vaikka mies anelee tulla takaisin jos vaan otan! Olen niin vihainen että jouduin sairauslomaa hakemaan, en pysty syömään. Eropaperit postiin huomena. Miksi kuitenkin olen surullinen kun pitäisi olla helpottunut. Vuosikymmeniä mies on mollannut fyysisesti ja henkisesti ja nyt kun pääsen hänestä niin en usko että pärjään. Onko tämmöistä tapahtunut muille? Miten olette selvinneet?
Tänään näin vilaukselta sen naisen joka vei mieheni...
matkaopasko
101131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei auta muu kuin elää päivä kerrallaan. Surun yli ei voi hypätä vaan se on kärsittävä. Samoin raivo. Itselläni erilleenmuutosta aikaa pari kuukautta ja nyt on jo shokkivaihe ohi. Silti tulee päiviä, jolloin itkettää ja tuntuu itsensä äärimmäisen yksinäiseksi.
lohdutuksesta, kyllä tästä on vaan pakko selvitä, jaksamista myös sulle!
Yksin aamukahvia juon, unta ei paljoa tullut. Pitäisi olla helpottunut olo, mutta kauheemmaksi käy. Flunssaa ja kuumettakin nyt ja vatsa aivan sekaisin. Koville ottaa!!
Koville ottaa, se on totta. Itse tuon vaiheen (ehkä) läpikäyneenä, voin nyt todeta: aika auttaa. Kun ihmiset minulle sitä toitottivat, olin raivoissani. En uskonut, että koskaan pääsen siitä mitenkään yli. Mutta... kyllä se vielä sekin aika koittaa. Nyt kun sairastat, se on kehon tapa kertoa: lepoa tarvitset nyt!
Kun tulee ikävä sitä entistä, itse väkisin mietin niitä asioita, joiden vuoksi ero aiheutui (meillä monivuotinen pettäminen, nyt haikailee takaisin, asuu yksin ei siis suhdetta nyt) mutta en voi mitenkään hyväksyä itseäni kohdeltavan niin enää koskaan.
Hoida pikkuhiljaa itsesi kuntoon ja sitten päivä kerrallaan. Itse olen lukenut alan kirjallisuutta ja käyn edelleen perheasiainneuvottelukeskuksessa keskustelemassa pariterapeutin kanssa.
Me kyllä selviämme askel askeleelta!!!
Vaikka välit olisivat olleet huonot,ja mies olisi ottanut toisen naisen ,niin kyllä ne olotilat ovat sekavat eron jälkeen .Masennusta,unettomuutta,yksinäistä oloa,jotain jää aina jäljelle niistä tunteista mitä on toista kohtaan tuntenut. Sellainen 2 v on aika milloin selviää pitkän suhteen jälkeen erosta...riippuu tietenkin ihmisestä.Tuo tietenkin auttaa, jos toinen on löytänyt uuden,voi ainakin ajatella ,että eipä ollut mies oikea minulle sittenkään.Monet sanovat ,että mies joka jättää ..anelee jossain vaiheessa takaisin,minä itse en ota miestä joka on minut jättänyt,ja ottanut toisen naisen.Elämä jatkuu,mitä sitä murehtia,tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan-
pettynyt kokonaisuuteen, että mönkään meni hieno aate rakkaudesta. Mutta tuollaista miestä tuskin oikeasti kaipaat. Pääset nopeasti yli kun aikaa kuluu.
poikaystävienen joukossa. Uus nainen ei ota sitä asumaan luokseen ja ukko laittaa viestejä joissa uhkailee itsemurhalla ja tappamisella! Voi perhana miten tyhmä mä olen ollut, oikeesti v....aa aika pahasti, kännikö pitäs tempaista vai mitä! Oon ihan sekaisin!
ja olo on jo parempi itselläni. Kunhan vaa lopettais viestittelyt ja soitot. Mukamas rakastaa vaan mua ja toinen nainen jäis heti jos otan takaisin!!! Voi hemmetti mikä ukko, nyt vasta tajuaa etten mä niin huono vaimo ollutkaan vissiin. Välillä pelkään et annan periks ja otan takas, mut onneks järki voittaa! Onks kellään kokemuksia miehen / vaimon takaisin ottamisesta? Voiko mikään enää toimia tämmöisen jälkeen??
Älä nyt ota kuitenkaan asumaan luoksesi, kun tuollainen vittujen perässä laukkaaja tuntuu äijä olevan..
Voithan tuota tekemisissä olla ja mutustella siinä tunteitasi, mutta saman katon alle älä ihmeessä ota!
Joutaahan tuo oman kämpän hommaan ja opetella vähän niitä piian hommia itekki!
Otat vastaan vaan suihkunraikkaan puhtaissa vaatteissa olevan herrasmiehen, joka tuo kukkia, vie syömään ja lirkuttelee korvaan.
Miksi pitäisi siihen asumaan ottaa!!??
Itse olin parikymmentä vuotta ilmaisena piikana, jota ukko piti tosiaankin ihan päivästäänselvyytenä ja kun erottiin, (sillä oli suhde työkamuunsa), niin todella nautin yksinasumisesta!
No loppuhan sillä ukolla sitten tuli tästä tuuliviiriakasta ja kans alkoi mankumiset kotiin, mutta en ottanut, enkä ota!
Olen silti hänen kans tekemisissä, kun kans pommittaa koko ajan ja syömässä käydään ja joskus nainkin, mutta oman asunnon saa äijä pitää. NYT hemmoittelee minua...
Käyn välillä tyttöjenkin kanssa viihteellä ja katsastamassa miestarjontaa...
en en en!! Nyt tunteet heittelee laidasta laitaan, välillä vihaa, sit kaipausta. Perhana vie yli 20 v oon ollu piikana minäkin, sitä kun mietin miten inhottavasti ukko on kohdellut niin saan voimaa. Kaikki ne turpiin ottamiset, tappouhkaukset ja jatkuva henkinen alistaminen. Mikä piru mua vaivaa et edes ajattelen sitä kaipauksella?? Läheisriippuvuus kai, ja täysin nollattu itsetunto. Sen se sai taottua mulle kalloon etten kelpaa kenellekkään, vanha, ruma, hullu ja rupsahtanut. Lähde tästä sitten etsimään itseluottamusta., enhän kelpaa kenellekkään..