Tai ei avioeronneita, vaan avoeronneita.
Olen tapaillut erästä miestä nyt noin kuukauden ajan, ihastuimme molemmat toisiimme todella nopeasti. Pidän miehestä Todella paljon, mutta tilanne on jotenkin aika hankala, sillä itse olen vasta muutama kuukausi sitten eronnut ex:stäni, jonka kanssa olimme yli 4 vuotta. Miehellä on lähestulkoon aivan sama tilanne, paitsi, että hän vasta juuri nyt muuttanut omaan asuntoonsa eronsa jälkeen. Olen yrittänyt sanoa miehelle, että otetaan iisistä, eikä tarvitse ottaa niin vakavasti tätä vielä, mutta jotenkin hän on jumittunut miettimään asiaa liikaa. Luulen, että hän haluaisi viettää aikaa yksin eronsa jälkeen (tietysti), mutta taas toisaalta olla kanssani, eikä nyt tiedä mitä tekisi. Enkä oikein ymmärrä asian vatvomista, sillä asumme toisissa kaupungeissa, emme ole tapailleet vielä kauaa, joten minun silmissäni hän ei ole velvollinen minulle tekemisistään/ menoistaan, joten mielestäni hän voi aivan hyvin viettää eron jälkeistä aikaansa miten haluaa ja tapailla minua samalla. En itsekään pysty ottamaan suhdetta kauhean vakavasti nyt, sillä omasta erostani ei todellakaan ole kauaa aikaa.
Olen täysin kyllästynyt asian vatvomiseen ja vaikka pidän miehestä aivan älyttömän paljon, olen miettinyt, että ehdottaisin hänelle pientä aikalisää. Jotta hän voisi sitten vapaasti olla miten tykkää ajattelematta minua sen kummemmin. Ehkä esim. kuukausi-kaksi tekisi ihan hyvää. Mietin vain, että onko tällaisen ehdottaminen jotenkin törkeää/ ilkeän kuuloista? Itselläni vain on sellainen olo, että se ehkä tekisi ihan hyvää, mutta taas toisaalta tiedän, että ikävöisin häntä, mutta sen kai kestää. Äh, typerä tilanne.
Olen tapaillut erästä miestä nyt noin kuukauden ajan, ihastuimme molemmat toisiimme todella nopeasti. Pidän miehestä Todella paljon, mutta tilanne on jotenkin aika hankala, sillä itse olen vasta muutama kuukausi sitten eronnut ex:stäni, jonka kanssa olimme yli 4 vuotta. Miehellä on lähestulkoon aivan sama tilanne, paitsi, että hän vasta juuri nyt muuttanut omaan asuntoonsa eronsa jälkeen. Olen yrittänyt sanoa miehelle, että otetaan iisistä, eikä tarvitse ottaa niin vakavasti tätä vielä, mutta jotenkin hän on jumittunut miettimään asiaa liikaa. Luulen, että hän haluaisi viettää aikaa yksin eronsa jälkeen (tietysti), mutta taas toisaalta olla kanssani, eikä nyt tiedä mitä tekisi. Enkä oikein ymmärrä asian vatvomista, sillä asumme toisissa kaupungeissa, emme ole tapailleet vielä kauaa, joten minun silmissäni hän ei ole velvollinen minulle tekemisistään/ menoistaan, joten mielestäni hän voi aivan hyvin viettää eron jälkeistä aikaansa miten haluaa ja tapailla minua samalla. En itsekään pysty ottamaan suhdetta kauhean vakavasti nyt, sillä omasta erostani ei todellakaan ole kauaa aikaa.
Olen täysin kyllästynyt asian vatvomiseen ja vaikka pidän miehestä aivan älyttömän paljon, olen miettinyt, että ehdottaisin hänelle pientä aikalisää. Jotta hän voisi sitten vapaasti olla miten tykkää ajattelematta minua sen kummemmin. Ehkä esim. kuukausi-kaksi tekisi ihan hyvää. Mietin vain, että onko tällaisen ehdottaminen jotenkin törkeää/ ilkeän kuuloista? Itselläni vain on sellainen olo, että se ehkä tekisi ihan hyvää, mutta taas toisaalta tiedän, että ikävöisin häntä, mutta sen kai kestää. Äh, typerä tilanne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eikö sitten normaalin sitoumuksettoman suhteen ehdottaminen mene perille? Jos väännät hänelle rautalangasta, attä molemmat ovat vapaita tapailemaan muitakin ja tavataan silloin kun molemmille sopii. Eikös tuo nyt ole aika normaali käytäntö meillä eronneilla, kun ei ole valmis sitoutumaan?
Toinen asia onkin sitten, kuinka pitää tunteet kurissa ja kuinka kestää elämän sietämätön keveys.
Olen jo mielestäni asiasta vihjaillut tarpeeksi selkeästi (onko "tarpeeksi selvästi vihjailu" absurdi ajatus? :) ),
ja ajattelin antaa asian nyt olla ja olen miten tykkään, enkä jaksa enää pohtia hänen omituisia olettamuksia.
Tunteita ei mielstäni tarvitse yrittää sen kummemmin pitää kurissa, ne saavat mennä miten menevät, mutta ei niitä kai etukäteen pitäisiä ajatella.
Voi tätä keveyden riemua! :)
Pah.