"Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi". (Matteus 5:22-23).
Lahja ei aina ole aineellisiin liittyvä, vaan se on myös mitä suurimmalta osaltaan huultemme uhri, jonka seurakunnalle annamme todistuksissamme..
Tapahtuuko tuon Raamatun sanankohdan mukaisesti asioista sopimista todellisuudessa edes Jeesuksen kanssa yhteisessä palaverissa alttarilla, ennen ehtoolliseen osallistumistamme, vai odotammeko me itse vain sitä, että sananjulistaja julistaa ehtoollisen jälkeen muitta mutkitta kaikille synnit anteeksi?
Tällaiseen asiaan olisi seurakunnissamme ryhdyttävä todenteolla kiinnittämään huomiota, eikä suinkaan ikäänkuin 'tukahduttamaan' alkulaulujen harjoituksilla rumpujen pärinöineen tunnoissamme olevat ahdistuksemme, jotka rassaavat itsekunkin uskovan tuntoa. Onhan Jeesuksen kanssa asiat sopien tunto puhtaana iloisempaa osallistua Jeesuksen veren ja ruumiin osallisuuteen ehtoollisella ja veisata hartaana kiitosta hänelle, kuin omantunnon kolkutuksen säestyksellä.. Ja mahdollinen todistuksemmekin saa paremmin hengellisen uskottavuuden huultemme uhreissa, jotka seurakunnalle tuomme..
Lahja ei aina ole aineellisiin liittyvä, vaan se on myös mitä suurimmalta osaltaan huultemme uhri, jonka seurakunnalle annamme todistuksissamme..
Tapahtuuko tuon Raamatun sanankohdan mukaisesti asioista sopimista todellisuudessa edes Jeesuksen kanssa yhteisessä palaverissa alttarilla, ennen ehtoolliseen osallistumistamme, vai odotammeko me itse vain sitä, että sananjulistaja julistaa ehtoollisen jälkeen muitta mutkitta kaikille synnit anteeksi?
Tällaiseen asiaan olisi seurakunnissamme ryhdyttävä todenteolla kiinnittämään huomiota, eikä suinkaan ikäänkuin 'tukahduttamaan' alkulaulujen harjoituksilla rumpujen pärinöineen tunnoissamme olevat ahdistuksemme, jotka rassaavat itsekunkin uskovan tuntoa. Onhan Jeesuksen kanssa asiat sopien tunto puhtaana iloisempaa osallistua Jeesuksen veren ja ruumiin osallisuuteen ehtoollisella ja veisata hartaana kiitosta hänelle, kuin omantunnon kolkutuksen säestyksellä.. Ja mahdollinen todistuksemmekin saa paremmin hengellisen uskottavuuden huultemme uhreissa, jotka seurakunnalle tuomme..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sanankohta aloituksessani, jota siteerasin on: Matteus 5:23-24.
nostat pohdittavaksi. Tätä on hyvä omassatunnossaan Herran edessä miettiä.
Jumalan tahto ei ole johtaa sairaalloiseen itsen tai toisten tarkkailuun vaan tarkoitus on nimenomaan niin kuin tuot esiin että keventynein mielin voimme iloita Kristuksen uhrista ja sen aikaansaamasta yhteydestä. Ei siis sanota että "mieti mieti mieti jos ehkä mieleesi tule kuka ehkä mahdollisesti voisi olla sinulle vähän näreissään jostakin seikasta ja sitten mene juurta jaksaen selvittämään hänen kanssaan tai muuten kaikki kristillisyytesi on turhanveroista" (sairaalloiseen syyllisyyteen ja itsetarkkailuun perustuva asenne) vaan: "jos muistat" eli Pyhä Henki nostaa mieleen.
Ja luulenpa että Hän mielellään nostaa asioita ja rohkaisee meitä niiden selvittelyyn, voidakseen johtaa seurakuntaa syvempään Kristuselämän tuntemiseen ja voiteluun.
Jos vain tahdomme kuulla.
Merkillepantavaa on sekin ettei sanota "jos sinulla on toista vastaan" vaan tässä kohtaa erityisesti "jos toisella on sinua vastaan".
"Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa" (Room.12:18) korostaa suhdettamme ympäröivään maailmaan ja ei-uskoviin mutta aivan varmasti tähänkin kuuluu suhde veljiin ja siskoihin, ei ainoastaan siksi että sanotaan "kaikkien ihmisten kanssa" vaan koska keskinäinen rakkaus Kristuksessa on uskovalle kaiken yhteiselämän lähtökohta. Kuinka voimme vapautunein mielin osoittaa armollisuutta ja kunnioitusta niitä kohtaan, jotka eivät usko, jos sydämemme ei ole puhdas edes niitä kohtaan jotka kanssamme uskovat?
Uskoville kuuluva kehoitus srk:ssa on "olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne" (12:10) ja tästä asenteesta käsin onkin sitten hyvä ja riemullista "siunata vainoojia" (12:14). Asioiden selvittäminen perheen kesken voi joskus olla vaikeampaa kuin asioiden selvittäminen niiden kanssa jotka ovat ulkopuolisia, mutta keskinäinen rakkaus ja avoimuus srk:ssa tuo Hengen voitelun joka näkyy rauhana ulospäin ja auttaa todistamaan Kristuksesta. Itse asiassa se on JO ITSESSÄÄN todistus maailmalle, Joh. 13:35:
"Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."
"- - - kun maailman ihmiset näkevät, että todelliset kristityt - vaikka heillä on erimielisyyksiä - osoittavat samalla näkyvää yhteyttä, tämä näkyvä tosiasia avaa heille mahdollisuuden pohtia kristinuskon totuudellisuutta ja Kristuksen väitettä, että Isä todella lähetti Pojan. Itse asiassa meillä on suurempi mahdollisuus osoittaa yhteyttä, josta Jeesus puhuu, keskellä erimielisyyksiämme kuin ilman niitä."
(Francis Schaeffer: Kristityn tuntomerkki, Uusi tie, 1978.)