristiriitainen.
Kuitenkin, otin riskin kun muutin hänen luokseen ja rakastuin häneen. Mutamassa kuukaudessa elämäni oli täysin muuttunut, asuin vieraalla paikkakunnalla vieraan ihmisen kanssa.
Olin rehellisesti kertonut kaikki itsestäni.
N. puolenvuoden yhteiselon jälkeen mies alkoi puhumaan kihlautmisesta (pidin sitä aluksi läppänä) ja syksyllä menimme sitten kihloihin. Mies oli useana iltana ottanut asian puheeksi, että huomenna mennään ja sitten ei mentykään. Jossain vaiheessa hermostuin ja kysyin mitä hän tarkoittaa asialla ja niin menimme kihloihin, koska kyse on noinkin vakavasta asiasta, joko mennään tai ei mennä. Ei kihlautumisesta kannata puhua jos ei uskalla olla tosissaan.
No, nyt sitten on sama venkoilu naimisiin menon kanssa. Mies on itse siitä puhunut (minulla ei oikeasti ole mitään tarvetta mennä naimisiin, olisin voinut myös jatkaa näin).
Ajateltuani asiaa tarkemmin otin ensimmäistä kertaa itse oma-aloitteisesti asian puheeksi ja kerroin hänelle, että rakastan häntä ja olen täysin sitoutunut liittomme ja voimme ihan hyvin mennä naimisiin.
Tämän keskustelun jälkeen mies meni tolaltaan.(Yleensä ihmisen ensimmäinen reaktio on se oikea) Hän puhui minulle todella rumasti. Minä taas pahoitin mieleni niin pahasti, että oli todella lähellä, että olisin jättänyt hänet siltä seisomalta. Huomattuaan järkytykseni mies pyysi anteeksi ja katui sanojaan ja oli kovasti menemässä naimisiin vaikka heti. Hän todella hyvitteli sanojaan ja oli todella pahoilaan aiheuttamstaan pahasta.
...Mutta tuosta naimisiinmenokeskustelustamme alkaen olen voinut tässä suhteessa todella huonosti. Eli minulta meni luottamus mieheen ja kaikkeen mitä olemme yhdessä sopineet. Pidän häntä höpöttäjänä johon en voi enää luottaa.
En ymmärrä miksi puhutaan/luvataan tuollaisia asioita? Ei se, että aloin puhua naimisiinmenosta voinut tulla hänelle yllätyksenä, kun hän on siitä itse niin monesti puhunut ja olemme kihloissa? Miksi minua piti loukata tuolla asialla? Tarkoituksenani oli vain kertoa kuinka sitoutunut olen häneen ja rakastan häntä. Ei minullekaan ole enää yli 40-vuotiaana ihan itsestäänselvyys mennä naimisiin... Pärjään hyvin ihan itsekseni...
Minä en vain ymmärrä ihmistä kenen mielipiteet ja fiilikset noinkin vakavasta asiasta sahaavat edestakaisin? en tiedä edes rakastaako hän minua? Suu sanoo, että rakastaa, mutta välillä minulle tulee vain olo, että voiko tuohonkaan edes luottaa?
Voiko miehellä olla jokin henkinen sasiraus, jossa mielipiteet ja tunteet sahaavat edestaksin? Koska en tiedä mitä hän oikeasti ajattelee.
Vastaukset 1
Vanhimmat
On aivan selvää että toista ihmistä ei voi oppia tuntemaan ennenkuin pitkän ajan jälkeen. Jokaisella meillä on oma identiteetti eikä sitä voi hetkessä avata ja selittää ventovieraalle. Kukin meistä avaa henkisen minänsä asteittain uudelle ystävälle. Tuo tavallisesti kestää useita kuukausia, vuosia.
Sinä et halunnut kuunnella tuota miestä. Muodostit hänestä sellaisen jonka itse olisit halunnut hänen olevan.
Yllätys yllätys. Hän on oma itsenäinen yksilo - täysin oikeutetusti. Aivan erilainen kuin sinä olisit halunnut.
Miehessä EI ole mitään vikaa!
On täysin omaa syytäsi ettet viitsinyt /halunnut tutustua häneen paremmin. Hän ei ole lainkaan mitä sinä haet.
Ehkä opit tuosta sen verran että vaivaudut tutustumaan seuraavaan puolisoehdokkaaksesi paljon tarkemmin. Miehiä, jotka täyttävät asettamasi kriteriat, ON olemassa. Näe enemmän vaivaa hakeaksesi sellainen.